Pihakierros ja uusi perheenjäsen

Kevät on selkeästi jo vaihtunut alkukesään. Kasvu ei ole enää aluillaan, vaan päässyt täyteen vauhtiin. Jopa varjoisimmilla paikoilla alkaa olla rehevää, vaikka edelleen muutama kasvi on vasta herännyt. Kuitenkin vihreää näkyy nyt enemmän kuin paljasta multapintaa, joten on aika tehdä perusteellisempi pihakierros.

Suo ja majapenkin reunaa.

Suon laidalla levittäytyvä tuoksumatara pitää huolen siitä, että suon reunan näkee jo pitkän matkan päästä. Tällä hetkellä tuoksumatara on heleänvihreä mutta aivan pian se muuttuu valkoiseksi, kun kaikki nuput aukeavat. Kuitenkin itse suo pysyy piilossa ja paljastuu vasta kun pääsee lähemmäs. Suolta ja majapenkistä on tulossa ihan oma postauksensa myöhemmin kesällä, joten ei viivytä siellä tämän kauempaa. Kärhökaaripenkissä tuli vähiten tulppaanitappioita kostean viime kesän jäljiltä. Vaikka siellä on hyvin multava, paikoin jopa savensekainen multa, entisen kasvimaan käytävien pohjille jääneet hiekat taisivat toimia sen verran hyvin salaojituksena, että se pelasti tulput. Tai sitten 'Finola'-lajike vain sattuu olemaan kestävämpi kuin monet muut. 'Queen of Night' on tainnut hävitä melkein kokonaan, tosin en ole tehnyt niistä täydennysistutuksiakaan moneen vuoteen.

Osa kärhökaaripenkkiä edessä, majapenkki taaempana.

Edellisestä kuvasta jo pikkuisen saattoi nähdä puutarhaperheemme uusinta jäsentä. Se pilkistää tuolta kärhömajan takaa. Ostimme pari päivää sitten 900-litraisen puutarhakompostorin lahonneen kuormalavavirityksen tilalle. Vaikka yritin kerätä kevään kitkentäjätteitä ja muuta puutarhajätettä mahdollisimman tiukkaan läjään, jotta puutarhakompostorin saisi vain sujautettua siihen päälle, jouduin silti vähän lapiolla kaventamaan kasan reunoja ennen kuin kompostori asettui edes suunnilleen maata vasten. Uuden tilavuus on selvästi vähemmän kuin vanhan kehikon, mutta jospa maatuminen tapahtuisi sen verran vauhdikkaammin, että kaikki tämän kesän kitkentäjätteet mahtuisivat siihen. Ensi vuodesta alkaen vanhalle puolelle kerätään tuoreemmat jätteet ja uuteen kompostoriin siirretään edellisvuoden melkein valmis multa jälkikypsymään.

Uusi kompostori mahtui juuri sopivasti vanhan kehikon ja saksankirvelin väliin.

Aurinkoinen sää haittaa kuvaamista, joten pation suunnalta ei nyt tullut otettua kuvia. Eipä siellä oikein mitään nähtävää juuri nyt olekaan. Siirrymme siis takapihalle luumutarhaan.

Luumutarhassa lainehtii lemmikkimeri. Ja hups, kuvaan unohtui vahingossa myös grillihiilisäkki.

Viime syksynä aloitettu luumutarhan ja takanurkan yhdistävä laajennus on vielä hieman vaiheessa.

Yllä olevassa kuvassa takanurkka jää kuvan vasempaan laitaan. Nyt istutusalue näyttää vihreältä, sillä levitin sinne ennen kuvan ottoa tuoretta ruohosilppua. Talvi tuhosi muutaman pienemmän taimen eivätkä ne isommatkaan kovin kummoisen kokoisia vielä ole. Toistaiseksi näyttää siltä, että ainoastaan sinilemmiö on ehkä kokonaan menetetty mutta kaikista muista sinne istuttamistani kasveista olisi hengissä vähintään yksi kutakin sorttia. Kasvittamisen lisäksi myös kivipolku on kesken. Kivipolun metsän puolelle jää luonnotilainen niittyrinne. Istutusalueen reunaan kylvin syksyllä ketoneilikan siemeniä. Samaa ketoneilikkaa kasvaa luonnostaan tuolla heinikon seassa.

Pakitetaan tuolta valon ja varjon rajamailta talon nurkalle.

Varjokuja etupihan puolelta kuvattuna. Esikot kukkivat edelleen ja onpa tänne levinnyt lemmikkiäkin.

Varjokujan porttiakin esittelen myöhemmin kunhan tarha-alppikärhö 'Pink Dream' alkaa kukkia. Se on nyt nupullaan, kuten kaikki muutkin alppikärhöt. Leudon viime talven ansiosta myös köynnöskuusama talvehti erittäin hyvin. Siitä tarvitsi napsia ainoastaan pikkuisen ohuimpia versonkärkiä pois, vaikka jätin koko köynnöksen niille sijoilleen, mihin se viime kesänä kiipesi. Taisi olla toinen kerta, kun sen talvehtiminen onnistui kunnolla lumirajan yläpuolella. Nyt odotan siltä kunnon kukintaa.

Aurinkopenkki näyttää täydessä auringonpaisteessa kameran läpi vähän rähjäiseltä. Todellisuus on kauniimpi, vaikka penkin reuna kaipaisi kieltämättä pientä siistimistä.

Ja vielä lopuksi näkymä, jonka meille tulijat kohtaavat ensimmäisenä: kivikkorinne.

Loppukevennyksenä pieni tarina. Kävin loppuviikolla auttelemassa äitiäni erään kukkapenkin peruskorjaamisessa. Homma sujui muuten hyvin mutta vanhalle talikolle se taisi olla viimeinen pisara. En edes vääntänyt sillä kunnolla, vaan löysäsin vain pikkuisen magnolian juurelta multaa, jotta saisin kitkettyä rikkaruohot helpommin pois. Puisen varren lisäksi myös rautaosat katkesivat.

En olekaan ennen hajottanut talikkoa.

Kaikkea sitä voikin sattua.