Kilpajuoksua sadekuurojen kanssa

Olen erittäin pahoillani joutuessani ilmoittamaan, että meillä satoi taas. Kahtena päivänä. PALJON. Toki jonkinlaisia sateen mahdollisuuksia on ennusteissakin koko ajan, joten eipä tulleet sateet yllätyksenä. Toivon vain koko ajan, että edes osa pilvistä tiputtaisi lastinsa johonkin muualle kuin tähän.

Tuolta lännestä ne myrskypilvet lipuivat vääjäämättä lähemmäs uhkaavan murinan säestämänä.

Eilen minulla oli tarkoitus tehdä kiireesti niin paljon pihahommia kuin ehdin ennen sadetta. Kitkettävää on vähän joka puolella mutta ei onneksi mitään isompaa ongelmaa. Lähinnä voikukkia, rentohaarikkoa ja peltolemmikkiä, joka aloittelee kukintaa juuri nyt kun puistolemmikit ovat kukkineet. Joka tapauksessa loppujen penkkien kitkemisellä alkaa olla jo pienesti kiire, sillä sunnuntaina meille tulee Ylä-Savon puutarhaseura pihakierrokselle. Haluaisin, että vierailijoille jäisi mieleen kukat ja siistit kivipolut eivätkä rikkaruohot. Viimeisille aukkopaikoille en mahda mitään mutta ei minun tarvitsekaan. Jos joku kohta on kesken, niin se sitten on. Kuukauden päästä kaikki näyttäisi paljon rehevämmältä ja varmasti puutarhaharrastajat sen ymmärtävät.

Pation vieressä syyshortensian ja kärhöjen aluskasvillisuus alkaa vihdoin olla rehevä.

Minulla oli tarkoitus laittaa pelkästään yhtä valkokukkaista kurjenpolvea kasvamaan pation luota lähtevän istutusalueen päähän. Kasvatin siemenistä itse tuon ylläolevan kuvan vasemmassa laidassa olevan korkeamman kurjenpolven. Muut sain äidiltäni pieninä taimina. Äidiltäni tulleet taimet eivät kukkineet vielä viime kesänä, joten en sen kummemmin edes tutkinut, ovatko ne samaa vai eri lajia. Pienemmän koon ja hieman eri näköiset lehdet pistin vain keskenkasvuisuuden piikkiin. Nyt, kun kumpikin sortti kukkii, on päivänselvää, että eiväthän ne samaa lajiketta ole. Äidiltäni tullut kurjenpolvi on todennäköisesti peittokurjenpolvi 'Biokovo' mutta mikähän ihme on sitten tuo omani? Sattuuko jollain olemaan samannäköistä omassa puutarhassaan? Korkeutta sillä on 40-45cm kukkien kanssa.

Oma kurjenpolvi vasemmalla, äidiltä tullut oikealla.

Kauaa en kurjenpolvia tutkinut, sillä oli tarkoitus saada edes yksi kivipolku kitkettyä. Kitkin polkujen saumoja edellisen kerran joskus alkukeväästä. Onneksi polut olivat säilyneet melko siisteinä, niin ei mennyt hermot ja koko päivä siinä touhussa. Tuntuu, että rikkaruohot vähenevät sitä mukaa kun sammal valtaa saumoja. Muutama sitkeä voikukkakin puskee ehkä vähemmän innokkaana, kun niistä on säännöllisesti kaivettu lehdet ja osa juuresta pois. Halusin saada muutakin aikaan, joten päätin kitkeä ainoastaan pisimmän, patiolta nuotiopaikalle johtavan polun ja kukkapenkkien reunat polun varrelta. Lyhyempi polku jäi jollekin toiselle päivälle mutta kävin kuitenkin kitkemässä jo senkin reunukset. Patiolla ja etupihalla on myös muutama kiveyksen sauma siistittävänä.

"Vielä vähän jäljellä, jaksaa jaksaa!"

Koko aamupäivän olin tavallaan jatkoajalla, sillä sateen piti alkaa jo aamuyhdeksän tienoilla. Meillä kuitenkin paistoi alkuun aurinko ja vasta lähemmäs kymmentä alkoi lipua ohutta pilveä auringon eteen. Samoihin aikoihin alkoi kuulua ukkosen murahtelua. Kuulosti siltä, että ainakin yksi ukkosrintama meni idän puolelta ohi. Vilkaisin ukkostutkastakin ja sen mukaan salamointia oli tosiaan ollut muutaman kilometrin päässä idän suunnalla. Melko pian sen jälkeen alkoi lännen suunnalta kohota hyvin pahaenteisen näköistä tummaa pilveä. Aamulla sääennusteessa näkynyt parin millin sade oli vaihtunut lähemmäs kymmentä milliä, joten minulle tuli kiire vetäistä halkopinojen päälle pressut. Ei niitä oltu kokonaan pois otettukaan missään vaiheessa mutta olen aina aamuisin yrittänyt muistaa nostella niitä sen verran sivummalle, että yön aikana tullut kosteus pääsisi haihtumaan. Edellinen rankkasade roiskutti sen verran vettä rännistä halkopinon päätyyn, että vedin toisen pressun varuilta päädyn suojaksi. Juuri kun sain halot peiteltyä ja kottikärryllisen rikkaruohoja vietyä kompostiin, ensimmäiset nyrkinkokoiset vesipisarat alkoivat läiskähdellä maahan.

Sisälle mennessä kuvasin nopeasti kivikkotörmäkukka 'Pink Mistin'. Kolmas ei selvinnyt talvesta, joten sen tilalla on nyt kivenmurikoita.

Ehdin juuri sisälle, kun taivas aukeni. Samalla hetkellä alkoi tuulla rajusti ja näkyi ensimmäinen salamakin. Kaupunkialueella ei kai välttämättä tarvitsisi nykyään enää vedellä sähköjohtoja irti seinästä mutta meillä on ollut tapana varmuuden vuoksi nykiä kaikki arempien sähkölaitteiden pistokkeet pois ukkosen lähestyessä. Johtoja irrotellessani alkoi kuulua kummaa kopinaa. Tietysti juuri nyt piti tulla rajun rankkasateen ja tuulen seassa myös sentin kokoisia rakeita. Rännit eivät vetäneet vettä lähellekään sitä tahtia, mitä taivaalta tuli. Suurin osa katolta valuvasta vedestä ei tainnut edes osua ränneihin, vaan lensi pitkässä kaaressa rännien yli. Keittiön ikkunasta ei nähnyt välillä mitään, sillä tuuli suoraan kadulta. Talon seinä kastui ikkunoiden yläpuoleltakin, mitä ei kovin usein tapahdu. Toisaalta takapihan puoleinen seinä säilyi täysin kuivana.

28.6.2023 oli melkoisen rajut näkymät. Katsokaapa tuota luumupuuressukkaa aurinkovarjon vasemmalla puolella.

Patiolle tulvinut vesi valutti sulamatta jääneet rakeet kukkapenkin reunaan.

Reilussa tunnissa sademittariin kertyi hitusen vajaat 20 milliä vettä. Meni muutama tunti ennen kuin uskalsin lähteä kiertämään, miten puutarhan oli käynyt. Keltaisessa nurkassa yli tulvinut ränni oli tehnyt kymmenen sentin syvyisen kuopan kukkapenkkiin ja lähtenyt valumaan siitä leveänä purona kohti varjokujalle menevää porttia. Multaa (tai siinä vaiheessa litimärkää mutaa) oli kertynyt kolmisen senttiä portin alla olevalle kiveykselle. Siivoilin niitä vasta tänä aamuna takaisin kukkapenkkiin, johon tein vastaisuuden varalta kapean uoman nurmikon suuntaan. En tule varmaan ikänään saamaan kiveyksen saumoihin jäänyttä multaa pois!

Sieltä sun täältä löytyi reikiä. Köynnöskuusaman lehteen oli tullut sen verran raju osuma, että oksanpätkä oli mennyt lehden läpi.

Kuunliljat näyttävät kauempaa katsottuna suht hyviltä mutta lähempää reikäinen totuus paljastuu. Sormivaleangervot eivät edes yritä peitellä osumia, vaan lurpottavat mikä minnekin. Kärhöjen latvoja oli katkeillut mutta raparperi oli ottanut ihan pahiten siipeensä. Itikoita oli illasta niin paljon, etten tehnyt muuta kuin otin muutaman kuvan ja ravistelin pioninkukista vedet pois (onneksi muuten olin viritellyt niille tuet edellisenä päivänä!). Jos tälle päivälle olisi ollut koko päivän poutasäätä, olisin varmaan malttanut kerätä varsia ja tekaista vaikka kiisselin tai piirakan. Nyt leikkasin vain nopeasti muutaman pahiten repeilleen lehden pois ja jätin tarkemman siistimisen johonkin toiseen hetkeen. Sadetta kun oli tällekin päivälle luvassa jo heti aamusta alkaen.

Ukkostutkan mukaan ukkoskuuroja oli tullut muuallakin kuin meillä. Sanokaa, että teillekin tuli vedenpaisumus!

Tästä tuli siis toinen peräkkäinen päivä, kun yritin saada mahdollisimman paljon aikaiseksi ennen kuin sade kastelee kaiken. Kävi melkein samoin kuin eilen, että aamupäivän sää pysyi poutaisena, vaikka ukkonen jymähteli vähän väliä. Iltapäivällä alkoi ropista. Onneksi vain vettä tällä kertaa ja paljon vähemmän kuin eilen. Sademittariin ei kertynyt kuin vaivaiset viisi milliä. Liikaa sekin, sillä viikon sademäärä alkaa jo lähennellä sataa milliä. Nyt ihan totta voisin kokeilla kuukauden sateetonta jaksoa!

Ensimmäinen hajulaukka alkoi aueta. Vasemmanpuoleisessa kukassa kimmelsi niin söpösti aamukaste mutta eihän se kuvaan onnistunut.

Tätä kirjoittaessani paistaa taas aurinko mutta lännen suunnalta on tulossa sadepilven näköistä rintamaa, joka ei varmaan ehdi sataa kaikkea matkan varrelle ennen kuin osuu tähän. Mutta keskitytäänpä vihdoin sateesta napisemisen sijaan johonkin muuhun. Esimerkiksi puutarhaessuun. Nyt kun käyttökokemusta on kertynyt sille pari kuukautta, siitä on paljastunut merkittävä puute. Ihan tavallisia yleissaksia olisi tarvinnut monta kertaa mutta niitä vain ei ollut koskaan mukana. Aina tarvitsee katkoa jotain narua, kuihtuneita kukkia tai muita pehmeitä kasvinosia ja sen sellaista, mihin sekatöörit eivät ole optimaalisin työväline. Kävin siis ostamassa halvat sakset, joilla raskisi saksia vaikka multapusseja auki ja yritin sujauttaa niitä taskuihin. Yrittipä miten päin tahansa, sakset eivät menneet näppärästi mihinkään taskuun. Terä alaspäin ne puhkaisisivat pian reiän taskun pohjaan, terä ylöspäin ne osuvat ikävästi käsivarteen. Sivuttain ne eivät mahtuneet mihinkään taskuista. Kotoa löytyi joutilas pikalukko, jonka napsautin essun vyölenkkiin taakse oikean käden puolelle. Siinäpä sakset roikkuvat näppärästi mukana ilman, että haittaavat menoa. Tarvittaessa pikalukkoon saa muutakin roikkumaan.

Oman ahteripuolen kuvaaminen osoittautui yllättävän haasteelliseksi mutta osui sentään yksi kuva kohdilleen.

Löysin varastojen kätköistä myös pienen muistivihkon, jossa oli paikka lyhyelle lyijykynälle. Vihkoon on ollut näppärä merkitä asioita muistiin, kun kynä on ollut vihon mukana koko ajan eikä pyörinyt jossain eri taskussa tai unohtunut vaikkapa sisälle. Kuten takataskun yläreunasta voi nähdä, multaiset hanskatkin ovat sujahtaneet melko usein takataskuun. Puutarhatöitä on siis tehty ja essu ollut kovassa käytössä. Pian sen voisi pestäkin. Vaikka ensi viikolla. Tai viimeistään talven tullessa.

Tarha-alppikärhö 'Purple Dream' on vihdoin alkanut aukoa nuppujaan.

Seuraan juuri sadepilviä ja mietin, pitäisikö käydä ravistelemassa pioneista taas vedet pois vai kävisikö vasta seuraavan sateen jälkeen. Vaikeita valintoja...