tiistai 31. heinäkuuta 2018

Ongelmapaikan ratkaisu

Totesin, että jos istun vielä yhtäkään päivää sisällä lukemassa puutarhalehtiä, -kirjoja tai -blogeja ja puutarhatyöt rajoittuvat lähinnä kukkien ihasteluun, minulla on syksyllä aivan liikaa tekemistä. Ideoita ja istutuskarttoja on tullut nimittäin siihen tahtiin, että pakko on alkaa niitä toteuttamaankin paistoi aurinko kuinka kuumasti tahansa.
Keltainen nurkka sai jatkoa, tosin keltainen väri saa luvan loppua viimeistään rautakangin kohdalle. Kivet ja oksat merkkaavat kukkapenkin reunoja.
Kaivaminen alkoi viime lauantaina, kun oli pilvinen sää ja vain 20 astetta lämmintä. Aloitin urakan aurinkopenkin laajennuksesta, mutta siitä kerron myöhemmin lisää. Sen kaivaminen jäi nimittäin pahasti kesken eikä jatku ennen kuin tulee taas viileämpää tai edes pilvistä. Talon seinän vieressä pohjoispäädyssä sen sijaan oli jo siedettävät olosuhteet, joten aloitin ongelmapaikkahaasteessa esittelemäni alueen muutoksen. 
Taustalla näkyy hieman aurinkopenkin laajennustakin, joka tulee jatkumaan aidan viertä pitkin tänne asti. 
Näin jossain kuvan vehreästä ja rehevästä, aika hämyisästä puutarhasta ja tajusin, että sellaisen ongelmapaikastani haluan. Alue on pitkä ja kapea, mitä yritän häivyttää tekemällä puolikaaren muotoiset istutusalueet lomittain reunoille ja noin metrin levyisen polun kiemurtelemaan niiden välistä. 
Vaikka merkkioksat kiemurtelevatkin miten sattuu, kaivamisvaiheessa linjat laitetaan menemään tasaisen kauniisti.
Istutukset eivät jatku ihan takapihalle asti, ettei koko alueesta tule liian ahtaan näköistä. Tähän päähän pitää myös jäädä tilaa katseenvangitsijalle.
Alueen sammaleisesta nurmesta kitken rikkaruohot ja nurmiheinät pois ja yritän sillä saada polusta kokonaan sammalpeitteisen. Joudun ehkä pahimmista paikoista kuorimaan pintamaan pois ja yrittää saada sammalen kasvamaan puhtaalle mullalle. Koska sammal ei kestä kunnolla tallaamista, valan raparperilaattoja astinkiviksi.
Polku näyttää keskimäärin tältä. Osa kohdista on sammaleisempaa, osa heinäisempää. Ehkä tästä ahkeralla kitkemisellä saa sammalen esille.
Etupihan ja hämyisän alueen rajalle ajattelin suht kookasta kaariporttia (kuvissa näkyvä rautakanki merkkinä). Laitan siihen kasvamaan sen tarha-alppikärhö 'Pink Flamingon', jonka pistokas minulla on nyt juurtumassa. Jos se ei suostu juurtumaan, varasuunnitelmana on jostain vastaantulevasta alennuskorista löytyvä alppi- tai kruunukärhö tai uusi pistokas ensi keväänä. Kärhölle voisi laittaa jotain tukea kaariportin jälkeen aidan viereen, että se aikaa myöten muodostaisi vehreän seinämän ja peittäisi aidan takana näkyvää ryteikköä. Muiksi kasveiksi ajattelin töyhtöangervoa, sormivaleangervoa sekä kuunliljoja. 
Tämä pikkuinen kuunlilja minulla oli ruukussa odottamassa johonkin istutusta. Se pääsi jo kaivetulle alueelle kasvamaan kokoa ja kokeilemaan, olisiko täällä hänen kotinsa.
Tämä pienikokoinen söpöliinikin (kuunlilja, ei voikukka) on odottanut sopivaa kotia pari vuotta.
Saatan laittaa uudelle alueelle jompaa kumpaa näistä...
... tai tätä 'Elegans'-komeasinikuunliljaa tai jotain äitini lukuisista kuunliljoista.
Sormivaleangervo, tosin minikokoisena keväthallan takia. Tätä nyt ainakin istutan sinne.
Hämyisän kujanteen takapihan puoleiseen päätyyn seinän viereen tai seinälle haluaisin jonkun katseenvangitsijan. En tiedä vielä millaisen, se ilmiselvästi vaatii vielä lisää puutarhalehtiä... 
Töyhtöangervon paikka olisi suunnilleen tuon vihreän palikan kohdalla ja katseenvangitsijan paikka keltaisen kuvion tietämillä.
Vaikka ongelmapaikka ei vielä ole muuttunut juuri yhtään, on se mielessäni jo aivan toisennäköinen. Melkein näen sen läpi kulkiessani kasvit ja ihanan pehmeän sammalmaton...

16 kommenttia:

  1. Upeat kärhöt edellisessä postauksessa. Hyvät suunnitelmat ongelmapaikan kuntoon saattamiseksi. Sammal on kaunista, sitä väheksytään Suomessa ihan suotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sammal on oikeassa paikassa kaunista. Tuonne se sopii ja tulee varmasti viihtymään entistäkin paremmin sitten kun kärhö alkaa varjostaa etupihan puolelta. Takapihan puolelta tuonne ei aurinko oikein edes pääse paistamaankaan metsän ja talon takia.

      Poista
  2. Hyviä suunnitelmia. Odotan innolla kuvia valmiista alueesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuvia tulee varmasti. Olen aika innoissani tästä muutoksesta :)

      Poista
  3. Paikka onkin tosiaan hieman ongelmallinen, mutta ratkaisusi vaikuttaa hyvältä! Minä en jaksa tällä helteellä kaivaa yhtään mitään! Ei auta kuin odotella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En minäkään aurinkoisella etupihalla jaksanut. Yritin kyllä, mutta ei siitä tullut mitään. Ongelmapaikalla olosuhteen sen sijaan olivat jo siedettävät, varsinkin kun maa siellä oli pehmeää eikä isoja kivenjärkäleitäkään löytynyt.

      Poista
  4. Näin ne ongelmat ratkeavat muhiessaan pikkuhiljaa. Tuo kaarevien linjojen käyttö on hyvä ajatus, se saa kapean suoran tilna eloisammaksi. Oletko muuten kokeillut sanomalehtipenkin tekemistä maan pois kaivamisen sijaan? Reunalinjat kantataan, keskiosa peitetään paksusti sanomalehdillä ja kastellaan. Lehtikerroksen päälle puutarhakompostia reilusti ja ihan päällimmäiseksi hyvää multaa. Syntyy kohopenkki ja nurmikko maatuu kerrosten alla. Säästyy paljolta kaivamiselta ja kohopenkki on hyväksi kasveille.
    Hyviä puutarhailmoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ratkaiseva sysäys oli inspiraation antaneen kuvan näkeminen. Palaset loksahtivat sen jälkeen paikoilleen aika nopeasti. Sanomalehtitekniikka on tuttu ja olenkin sillä pari penkkiä tehnyt. En halunnut ihan tuosta seinän vierestä nostaa maata niin paljoa, mitä sanomalehdillä kattamalla olisi pitänyt tehdä ja silloin olisi toisaalta pitänyt nostaa myös päivänliljoja ylemmäs. Jonkun verran lapiohommia tuossa on pakko tehdä, sillä aidan viereen on kaivettava juurieste ryteikön takia. Kujanteen aloittamattoman istutusalueen ajattelinkin juuriesteen kaivamisen jälkeen peittää lehdillä ja kompostilla. Sammalikko varmasti maatuu sinne jo ennen kuin saan kasveja istutettua. Kiitos, toivottelen sitä samaa sinullekin! :)

      Poista
  5. Ongelmilla on tapana ratketa, kun antaa aikaa niitä pohdiskella. Suunnitelmasi ovat jo mahtavasti alulla! Näillä helteillä saa kunniamaininnan, jos jaksaa ottaa edes lapiosta kiinni! Minä odottelen vielä viileneviä ilmoja.. kaivelen vaikka sitten joulun alla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai kunniamaininnan :D Kiitoksia! Kuumaahan tuolla on, mutta kevyttä on rutikuiva maa lapioida. Eikä löytynyt edes isoja kiviä, mitä olisi pitänyt rautakangin kanssa ährätä ylös. Mieli tekisi jatkaa aurinkopenkin laajennusta ja tuoksuvatukonkin raivaamista, mutta niiden kanssa pitää oikeasti odotella selvästi viileämpiä ilmoja. Toivottavasti ei sentään jouluun asti :D

      Poista
  6. Hyvä suunnitelma ja vielä valmiiksi merkattuna, siitä se lähtee. Sammalmatto on mielenkiintoinen ajatus! Se tulee näyttämään tosi hyvältä askelkivien kanssa.
    Tällä kelillä puutarhatöiden tekeminen on hikistä puuhaa :) Tsemppiä projektin kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Merkkikepit tosin lähtivät esikoisen leikkien tuoksinassa juoksemaan :D Laitetaan uusiksi sitten kun tarvitsee. Onneksi tässä saa ihan rauhassa tuota kaivella, kun ei voi näillä keleillä vielä siirrellä tai jakaa kasveja.

      Poista
  7. Oikein hyvä suunnitelma. Ja onneksi ratkaisu ongelmapaikkaan on alkanut muodostua ajatuksista tekoihin. Projektit ovat mukavia seurattavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt on niin motivoiva muutoskohde, ettei tee mieli jäädä jahkailemaan. Ryteikkö nimittäin rumenee päivä päivältä syksyä kohti nyt kun horsmat ovat kukkineet ja vähäiset vatut syöty :D

      Poista
  8. Aivan mahtava suunnitelma, alueesta tulee varmasti upea! Jään innolla seuraamaan projektin etenemistä :)

    VastaaPoista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!