Aina ei muista tai ehdi kaikkien kasvien kukintaa raportoida ajallaan mutta onneksi on tämä pimeä, kolea, sateinen ja muutenkin melkein kaikin puolin tympeä ajanjakso, jota loppusyksyksikin kutsutaan. Puutarhassa ei tapahdu yhtikäs mitään mielenkiintoista ja vaikka tapahtuisi, valo ei riittäisi kunnollisten kuvien ottamiseen. Nyt on siis hyvä hetki päästää parrasvaloihin kukkaset, jotka jäivät kesällä muiden jalkoihin. Jo yksi harjaneilikan kukinto muodostaa pienen kukkakimpun. Mikä olisi siis parempi kukka juhlistamaan isänpäivää kuin monta kimppua niitä?
Olen viskonut harjaneilikan siemeniä aurinkopenkkiin mutta vähän huonosti ne ovat itäneet eivätkä kaikki taimet ole edes selvinneet ensimmäisen talvensa yli. Yksi mätäs onneksi on pärjännyt kohtuullisen hyvin ja kukkikin kiitettävästi melkein koko kesän. Olin iloinen siitä, että taimista tuli monen värisiä kukkia. Yhtenä vuonna suurin osa oli nimittäin samanvärisiä tai sitten juuri sillä värillä sattui olemaan elinvoimaisemmat taimet, jotka kukkivat muita runsaammin. Valkovoittoisia kukkia tänä vuonna ei tullut. Ne kukkivat aikaisemminkin selvästi punaisia nihkeämmin, joten ehkä niillä ei vain ole niin kestävät geenit kuin muilla väreillä.
 |
| Harjaneilikoiden kukintaa heinäkuun puolivälissä. |
 |
| Tummimman punaista oli haastavaa kuvata ja tässäkin kuvassa väri on minusta aika helakka. |
 |
| Tämä oli suosikkivärini viime kesän harjaneilikoista. |
Hyvää isänpäivää kaikille isille!
Harjaneilikat ovat ihania ja todella kuin pieniä kimppuja! Keväällä huomasin, että oma harjaneilikkakasvusto oli hävinnyt ja pitihän niitä lisää saada - nyt taas on ja siitä olen iloinen! Harjaneilikoiden sävy- ja muotomaailma on kaunis ja nekin kuuluvat lapsuuskukkiini. Minusta marraskuu on ihanaa aikaa!
VastaaPoistaMukavaa Isänpäivää myös sinne teille!