Alkukesän kärhöt kukassa

Alkukesän kärhöpostaus on odotellut sitä hetkeä, että kaikki potentiaaliset kärhöt olisivat kukassa. Muiden puolesta postauksen olisi voinut tehdä jo viikko sitten mutta tarha-alppikärhö 'Purple Dream' antoi odottaa itseään. Eikä se lopulta päässyt tähänkään postakseen kukkivana, sillä kyllästyin odottamaan. Se kasvaa melkein täysvarjossa, mikä näyttää hidastavan kummasti vauhtia. Riittääpähän kukintaa pidemmäksi aikaa.

Tarha-alppikärhö 'Pink Dream' kasvaa valoisalla ja lämpimällä paikalla, joten se ei turhia viivytellyt.

'Pink Dream' kukki tänä vuonna jo ihan mukavasti mutta kukat levittäytyivät aika laajalle alueelle. Aidan edusta on "vaiheessa".

Vaiheessa on myös 'Purple Dream'. Nuput vain pullistuvat pullistumistaan mutta eivät poksahda auki.

'Purple Dream' kasvaa majapenkin kärhömajassa yhdessä neljän alppikärhön kanssa. 'Purple Dream' on majan oviaukon oikealla puolella ja sitä vastapäätä on tarha-alppikärhö 'Albina Plena'. Majan sivu- ja takaseiniä verhoaa äitini puutarhasta pöllityt kolme sinisen alppikärhön siementainta, joista kaksi on kukassa. Tai oikeastaan niiden kukinta alkaa jo olla ohi kun piti odotella sitä purppuraunelmaa. Tässä kuitenkin kuvia niiden kahden parhaasta kukinnasta.

Penkin etureunan kohdalle istutettu kärhö teki vain muutamia kukkia, suurin osa kukista kuuluu taaemmas istutetulle kookkaammalle kärhölle.

Maja olisi paljon vehreämpi, jos olisin toissa talvena huomannut suojata kärhöt jäniksiltä. Ne parturoivat kaikki alppikärhöt puolen metrin sängelle. Olen kuitenkin vakuuttunut, että kesän mittaan majan seinät ovat ainakin lähestulkoon vihreät. Tarkkaan jos kuvaa katsoo, niin penkin keskikohdalla olevan heinäseipään vasemmalla puolella näkyy sinisiä kukkia ja penkillä olevan lyhdyn yläpuolella useita kärhön versonkärkiä. Enää puolisen metriä ja versot koskettavat toisiaan.

Tässä perussinisen kukintaa lähempää. Kaksi vasemmanreunimmaista kukkaa ja muutama nuppu kuuluvat toiselle kärhölle.

Kuvassa sävyero ei oikein näy, mutta oikeanpuoleinen on se tavallisen sävyinen alppikärhö ja vasemmalla tummempi.

Muistan, kun viime keväänä pari teistä ihmetteli ainokaisen kukkivan alppikärhön tummaa sävyä. En itse silloin kiinnittänyt asiaan huomiota, vaan ajattelin, että kuva vääristää väriä. Nyt kun kaksi eri kärhöä kukki yhtä aikaa, huomasin, että se viime keväänä kukkinut yksilö on totta tosiaan tummempi ja toinen sellainen tavallisen vaaleansininen. Vertasin useampia kukkia ja seurasin kärhöjä kukinnan edetessä mutta ero ei tasoittunut missään vaiheessa. Perussinisen alppikärhönkin geeneissä siis voi olla sen verran vaihtelua, että se näkyy jälkeläisissä. Mielenkiinnolla odotan kolmannen kukintaa. Majan seinillä ei ole tilaa viidelle reippaasti kasvavalle alppikärhölle, joten todennäköisesti se haileamman sininen yksilö joutuu jossain vaiheessa tekemään tilaa muille. Nyt kun taimet ovat vielä pieniä, ne mahtuvat kiipeilemään yhdessä. Peittävätpähän majan vähän nopeammin.

Tummempi kärhö aamuauringossa.

Majassa on myös sinisiä raikastamassa (ja geenejään mahdollisiin siementaimiin sotkemassa) 'Albina Plena'. Tosin tämän yksilön pistokastaimi vain ja vajaan metrin korkuinen vasta.

Tässä se vanhempi yksilö koko komeudessaan. Se on vihdoin peittänyt seinäkkeensä melkein kokonaan ja piilottanut kompostorit taakseen.

Kellarissa talvehtinut loistokärhö 'Beautiful Bride' kuuluu ehdottomasti tähän postaukseen. Sen kukat ovat suunnilleen ruokalautasen kokoiset.

Kellarissa talvehtineista kärhöistä myös 'Evijohill' teki yhden kukan, mutta siinä oli ilmeisesti pakkasvioitusta tai jotain, sillä vain puolet terälehdistä avautui normaalisti. Puolet jäi minikokoisiksi eikä niiden värikään ollut ihan sitä mitä piti. Kärhö on kuitenkin muuten hyvävointinen ja uskon sen tekevän kukan tai pari vielä loppukesällä kunhan nyt ensin juurtuu rauhassa paikoilleen. 'Beautiful Briden' kaikkia nuppuja en raskinut katkoa, mutta eipä se ole ennenkään haitannut kärhöjä. Nyt on ollut kosteutta niiden juurtua. Eksytään vielä pikkuisen pääaiheen ulkopuolelle. Alkukesän kärhöjen kukinta on hiipumassa mutta ensimmäiset pionit aloittelevat kukintaa.

Aurinkopenkin pionit ehtivät ensimmäisenä. Vasemmalla oma siemenkokeilu muutaman vuoden takaa (täällä juttua siitä) ja oikealla nimetön, melkein valkoiseksi haalistuva kaunotar.

Laitettakoon välikevennyksenä seuraavaksi sunnuntai-iltapäivän sadealueen raja. Lähdin käväisemään liiterivarastossa ja sinne mennessäni ihmettelin, mistä on tullut vesipisaroita laatoitukselle. Lapsetkin kun olivat olleet jo pitkään sisällä leikkimässä. Kävelin eteenpäin ja sain kasvoilleni muutamia pisaroita. Pari metriä taaempana ei niin mitään. Kutsuin lapsetkin todistamaan sateen ja poudan rajamaastoa ja siinä hetken aikaa ehdimme huvitella kävelemällä sateeseen ja pois ennen kuin pisarointi loppui. Vaikka vettä on satanut tänä kesänä useammankin viikon tarpeiksi, niin tällainen sade oli ihan hauska ilmiö.

Tuolla sataa, täällä ei. Ristikit kukkivat vähän vaisusti tänä vuonna.

Ja tiedättekö mitä? Nyt kun pionit alkavat kukkia, sateita näkyy ennusteissa joka ikiselle päivälle. Suurimmaksi osaksi onneksi vain niitä nolla-pilkku-jotain kuuroja mutta eiköhän niistäkin ihan kunnon rankkasateet kehity, kun pilvet lähestyvät. Oi voi. Jätetään verkkokalvoille ja mieleen vesisateita hurmaavampi näkymä näkymä keijupuutarhasta. Sieltäkin on lemmikit revitty pois mutta se ei vähentänyt keijujen puutarhan satumaisuutta yhtään. Oikeastaan itse keijujen talo piiloutuu nyt satumaisesti kukkapilven alle. Pian keijut saavat kukkasateen yllensä, kun varjorikkojen ja haltiankukan kukat alkavat varista.

Keijupuutarhassa on oikea satujen kukkakatto.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa.