tiistai 31. joulukuuta 2019

Onnea uudelle vuodelle!

Niin vain vuoden viimeisiä hetkiä taas viedään. Meillä vuodenvaihdetta vietetään pikkupakkasessa ja selkeässä säässä, vaikka aamulla näyttikin kovin pilviseltä. Aurinko ehti hetken aikaa pilkistää metsänreunan takaa, mutta tätä postausta kirjoittaessa jo hämärtää, ja ainostaan punerrus taivaanrannassa kertoo auringosta. Meille on muodostunut perinteeksi grillata vuodenvaihteessa, jos isäntä on vapaalla. Tänään on, ja grillissä onkin jo paistumassa kasviksia äsken savustetun lohen kaveriksi. Nam!

Toivotan teille kaikille oikein ihanaa, 

... kukkaisaa,

... ja valoisaa
... uutta puutarhavuotta 2020!

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Puutarhavuosi 2019 -haaste

Aloitin viime tammikuussa puutarhavuosi 2018 -haasteen, jossa oli tarkoituksena käydä läpi edellisen kasvukauden puutarhatapahtumia. Minusta haasteeseen osallistuneiden vastauksia oli niin mukava lueskella, että päätin ottaa haasteen hieman lyhennettynä ja muokattuna uudelleen käsittelyyn. Ja mikäs sen sopivampi hetki tähän olisi kuin vuodenvaihde.
Krookukset nukkuvat nyt hangen alla. Toivottavasti joka paikassa vipeltävät myyrät eivät löydä niiden sipuleita.
1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Vaikka kasvimaa on ollut olemassa ihan puutarhan alkuajoista saakka, oli tämä ensimmäinen vuosi, kun panostin oikeasti kunnolla hyötytarhaan. Lopputulos ei siltikään kovin kummoinen ollut, mutta syytän siitä säitä ja tuhoötököitä enemmän kuin vajavaisia puutarhurintaitojani. Pieni innostuksen kipinä kuitenkin jäi, ja ensi vuonna kasvimaalle on tulossa suuria muutoksia.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...


Lapasesta taisi taas kerran vähän lähteä, vaikka talven suunnitelmat tulikin toteutettua melkein sellaisenaan.
Kyllähän se piha taas vuodessa pikkuisen muuttui: vasemmalla syyskuu 2018, oikealla syyskuu 2019.
3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Edellissyksyn perennasiemenkylvökset itivät niin hyvin, että useampi purkillinen taimia lähti myös eteenpäin. Itselle taimista jäi 117 kappaletta ja niiden lisäksi puutarhatapahtumista, alennusmyynneistä ja ihan normaalihinnallakin löytyi vaikka mitä. Äidiltäni sain myös useampaan otteeseen kasveja, joten tuskin yhteen autoon kaikki tämän kesän uudet tulokkaat sopisivat.
Tässä osa viime kesän uusista tulokkaista.
4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. 
Älä edes kysy, kuinka monta!

Puutarhasta kuoli viime talven aikana ainoastaan valkoinen punahatun taimi. Kärhöistä otin tänä vuonna pistokkaita vaikka miten paljon, mutta suurin osa ei juurtunut. Muutama juurtui, mutta ainakin yksi kuoli loppukesän aikana. Muutkin juurtuneet olivat aika heikossa hapessa ennen kellariin vientiä, joten pahoin pelkään, että keväällä loput purkit saa kipata kompostiin. Uudet yritykset ehkä sitten ensi vuonna.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?
Saman kuin viimeksi: valikoiduista rikkaruohoista puhtaan nurmikon siksi, ettei s
ieltä leviäisi kukkapenkkeihin siemenillä ja juurilla niin hirmuista vauhtia rikkaruohoja. Tosin tavoitteen toteutuminen on lähempänä kuin vuosi sitten, sillä kukkapenkkien laajennuksen ansiosta rikkaruohoinen nurmipinta-ala väheni ja kiviaineskasojen alla tuhoutuneeseen kohtaan kylvettiin kokonaan uusi nurmikko.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?
a. Sää
b. Kukkaloisto

c. Joku muu. Mikä?

Erityisesti kaksi melkein hallayöjaksoa heinäkuun alussa ja heinä-elokuun vaihteessa jäivät mieleen. Myös heti syyskuun alkuun sattunut kylmä kausi harmitti, sillä se tiesi varsinkin kasvimaalla kasvukauden päättymistä.
Mm. tomaatit viettivät melkein koko kesän tuplaharson alla; alkukesällä tuulen takia, muuten kylmältä suojassa. Pari tomaattia ehti kypsäksi kesän aikana, loput kypsyteltiin sisällä.
7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Kivikkorinteen uudistus.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?
Patio, aivan ehdottomasti! Pihan käytettävyys ja käyttömukavuus kohenivat huomattavasti ja saimme ulos istuskelupaikan ja ruokaryhmän. Vielä kun saisi pöydän päälle katoksen ja nykyisen grillikatoksen tilalle kunnollisen grillauspaikan...

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Kivikkorinteeseen hankin muutaman kasvin, josta en tiedä, tulevatko menestymään siellä (mm. kesälevisia ja rantalaukkaneilikka).

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Vuosi sitten syysaleista löytämäni tupastiarella kukki niin innokkaasti koko kesän ajan ja kasvoi muutenkin niin nätisti, että se saa vallata niin paljon alaa varjokujalta kun vain tahtoo. Varmaan jaan sitä muuallekin. Myös kasvimaalla talvehtinut muratti oli sen verran iloinen yllätys, että tänä vuonna ulkona talvehtimista on kokeilemassa kolme yksilöä.

Tupastiarellat sopivat kauniisti varjokujan kantopuutarhaosioon. Muutenkin tykästyin niihin ihan tosissani.
11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Pallerolaukat: kauniin värisiä, mutta vaatimattoman kokoisia, retkottivat mikä minnekin ja kukkivat aivan liian myöhään. Siirsin ne syksyllä ritarinkannusten eteen sekä jaloangervojen ja kuunliljojen väleihin, jos vaikka siellä olisivat paremmin edukseen.
Vuoden 2018 positiivinen yllättäjä (itsekseen siemenestä kylväytynyt sarvileukoija) ja tämän vuoden pettymys rinnakkain.
12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Aiemmin mainittu patio tuli kalliiksi, mutta kerranhan se vain kirpaisi. Nyt vain nautitaan valmiista! Ja lohduttaudun sillä, ettemme tehneet patiota liuskekivestä!

13. Mitä opit?

Sen, että ulos istutetut pikkutaimet pitää alkuun suojata paremmin auringonporotukselta, kuumuudelta ja tuulen tuiverrukselta, vaikka ne olisivatkin totutelleet ulkoilmaan. Menetin ainakin pari kurpitsantainta huonon suojauksen takia ja muutama kesäkukan taimikin kasvoi selvästi kituliaasti todennäköisesti samasta syystä. Muukin kuin yllättävä hallayö siis tappaa kasveja! (Miksi tämä tuli yllätyksenä?)

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Ensi kesäksi ei ole mitään isompia suunnitelmia. Tai no, onhan se yksi unessa näkemäni idea jo hautumassa. Muutenpa tässä vain odotellaan malttamattomana kevään ensimmäisiä kylvöjä, jotta saa ennen lumien sulamista jo vähän esimakua mullan tuoksusta ja kasvun ihmeestä.
Voi jospa ensi vuonna muutkin luumupuut innostuisivat kukkimaan ja tekemään satoa! 'Laatokan Helmen' maistiaiset poimittiin syksyllä lumen seasta.
Heitän haasteen seuraaville ihanille blogeille, jotka eivät haasteeseen tietääkseni viimeksi vastanneet:

Toki haasteen saa napata vapaasti mukaan ilman haastamistakin. Haasteeseen saa myös ilman muuta osallistua, vaikka olisi sen jo aiemminkin tehnyt, sillä joka vuosihan on erilainen kuin edellinen.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

Klikkaa tästä, niin löydät tyhjän haastepohjan vastausvaihtoehtoineen.

Haasteeseen osallistuneet blogit:
Kasvin paikka
Vaalean vihreää
Oravankesäpesä
Saaripalsta
Navettapiian puuhamaa
Viherrin
Kukkia & Haaveita
Valkoista salviaa
Kottikärryn kääntöpiiri
Päivänpesän elämää
Maalaiskaupungin piha
Rikkaruohoelämää
Puutarhurintytär
Huopalinnun talossa ja puutarhassa
Keijunkukkaset
Puutarhan lumo
Olipa kerran puutarha
Lappalainen etelässä

Haastepohja Puutarhavuosi 2019 -haasteeseen

Tämä on haastepohja Puutarhavuosi 2019 -haasteeseen. Haastepohjaa on hieman lyhennetty ja muokattu Puutarhavuosi 2018 -haasteen jälkeen. Kopioi kysymykset ja vastausvaihtoehdot tai keksi aivan omat vastauksesi kysymyksiin.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä


2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!


5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?
a. Sää
b. Kukkaloisto

c. Joku muu. Mikä?

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

13. Mitä opit?


14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

perjantai 27. joulukuuta 2019

Joulufiilistelyä

Pikainen blogijoululoma on vietetty ja sormet syyhyten palaan puutarha- tai ainakin kukkajuttujen pariin. Kirjoittamisessa onkin ollut harvinaisen pitkä tauko, sillä tein joulukalenterin sadun jo alkukuusta melkein kokonaan valmiiksi. Joulukuuhun mahtui myös töitä, pari sukulaisvierailua ja perheen kanssa vietettyä laatuaikaa, joten en juuri ehtinyt tehdä uusiakaan postauksia valmiiksi. Tuoretta tekstiä on siis totuttuun tapaan luvassa :) Joulukalenteri oli hauska tehdä, vaikka siinä kasveja ei ollutkaan kuin yhden valesypressin ja kuivuneen oksanpätkän verran, mutta palaan kyllä enemmän kuin mielelläni taas kukkien pariin. Ja tähän aikaan vuodesta ne ovat tietenkin tämän vuoden joulukukkiani ja asetelmia.
Jos en ihan väärin muista, niin hankin ensimmäistä kertaa atsalean joulukukaksi. En vain voinut vastustaa näin herkullista väriä! Kotoa löytyi lisäksi kukkien väriin melkein täydellisesti sopiva suojaruukku.
Pidän atsaleasta, mutta olen vältellyt sitä joulukukkana sen vuoksi, että sen kastelun kanssa pitää olla niin tarkkana. Toistaiseksi olen muistanut pitää hyvän huolen atsaleastani ja olenpa jopa pohtinut sen säilyttämistäkin. Äitini sai kerran pidettyä valkoisen atsalean hengissä ja siitä kasvoi seuraavan kesän aikana valtavan kokoinen pensas, joka kukkikin syksyllä. Mitä huonekasveihin tulee, olen aika huoleton niiden hoidossa, joten ehkä atsalean kasvattaminen voi olla liian kunnianhimoinen yritys...
Atsalean edessä valkoisessa peltivadissa on kolme viimejouluista hyasinttia. Niillä on kaverina jäkälää, naavaa ja mustikanvarpuja. Valkoisessa korissa on valkoisia hyasintteja ja valkoinen amaryllis sekä mm. sammalta ja mustikanvarpuja. Taustalla orkidea kasvattaa kukkavanaa. Kuva on otettu 12.12.
Keittiössä on ollut joulukuun ajan kukkaisa kattaus, sillä omien kukkien lisäksi sain pari amaryllistä lahjaksi. Kuva otettu 15.12. Peltiastian hyasinteista yksi on kasvattanut huimalla tahdilla pientä lehtitupsua. Vasemmanreunimmaisena punaisen kukan tekevä amaryllis, joka tähtää kukintansa vuodenvaihteeseen.
Tänä aamuna huomasin, että kahdesta hyasintista pilkottaa vihdoin nuppuja. Luulin näiden olevan sinisiä, mutta muisti petti taas. Edellisen kuvan lehtitupsu on nyt 25cm pitkä ja sojottaa suoraan sivulle. Asetelma on siis melko koomisen näköinen, varsinkin jos nämä eivät yhtään venytä lisää mittaa kukintoihinsa!
Sisätiloissa kuvien ottaminen on välillä haastavaa. Päivällä lapset tulevat häiritsemään ja toisaalta ikkunoista näkyy lasten sormenjälkien lisäksi naapureita. Myös ikkunoista tuleva vastavalo vääristää värejä. Illalla taas valon puute ja heijastukset tekevät kuvaamisesta haastavaa. Kokeilinkin kuvata myös takkahuoneessa, vaikka kukat eivät siellä saakaan toistaiseksi olla rauhassa.
Valkoisen korin hyasintit kukkivat ennen joulua, mutta ensimmäinen amarylliksen kukkavana aukesi juuri sopivasti jouluksi. Toinen aukaisi ensimmäisen kukan täksi aamuksi. Olin hyvin iloinen, kun huomasin tämän olevan kerrannainen ja tuoksuva.
Vaaleanpunainen amaryllis parhaimmillaan. Sillä on koristeenaan vain vaalea säkkikangas ja vihreä rusetti. Tämä ihanuus piilottelee uutta kukkavanaa vielä säkkikankaan suojissa, mutta sieltä se on aikanaan tulossa.
Tässä kuvassa näkyy hyvin amarylliksen juuri auenneen kukan väritys. Sopii täydellisesti yhteen atsalean kanssa.
Mitäpäs kuuluu joulusatuni valesypressille? Se on viihtynyt hyvin eteisessä ja sai jouluksi koristeita juurelleen.
Sammalta, sadusta tuttu lumiukko, pari koristepalloa, kultaiseksi maalattuja männynkäpyjä, teko-oksa punaisine marjoineen sekä verkkokankainen rusetti riittivät koristamaan paljasta mullan pintaa. Valesypressin juurella kesän ajan ollut lankaköynnös ei viihtynyt eteisessä, vaan kuivui kokonaan.
Jos sisällä joulu olikin kukkien puolesta vaaleanpunavoittoinen, oli ulkona hyvinkin valkoiset näkymät, vaikka plusasteita ja vesisadetta on välillä ollutkin.
Laatuaikaa lasten kanssa: lumitöiden sijaan rakensimme lumipallomuurin pihaantuloon. En kertonut lapsille, että muuri tehtiin estämään heidän kiipeilemisensä kukkapenkin puolelle... Kuvan ottamisen jälkeen muuria on jatkettu kivikkorinteen reunaa myöten alaspäin. Toki olemme tehneet myös lumiukon ja lumilyhtyjä.
Karokin osallistui ehkä vähän tahtomattaan lumipallojen pyörittelyyn. 0-asteinen, vastasatanut lumi on inhottavin mahdollinen ulkoilualusta karvaiselle pikkukoiralle.
10 minuuttia ulkoilua ja heti on lisäpainot tassukarvoissa ja vatsan alla.
Tässä päivän mittaan alan kahlailla teidän joulun aikaan julkaisemianne postauksia. Kiinnostavaa nähdä, mitä kaikkea teidän jouluunne on mahtunut. Hyvää alkavaa viikonloppua! 

tiistai 24. joulukuuta 2019

24: Pieni joulusatu

Yhtäkkiä alkoi kuulua kulkusten kilinää ja kummallista suhinaa. Kaikki hiljenivät ja odottivat jännittyneinä, mitä ääni toisi tullessaan. Pian vuorenrinteen takaa kurkisti poro ja tontut arvasivat heti, että joulupukki oli päättänyt jouluaaton kiireistään huolimatta ohjata rekensä pienen joulusypressin ja tonttujoukon luokse. Joulun kunniavieras saapui paikalle kantaen valtavaa säkkiä, josta leijui herkullisia tuoksuja. "Joulumuori lähetti Korvatunturin juhlapöydästä maistiaiset teille", kertoi joulupukki. Nyt ei joulusta puuttunut enää mitään! Tätä kaikkea joulusypressi muistelisi varmasti koko puun mittaisen elämänsä ja ehkäpä tästä tulisi joulusypressin, kivenmurikan, tonttujen ja punatulkun uusi, jokavuotinen joulunviettotapa.

Hiidenkiven puutarhassa vietetään muutama päivä joululomaa blogimaailmasta, joten toivottelen teille kaikille oikein rauhaisaa, rentouttavaa ja...

Säkin rutuista huolimatta ILOISTA JOULUA! P.S. Kuvan joulupukilta voi kysellä kutistuspölyä avuksi joulukilojen karistamiseen... ;)

maanantai 23. joulukuuta 2019

23: Pieni joulusatu

Kaikkia harmitti, kun tähti olikin liian suuri ja painava valesypressin hentoisen latvan kannateltavaksi. Yhtäkkiä eräs tonttu keksi ratkaisun: miksi puun latvassa pitäisi olla tähti? Kauniin punainen tonttulakki ajaisi varmaan saman asian. Kaikki kannattivat ideaa ja niinpä punatulkku lennätti valesypressin latvaan tonttulakin. Lakki oli tarpeeksi kevyt ja puu seisoi ylpeänä niin suorassa kuin osasi. Hiirten punoma tähti laitettiin vähän alemmas valesypressin oksien sekaan koristamaan puuta.
Täydellistä! Valesypressistä oli nyt tullut oikea joulupuu! Ja tästä tarinasta seurasi se, että vielä tänäkin päivänä valesypressejä kutsutaan joulusypresseiksi. Sen pituinen se!

Vai vieläkö jotain puuttuu?

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

22: Pieni joulusatu

Eipä mennyt kuin pieni hetki, kun punatulkku palasi takaisin mukanaan jotain valtavan suurta ja kullankeltaista. Se laskeutui hangelle ja esitteli muille kuljettamaansa esinettä. Lintu oli pyytänyt metsähiiriä tekemään koristeen valesypressin latvaan, jotta pienestä puusta tulisi oikea joulupuu. Hiiret olivat taidokkaasti punoneet heinänkorsista kauniin tähden, jonka punatulkku nappasi varovasti nokkaansa ja lennähti asettelemaan valesypressin latvaan. Kaikkien harmiksi pikkuinen puu oli liian hentoinen jaksaakseen kannatella tähteä suorassa. Puun latva huojui hetken aikaa melkein vaakatasossa, minkä jälkeen tähti tippui alas hangelle.
Voi surkeus! Eihän tässä näin pitänyt käydä! Mikäs nyt neuvoksi? Kyllähän joulupuu tarvitsee latvakoristeen.

lauantai 21. joulukuuta 2019

21: Pieni joulusatu

Kaikkien pohdiskellessa joulusta puuttuvia asioita, lennähti punatulkku paikalle. Sillä oli mukanaan pätkä juuttinarua. "Ajattelin tämän sopivan koristeeksi", se visersi ja lensi naru nokassaan valesypressin latvaan. Se pyrähteli oksalta toiselle ja kieputti narua valesypressin ympärille.
"Kas näin, valmista tuli!" se ilmoitti ylpeänä ja lennähti yläilmoihin katsomaan lopputulosta. "Se näyttää kauniilta, mutta ei valesypressistä vieläkään joulupuuta tullut. Odottakaas hetki, palaan pian", se hihkaisi pois lentäessään.
Tontut arvasivat jo, mikä puuttuu. Joko sinä arvaat sen?

perjantai 20. joulukuuta 2019

20: Pieni joulusatu

Uusi aamu valkeni. Edellispäivän riehakas mäenlasku oli väsyttänyt koko tonttujoukon ja valesypressin oksien alta oli yöllä kuulunut tyytyväinen tuhina ja kuorsaus. Tontut heräsivät virkeinä tarkastelemaan aikaansaannostaan. Tiuku helähteli vienosti tuulessa, valesypressin oksilla roikkui koristeita, kivikin oli saanut somisteita ja ilmassa tuoksui kaneli ja tähtianis. Mutta ei, kenenkään mielestä tämä ei vielä näyttänyt eikä tuntunut joululta.
Pieni valesypressi oli aivan ihmeissään. Hänet oli koristeltu niin kauniisti ja ympärillä oli iloisia kasvoja, tuoksuista nyt puhumattakaan. Mitä tästä vielä muka puuttuisi?

torstai 19. joulukuuta 2019

19: Pieni joulusatu

"Huuiiiuuuiiihh!" Kimeä hihkuminen kuului vuorenrinteeltä. Lumi pöllysi niin, etteivät tontut valesypressistä puhumattakaan nähneet, kuka sieltä oli tulossa. Pöllyävä lumipilvi mutkitteli pitkin vuorenrinnettä kohti valesypressiä ja pysähtyi tonttujen keskelle. Tonttutyttö kikatteli iloisesti noustessaan seisomaan. "Sepäs oli hauskaa!" se virnisti. "Lähdin tuomaan tänne jouluisia tuoksuja, sillä niitä kaivataan kuulemma oikein kipeästi täällä. Neilikoita en löytänyt, mutta tähtianikset olivat niin kauniin näköisiäkin, että päätin tuoda niitä".

Tonttutytön mäenlasku näytti niin hauskalta, että muut tontut päättivät kokeilla samaa. Ja toden totta, iloinen hihkuminen raikui vuorenrinteellä, kun tonttujoukko laski mäkeä lumi pöllyten. Riemua riitti pitkälle iltaan saakka.
Koristeita, joulun tuoksuja, iloisia kasvoja... Joko nyt on joulu? Sitä pohti valesypressi mielessään.

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

18: Pieni joulusatu

Pienet tontut miettivät kuumeisesti, mistä saataisiin lisää koristeita valesypressille. Vuorenrinteiltä ei löytynyt mitään käyttökelpoista sen enempää kuin vuoren juurelta levittäytyvältä laajalta aukealtakaan. Vielä ei tuntunut joululta, sillä jotain puuttui. Yhtäkkiä kaikki hiljenivät. Jostain kuului raskaita askelten ääniä ja matalaa hyräilyä. Kuka oli tulossa? Pian lumikinoksen takaa ilmestyi iso tonttu, joka kantoi sylissään kahta paksua oksaa. Se kertoi nähneensä punatulkun monta päivää aiemmin. Lintu oli kertonut, että vuorenrinteellä tehdään joulua. Tonttu tiesi, että olipa miten paljon koristeita tahansa, joulu ei ole mitään ilman joulun tuoksua. "Mmm, tuoksuu joulupuurolta!" hihkuivat muut tontut ja haistelivat ilmaa silmät nautinnosta puoliummessa. Suuri tonttu myhäili, sillä oltuaan nuoruusvuosinaan joulumuorin keittiöapulaisena, hän oli oppinut, että joulun salaisiin resepteihin kuuluu kaneli. Ja toden totta: ilmassa leijuva kanelin tuoksu sai tunnelman heti astetta jouluisammaksi.
"Tapasin kanelitankoja etsiessäni erään tontun, joka lupasi myös tuoda tänne jotain", suuri tonttu kertoi. Kukahan on tulossa ja mitä joulusta vielä puuttuu?

tiistai 17. joulukuuta 2019

17: Pieni joulusatu

Pitkän aikaa valesypressin ympärillä käynyt mahdoton hyörinä oli tauonnut ja tontut tarkastelivat joka puolelta työnsä tuloksia. Valesypressi nökötti paikoillaan tuntien olonsa hieman kiusaantuneeksi, sillä hän ei ollut tottunut huomion keskipisteenä olemiseen eikä varsinkaan siihen, että kaikki arvioivat hänen ulkonäköään. Pikkuisen puun oksia koristivat pihlajanmarjat ja kärpässienet, ja puolukanvarvut oli aseteltu kauniisti puun juurelle. Kivenmurikkakin oli saanut pari varpua vierelleen ja se tunsi olonsa oikein jouluiseksi.
"Kaunista, mutta minusta tämä ei vielä riitä", ilmoitti lettipäinen tonttutyttö. Muut olivat samaa mieltä: valesypressi ei vielä ollut valmis joulupuuksi. Mitä puuttuu?

maanantai 16. joulukuuta 2019

16: Pieni joulusatu

Valesypressi ihmetteli hyörinää ympärillään. Hän oli täydellisen ymmällään siitä, mitä oikein oli tapahtumassa. Osa tontuistakin oli hävinnyt johonkin aivan huomaamatta ja palasi nyt takaisin kantaen puolukanvarpuja. "Löysimme näitä tuolta kauempaa vuoren kupeesta. Eivätkö nämäkin sopisi mainiosti tänne?" ne kysyivät toisilta.
"Kyllä vain! Tässähän alkaa pikku hiljaa tulla valmista", toiset tuumasivat. Vihdoin hyörinä alkoi vähetä ja tontut siirtyivät kauemmas. Tonttulakit keikkuivat puolelta toiselle, kun ne katsoivat arvioivasti työnsä tuloksia ja kuiskuttelivat toisilleen. Jokohan..?

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

15: Pieni joulusatu

Valesypressi ei ollut ehtinyt selvittää edes kärpässienien arvoitusta kun vuoren takaa pinkaisi aivan vieras, isompi tonttu pihlajanmarjaterttu sylissään. "Kuulin huhun, että täällä tarvitaan jotain koristeellista ja minusta hehkuvan punaiset pihlajanmarjat ovat aivan mahdottoman kauniita. Sopivatko nämä teidän tarkoitukseenne?", se kysyi iloinen virnistys kasvoillaan. Loistavasti, kehuivat muut.
"Eiköhän sitten aleta hommiin!" kuului tomera käsky, joka sai tonttuihin vauhtia. Ne alkoivat hyöriä valesypressin ympärillä ja antoivat punatulkulle tehtäväksi viedä milloin mitäkin yläilmoihin. Valesypressi oli aivan pyörällä päästään. Mitä ihmettä oikein tapahtui?

lauantai 14. joulukuuta 2019

14: Pieni joulusatu

Vuorenrinteen takaa kuului iloista rallattelua. Pian lumikinoksen takana vilahti punainen piippalakki ja hetkeä myöhemmin koko tonttutyttö ilmestyi näkyviin. Valesypressin ja kiven luona muutaman päivän viettäneet tontut kerääntyivät tervehtimään tulijaa. "Minä löysin jotain, katsokaahan", tonttutyttö ilmoitti ja kaivoi samalla repustaan kolme pikkuruista kärpässientä. "Eivätkö olekin kauniita? Luulen, että nämä sopisivat tarkoitukseen hienosti", se pohdiskeli pitäen sientä ilmassa kasvojensa edessä. Toiset tontut kääntyivät valesypressiä kohti nyökytellen innokkaasti päitään.
"Sopisivat mihin?" valesypressi aprikoi.

perjantai 13. joulukuuta 2019

13: pieni joulusatu

Tonttujen laulamat joululaulut soivat koko yön valesypressin mielessä. Hän hyräili niitä vielä seuraavana aamunakin tonttujen puuhastellessa aamutoimillaan. Hän oli niin ajatuksissaan, ettei edes huomannut, kuka heitti ensimmäisen lumipallon, mutta havahtui siihen, kun tontut vilistivät ympäriinsä ja lumipallot lentelivät joka puolella. Niin ketterästi kuin tontut väistelivätkin ilmassa lenteleviä lumipalloja, ei osumilta voinut välttyä. Yksi tontuista sai täysosuman suoraan kasvoilleen ja lensi selälleen lumihankeen.
Siinä oli valesypressillä naurussa pitelemistä. Myös kivenmurikka vaikutti hytkyvän naurusta tonttujen riehakasta lumisotaa katsellessaan. Meno paranee päivä päivältä! Mitähän huomenna tapahtuu?

torstai 12. joulukuuta 2019

12: Pieni joulusatu

"Hiiop! Hiiop! Vetäkää!" Tontut pinnistelivät voimansa äärirajoilleen nostaessaan suurta oksaa pystyyn vuorenrinnettä vasten. Valesypressi katsoi tonttujen ahkerointia ihaillen. Kylläpä pienet tontut näkivät paljon vaivaa hänen vuokseen. Kun oksa oli tukevasti pystyssä, punatulkku lennätti tiu'un roikkumaan yhteen sen oksanhaaroista.
Voi, miten kauniisti se helisikään tuulen kevyesti heiluttaessa sitä. Vieno kilinä sai tontut laulutuulelle ja ne kerääntyivät tiu'un alle laulamaan joululauluja.
Valesypressi ei ollut koskaan kuullut mitään niin kaunista. Kivikin kuunteli tonttukuoroa haltioituneena. Mitähän ihanaa seuraavaksi tapahtuisi?