Taivaallinen pesulapalvelu

Meillä oli melkoisen märkä juhannusaatto. Niin märkä, että ihan omalla pihalla kastui yhtä hyvin kuin olisi järveen pulahtanut. Torstaina iltapäivällä alkoi sataa rajulla ukkoskuurolla höystettynä ja yhtä parin tunnin taukoa lukuunottamatta sadetta riitti perjantai-iltaan saakka. Kävin välillä tyhjentämässä niin sademittaria kuin sadevesisäiliöitäkin, jotta eivät tulvisi yli. Vesimittariin kertyi 28 tunnin aikana huimat 62mm vettä (meinaa siis sitä, että maahan tuli yllättäen, pyytämättä ja kohtuullisen nopeasti 62 litraa vettä neliömetrille). Meillä kun maa oli jo ennestään kosteaa, voitte arvata, että määrässä oli vähintään puolet liikaa.

Pisimmälle kehittynyt pioninnuppu ehti tähän vaiheeseen ennen kuin sai kunnon suihkun.

Miten meille sattuikin taas tänä kesänä osumaan tällaiset vesimassat? Tuli jo mieleen, että tässähän pitäisi hiljalleen alkaa markkinoida lähialueiden kuivuudesta kärsiville alueille mahdollisuutta tuoda oma vesisäiliö meidän pihalle täytettäväksi aina silloin kun sääennusteissa povataan edes puolen päivän kuurosateita. Tässä kun alkaa tuntua vahvasti siltä, että se 0,1 millin sateen mahdollisuus heittää meille vähintään 1mm sateen. Nyt kun oli ennustettu nämä reilun vuorokauden sateet (0,1-3mm/tunti), niin todellisuus oli moninkertaisesti sen, mitä ennusteissa yhteenlaskettu sademäärä olisi ollut. Naapurilta kuulin, että jo 15 kilometrin päässä oli satanut vain muutamia pisaroita. Ällistyttävää...

Pioninnuppu kesti paremmin sateen kuin kurjenpolvi 'Birch Double', joka kyllä retkotti jo ennen sadetta mutta ei nyt ihan maata myöten.

Naapureista puheenollen, luulen heidän katsoneen taas ihmeissään ikkunoistaan, kun rahtasin sateessa vesiämpäreitä ympäri pihaa. Keksin nimittäin, että puiden ja pensaiden kastelun lisäksi voisi lannoittaa kärhöt. Oma nokkos-vuohenputki-heinä-kortekäyte ei ole ihan vielä valmista, joten sekoittelin kastelukannuun ihan vain jauhemaista kukkalannoitetta vähän ohjetta tujummalla annostuksella. Märkään maahan kaadettuna se kuitenkin laimenee lisää. En muista, olenko vielä raportoinut tänne blogiin, että kaikki kärhöt ovat lähteneet kasvuun. Tarhaviinikärhö PERNILLE meinasi pitää jännitystä yllä turhan pitkään mutta nyt sekin on lähtenyt reippaaseen kasvuun. Ensimmäisissä maassa talvehtineissa loistokärhöissä on jo nuppuja ja kahdessa kellarissa talvehtineessa avonaisia kukkia. Hyvä hetki siis antaa niille lisäpotkua.

Tänään nurmikon leikkuun jälkeen. Kukkivia kärhöjä pilkistelee oikeassa reunassa. Nuo isot valkoiset.

Yllä olevaan kuvaan sattui myös nurmikkomme ainoa kellastunut kohta ja vielä heti kuvan etureunassa keskellä tyrkyllä. Juuri tuossa on iso kivi alle kymmenen sentin syvyydellä ja muutenkin vähän kehnoa multaa, minkä vuoksi nurmikko lähtee aina kellastumaan siitä jo viikon helteiden jälkeen. Nyt oli satamatta 12 päivää. Kaivoin eilisiltana tuon lähistöltä palasen nurmea ylös tutkiakseni, kuinka syvältä maa oli kastunut. Lapionterän syvyydelläkin oli selvästi märkää enkä siitä syvemmälle viitsinyt itikoiden syödessä edes tutkia. Kyllä nyt luulisi pysyvän nurmikon vihreänä pitkään! 

Ylläolevasta kuvasta näkyivät myös nämä 'Fantasy Creation' -helmililjat (kärhöistä vasemmalle ennen kuunliljoja). Ne piilottelivat sadetta kurjenpolven alla.

Kärhöjen saatua lannoiteannoksensa lorautin maahan istutetuille kesäkukille, ritarinkannuksille ja muutamalle ravinteikkaammasta maasta pitävälle perennalle lannoitevettä. Muutama kannullinen meni myös kesäkukkaruukuille. Siperianpihdan alla rönsyansikat alkoivat kärsiä kuivuudesta mutta jo ne muutamat ämpärilliset, joita torstaina illasta niille kuskasin olivat saaneet ne virkoamaan. Perjantaina vein vielä muutaman ämpärillisen lisää, kun kastelua ei nyt tarvinnut säännöstellä. Sen jälkeen en enää keksinyt, mihin voisin kuskata vettä, joten avasin IBC-kontin hanan ja valutin muutaman sata litraa jorpakkoon. Näyttivät imeytyvän aika nopeasti kuusen juureen.

Kenen nukkapähkämöt näyttävät tältä rankkasateen jälkeen? Tämä on nimittäin selvä merkki siitä, että ne kasvavat liian hyvässä maassa (nämä tulivat kompostimullan mukana).

Tältä näyttävät äärimmäisen kuivassa ja köyhässä kasvaneet nukkapähkämöt saman 62 millin sateen jälkeen. Ei niin minkäänlaista aikomusta retkottaa.

Jossain vaiheessa tuli mieleen, että tässähän olisi hyvä sauma kokeilla, pesisikö kaatosade taimiruukut puhtaiksi. Ruukkujen peseminen on tympeää hommaa silloin kun tekisi mieli kylvää tai koulia ja mälsää se on muutenkin. Odotin, että sade laantuu tihkuksi ja kävin levittelemässä purkit nurmikolle. Karon iltapissityksellä kurkkasin tulosta ja kylläpä näytti siistiltä! Osa ruukuista oli kallellaan, joten niihin oli jäänyt pikkuisen multaa reunaan, mutta muuten oli kyllä hämmästyttävän tehokas tuo taivaallinen pesu.

Taivaallisesta ruukkupesulasta päivää! Ikkunasta otettu kuva.

Ruukut sateen laannuttua. Peseytyivät hyvin, kun leikkaamaton nurmikko piti ne hyvin pystyssä. Tämä konsti menee jatkoon!

Sateen jälkeen: puhtaat ruukut, katuliitumössöä (lapset väittivät, että liidut olivat suojassa sateelta) ja pensaan alla käynyt Karo.

Parina aiempana vuonna meillä on ollut kasvimaalla etanaongelmia. Viime vuonna sain tilannetta jo aika hyvin haltuun ja tänä kesänä luulin olevani voiton puolella, kunnes eräällä iltatarkistuksella löysin laumoittain pikkuruisia pelto- ja valepeltoetanoita mutustamassa samettikukkaa ja tatsoita. Niitä löytyi myös retiisien kimpusta. Keräsin pois kaikki, jotka löysin ja sen jälkeen ehdin tehdä yhden uusintakierroksen ennen näitä rankkasateita. Etanat tunnetusti pitävät sateesta, joten minäpä suuntasin juhannusaaton kaatosateessa etanoita keräämään. Sadannen kohdalla kyllästyin laskemaan ja jatkoin vain minetanoiden nyppimistä. Viikon päästä olisivat syöneet kasvit rangoiksi yhdessä yössä, nyt sain toivottavasti edes suurimman osan pois. 

Kokeilen, pitäisikö valkosipulien kukkavarsisilppu kyssäkaalin turvassa etanoilta.

Parissa blogissa on näkynyt kaurajuuren komeaa kukintaa. Minä kasvatin kyseistä kasvia viime kesänä ensimmäistä kertaa ja talvehtimaan jäi kolme yksilöä. Niistä ainoastaan yksi lähti talven jälkeen kasvuun ja aukaisi tänään ensimmäiset kukkansa. Korkeutta kasville tuli enemmän mitä olin etukäteen kuvitellut mutta sepä ei haittaa. Muuten olemus on sen verran hoikka, että se sopii vallan mainiosti olemaan kapeassa aidanvieruspenkissä. Luin, että se pitäisi kukkiaan auki vain aamupäivästä, joten kuvasin sen heti tänä aamuna. Ja toden totta: puoliltapäivin kukat olivat auki, yhdeltä jo tiukasti supussa. Kerrassaan mainio kellokukka.

Kaurajuuren kukan väri sopii hienosti kukkivaan ruohosipuliin. Karo on taas kyttäämässä kadulle.

Puutarhamme siirtyi sateiden myötä ajanlaskussa lemmikkien jälkeiseen aikaan. Katsoin jo alkuviikosta, että lemmikkien kukinta alkaa hiipua ja kohta ne karistaisivat siemenet ympäriinsä. Harvensin niitä jo silloin pikkuisen mutta helteiden vuoksi en voinut nyhtää kaikkia pois. Muut kasvit saavat niistä kuitenkin vähän suojaa ja varjostavat ne maanpintaakin. Nyt kun satoi, oli hyvä hetki repiä kaikki veks. Yritin saada niitä tällä kertaa mahdollisimman paljon juurineen pois, ettei taas ensi vuonna olisi kolmea kottikärryllistä lemmikkikasvustoa kompostoitavana. Kumpikin kompostori on jo ääriään myöten täynnä mutta onneksi tuollainen hento kasvimassa kutistuu vauhdilla. Joka tapauksessa luumutarhassa on jo monessa kohtaa sen verran peittävää muuta kasvustoa, että lemmikkien määrää voi hyvin vähentää ja samalla keventää omaa ensi kesän työmäärää.

20.6. lemmikkien ensiharvennuksen jälkeen. Alppiruusu 'Mikkeli' ja atsalea 'Tarleena' näkyvät taustalla.

Tänään. Pidän oikeastaan tästä näkymästä enemmän. Ehdin jo kyllästyä lemmikkeihin.

Kuvissa ei oikein erotu tarhakeijunkukka 'Hansien' kukintoja. Mietin vähän viime kesänä ylijäämätaimia vähän sinne sun tänne lykkiessäni, kuinka 'Hansit' mahtavat sopia alueen muuhun kukintaan. Avoimia varten kun oli pakko saada talven aikana kuolleiden kasvien tilalle edes jotain ja olihan tuolla muutenkin vielä aukkopaikkoja. Mitään riidanpoikasta ei ole kuitenkaan vielä tullut, sillä juuri nyt luumutarhassa kukkii vain valkoisia tai hennon vaaleanpunaisia kasveja. Atsaleoista 'Tarleenan' väri on tummin ja sekin osuu itse asiassa melko lähelle 'Hansin' kunnolla avautuneen kukan väriä. Postauksen alkupuolella ollut kurjenpolvi vähän riitelee, mutta se onkin todennäköisesti lähdössä sieltä muualle. En liiemmin pidä sen kasvutavasta.

Etualalla 'Hans', suoraan sen yläpuolella 'Tarleena, vasemmalla taaempana 'Satomi' ja ylimpänä 'Mikkeli'

Tänä vuonna niin atsaleat kuin alppiruusutkin kukkivat ennätyksellisen runsaasti. On pitänyt esitellä niitä jo monta kertaa mutta aina joku muu juttu on kiilannut edelle. Kuvia on kuitenkin otettu ja postaus aloitettu, joten asia ei pääse unohtumaan. Jos ei kesän aikana ehdi niitä esitellä, ovat sitten talven ajankuluksi odottamassa. Alppiruusujen onnistunut siemenlisäyskokeilu sai äitini pohtimaan vakavissaan atsaleojen siemenlisäystä. Niinpä lupasin leikkiä mehiläistä ja pölytin (ennen näitä sateita) 'Tarleenan' kukan 'Satomin' siitepölyllä. 'Tarleenan' oksassa roikkuu nyt lanka merkkinä, jotta löydän oikeat siemenet sitten, jos niitä joskus sinne ilmestyy.

Isorikot kukkivat ensimmäistä kertaa näin runsaina. Kannatti siirtää ne kivikkorinteestä tänne luumutarhaan!

Tahmainen kukinto tarttui Karon poskikarvoihin, kun se kulki perässäni kyttäämässä namia. Ei saanut tällä kertaa, vaikka ilme vähän muuta kertookin.

Tänään piti olla poutapäivä mutta mistähän kummasta juuri nyt osui taas joku pilvenriekale meidän päälle? Aurinko kuitenkin yrittää vähän paistaa pilven raosta, joten tuskinpa tuo sade kauaa kestää. Toivottavasti...