Kivikkorinne ja kärhökaari

Tänään haluan näyttää teille ja toisaalta laittaa itselleni muistiin paria yksityiskohtaisempaa kuvaa lukuunottamatta yleisnäkymiä kivikkorinteestä ja kärhökaaripenkistä. Kummassakin alkaa olla jo paikoitellen rehevyyttä ja runsautta ja näyttää siltä, että kovin suuria mullistuksia ei tarvitse enää muutamaa aukkopaikan täydennystä lukuunottamatta tehdä.

Kaukasiantörmäkukan heleä vaaleansininen melkein säihkyy auringonvalon pilkistäessä aidanraosta.

Olen pitänyt kaukasiantörmäkukka 'Perfectaa' yhtenä kivikkorinteen arimmista kasveista. Ehkä saan vihdoin hieman hellittää sen kanssa, sillä se on selvästi viihtynyt rinteen laella. Tänä vuonna se on kasvanut poikkeuksellisen rehevästi ja yllätti aukaisemalla jo nyt ensimmäiset kaksi kukkaa. Aiempina vuosina se on aloitellut kukkiensa aukomista vasta syyskuun alussa, joten voitte kuvitella, kuinka riemuissani nyt olen. Onhan se vähän hentoinen eikä erotu kovin paljoa valkoisesta aidasta, mutta enpä taida uskaltaa sitä siirtääkään, kun se kerran viihtyy hyvin paikoillaan. Ehkä kokeilen ensi keväänä irrottaa siitä jakopalan, sillä minusta se on aika suloinen ja ansaitsee ilman muuta lisätilaa kivikossa. Sen sijaan pari vaaleanpunaista isomaksaruohoa aiheuttaa joka vuosi pettymyksen retkahtamalla kumoon kukkien auetessa.

Väriltään törmäkukka sopii ihanasti sen vasemmalla puolella retkottaviin maksaruohoihin ja yläpuolella huojuviin ritarinkannuksiin. Eikä väri riitele myöskään ritarinkannusten vierellä olevien purppurapunalatvojen kanssa.

Kivikkorinne koko komeudessaan. Keltamaksaruohot ovat jo lopettaneet, mutta kookkaammat maksaruohot aloittelevat.

Kivikkorinteen aivan takimmainen pää naapurin talon lähellä kärsi paljon talven aikana. Värimintut kuolivat melkein kokonaan ja ritarinkannus sekä syysleimut ovat kääpiökokoisia versioita. Punahattujen ja syyshohdekukkien häviäminen ei ollut niin suuri yllätys. Tarhakylmänkukka 'Hans' ja kivikkorinteen eteen istuttamani maanpeitekasvit yllättivät kestämällä aurauslumet, jään ja vesilammikot niin hyvin, joten aion antaa niiden levittäytyä niin suurelle alalle kuin vain haluavat. Rinteen yläosasta kuolleiden kasvien tilalle siirsin jo pari valkoista myskimalvaa ja pikkuampiaisyrtin, ja loppuihin paikkoihin istutan 'Hansia'. Meillä saavat lisää tilaa ne kasvit, jotka sen ansaitsevat.

Naapurin puoleisesta päädystä katsottuna näyttää hieman vajaammalta. Kuvan oikeassa alanurkassa maanpeitekasveja.

Sitten kärhökaaren kimppuun. Sen viime kesänä tehty loppupää on minusta oikein onnistunut. Tänä vuonna laajentuneeseen keskiosaan on jo istutussuunnitelma valmiina ja osa kasveista istutettukin, mutta loput saan vasta kun hyötykasvit on nostettu välistä pois. Itse kärhöportti ei ole tänä vuonna kovin rehevä ja runsaskukkainen, sillä suurin osa kärhöistä lähti keväällä vaivalloisesti kasvuun. Kaikki ovat kuitenkin hengissä ja 'The President' jo kunnolla kukassakin. 'Justa', 'Piilu' sekä 'Princess Kate' ehtivät myös kukkaan elokuun aikana.

Ensimmäinen kukkaan ehtinyt ryhmä jaloangervoja tuo kauniin vaaleanpunaisen pilvenhattaran vastapainoksi presidentin vahvalle violetille.

Kolmiopenkin päädyssä kukkiva 'Voluceau' sopii myös väreiltään taustalla näkyvään kärhökaaripenkkiin.

Kärhökaaripenkin keskiosaan on tulossa osittain symmetrinen istutus. Jotenkin suora polku kärhöportilta risumajalle vain vaati sitä. Istutin kuunliljat sekä kurjenmiekat oikeille paikoilleen siitäkin huolimatta, että aivan niiden viereen ja väleihin jäi joitakin porkkanoita ja valkosipuleita. Eiköhän ne saa aikanaan nykäistyä sieltä pois tuhoamatta istutuksia. Risumaja ei jää sellaisenaan, vaan sen kohdalle tulee toisentyyppinen rakennelma, jonka suunnitelma on vielä vähän kesken. Korkeutta ja köynnöksiä joka tapauksessa.

Risumajalle johtava polku sai tänään 'Halcyon' -kuunliljaa reunoilleen. Niiden takana on rivi valkoista siperankurjenmiekkaa.

Viime kesänä tekemäni kärhökaaripenkin alkupää on ollut lähinnä kasvien talvetuspaikkana tai tyhjällä mulloksella. Kesän aikana sain tehtyä siihen suunnitelman ja tänään melkein viimeiset istutukset. Sain äidiltäni muutaman ison jaloangervon, jotka jakamalla sain penkin takaosan kasvitettua. Jaloangervojen taakse marjapensaiden puoleiseen nurkkaan siirrän ensi keväänä valkoista kiiltoleimua.

Kahdella reunalla samaa 'Halcyon'-kuunliljaa kuin muuallakin kärhökaaripenkissä, niiden takana valkoisen myskimalvan pikkutaimia ja takana 'Weisse Gloria' -jaloangervoa.

Vielä pitää esitellä yksi kasvi, joka ei ole kivikkorinteessä sen enempää kuin kärhökaaripenkissäkään. Jaloritarinkannus 'Astolat' kukkii nyt metsänreunassa. Vähältä piti, ettei se katkennut kokonaan alkukuun myrskytuulissa. Risuilla tuettuna se on pysynyt sen verran tolpillaan, että on saanut nuppujaan auki. Tämäkin on ehdottomasti kasvi, joka tulee saamaan lisää kasvutilaa!

'Astolatin' väri on herkullinen liilaan taittuva vaaleanpunainen ja siinä on ihana valkoinen keskusta. Taustalla retkottaa yksi sininen ritarinkannus, muut menivät myrskyssä maata myöten ja osa on otettu maljakkoonkin.

 Ihanaa sunnutai-iltapäivää!