torstai 5. heinäkuuta 2018

Pikku tarinoita puutarhasta

Sateen tieltä piti käydä keräämässä kukkia maljakkoon. Tai oikeastaan piti hakea vain viimeinen avautumassa oleva 'Elina'-pionin kukka ja sille jotain kaveriksi. Tämä onkin ensimmäinen kunnon kimppu oman puutarhan kukista.

Yksi ritarinkannuksen varsi oli kasvanut väärään suuntaan, joten se sai kunnian päästä sisälle ihasteltavaksi. Isotähtiputkia oli houkuttelevasti tarjolla, niitä keräsin paljon. Kaipasin vielä jotain valkoista raikastamaan kimppua ja pihlaja-angervo oli sopivasti availemassa kukkiaan. Sen nuput ovat kuin helmiä.

Kuunlijoista tähän kimppuun sopi mielestäni valkoreunainen parhaiten ja viimeiseksi nappasin metsän reunasta muutaman heinän tuomaan ilmavuutta. Pienen ja sievän kimpun päivä on joskus toiste, tämä kimppu vaatii tilaa ympärilleen.

Keväällä tein tuoksuvatun oksista kärhötuet ruukkuihin. Laitoin tarkoituksella oksat heti leikkaamisen jälkeen multaan, jotta voin testata, kuinka helposti ne juurtuvat. Silmut toki nypin pois, ei ollut tarkoituksena tehdä vatuille juurtumista helpoksi. Nyt löytyi muutaman oksan juurelta tuoksuvatun versoja. Katkaisin vatun varret maanrajasta ja kiskoin tyvet pois mullasta ennen kuin minulla olisi kaksi ruukullista tuoksuvattua. Pieniä juuren alkuja oli onneksi vain kolmessa varressa. Eli vain ja ainoastaan kuivia vatun oksia multaan tästä lähin. Ruukussa testaus oli turvallista.
Sieltä se salaa puskee kaverinaan pikkuinen voikukka. Muutama oli ovelasti maastoutunut lobelian sekaan.
Samaisissa kärhöruukuissa oli käynyt yöllä nälkäinen vieras. Ilmeisesti jänis oli kostoksi kasvimaan ja karpaattienkellon valkosipulilla maustamisesta tullut rappusten viereen mussuttamaan lobelioita. Ja tietysti kukat ja nuput piti parturoida tästäkin. Valkosipulijauhetta on mennyt jo puoli isoa purkillista, mutta nyt on kaikki arvokasvit ja pikkuisen muitakin varmuuden vuoksi maustettu. Pupellapa ne vuohenputket ja voikukat seuraavalla kerralla!

Muistatteko vielä monsteribellikseni? Siitä tuli melkeinpä salonkikelpoinen, kun nuput aukesivat. Tosin kukkien lakastuttua rumuus moninkertaistui, mutta tässä kuva kummajaisesta kauneimmillaan. Muut saman yksilön kukat ovat kukkineet normaalisti, joten mutaatio oli tapahtunut vain tässä yhdessä kukassa.

Ja kuinkas kävikään toukokuun lopussa otetulle jalokärhön pistokkaalle? Se majaili kodinhoitohuoneen pöytätasolla kauempana ikkunasta turvassa auringon paahteelta ja kaikki näytti oikein lupaavalta. Kolmisen viikkoa se ehti yrittää juurtumista, kun sattui tulemaan eräs pilvinen ja pimeä päivä ja siirsin pistokkaan ikkunan viereen valoisampaan. Isännällä oli vapaapäivä, joten lähdin itse ulos kukkapenkkiin ja unohduin sinne moneksi tunniksi. Sää selkeni ja oli ns. hyvä draivi päällä. Aurinkokin alkoi paistaa. Iltaruualla satuin vilkaisemaan kodinhoitohuoneeseen päin ja karu totuus valkeni: kärhöressukka oli ollut yli kolme tuntia suorassa auringonpaisteessa ja retkotti lötkönä pitkin ruukun reunaa. Se loru loppui siihen, enkä sitten uutta pistokastakaan saanut otettua, kun kaikissa kärhöissä oli jo kukkanupun alut tulossa. Uusi yritys ensi vuonna sitten. Lohduksi kuva ensimmäisestä 'Arabellan' kukasta.
Mukavaa loppuviikkoa!

16 kommenttia:

  1. Ihania kuvia. Melkoinen sade nyt onkin ollut. Kelit tuntuvat jatkavan aina loputtomasti sitä, minkä keksivät; ensin hellettä ja kuivuutta ja nyt kylmää ja sadetta. Mukavaa loppuviikkoa Sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi että täällä on kyllä lämmintä ollut, tänäänkin 19 astetta, vaikka satoi vettä ja eilen oli ihan hellepäivä. Yöt ovat kyllä koleita. Kiitos, sinullekin mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  2. Nämä tarinat ovat juuri sitä `kuinkas sitten kävikään`-sarjaa. Harmi vaan, että niiden vaiheita ei tule usein dokumentoitua - pellikset nähtiin nyt eri vaiheissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Varsinkin epäonnistumiset haudataan mieluusti mukavampien juttujen alle, vaikka niistä olisi eniten opittavaa. Huolimattomuus kärhön pistokkaan kanssa kyllä harmitti alkuun paljonkin, sillä se näytti niin lupaavasti onnistuvan. Parempi muisti ensi kerralla :)

      Poista
  3. Kauniin kimpun olet saanut oman pihan kukkasista, erilaisia, mutta niin hyvin toisiaan täydentäviä. Heinä on piste iin päällä! Suloinen `Arabella´.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pidän kukkien keräämisestä ja erilaisten asetelmien tekemisestä. Tosin usein ne näyttävät siltä, että olen kerännyt sateen tai hallayön alta mahdollisimman paljon kukkia talteen ja yrittänyt tehdä niistä jotain hienoa kimppua :D

      Poista
  4. Huippu tuo bellis! Toivottavasti jänikset pysyy poissa, että kesälläkin pitää tulla kun luonto on pullollaan ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bellis oli hetken aikaa aika nätti, mutta voit kuvitella, miltä se näytti, kun kaikki pikkukukatkin olivat lakastumisvaiheessa. Se oli jotain aivan kammottavaa :D Ne on nämä cityjänikset näemmä päättäneet, etteivät mitään heiniä syö. Valkosipulijauhe ainakin on toistaiseksi toiminut. Harmi vaan, että sade ja tuuli vievät nopeasti hajun pois. Mikähän firma antaisi tukkualennusta valkosipulijauheesta? :D

      Poista
  5. Gostei muito do adorno da porta, ficou tão lindo. Bela ideia. Feliz dia. Cumprimentos.

    VastaaPoista
  6. Kauniin kimpun saitkin aikaan oman pihan kukkasista.
    No voihan pistokas....ensi keväänä sitten uusiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Vaikka ensisijainen syypää kärhöressukan kohtaloon löytyy omasta huolimattomuudesta, aina voi silti syyttää säätä: miksi sen pitää mennä muuttumaan kesken päivän? :D

      Poista
  7. Minäkin olen joskus innostunut tekemään kasvien siirtoja mökkipihassa kovassa auringonpaahteessa. Huonostihan siinä on käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sovi aurinko ja juurtuvat kasvit yhteen ollenkaan. Pitäisi se jo tälläkin puutarhatyöhistorialla tietää ja muistaa :D

      Poista
  8. Harmi juttu tuo kärhön kohtalo! Itse olen noita kepukoita laittanut myös juurtumaan, tällä hetkellä siis kahdesta eri viiniköynnöksestä, kun muutaman lisää tarvitsen ja nyt saankin. Nämä kokeilut ovat tosi kivoja! Upea kimppu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aina kannattaa kokeilla pistokaslisäystä. Tarvitaan vain huolellisuutta, ettei vahingossa vaikka unohda tuntikausiksi auringonpaisteeseen juuretonta kaveria. Yhtä paha moka kuin unohtaa vastaitäineiden siementaimien kastelu :D

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani. Jättäisitkö myös viestin käynnistäsi, ilahdun jokaisesta kommentista! Tervetuloa uudelleenkin!