Nytkö muka kesä?

Eipä oikein tunnu kesäkuulta, kun pitää laittaa ulos mennessä kolme vaatekerrosta päälle ja kierrellä iltaisin suojaamassa kasveja hallalta. Yötä päivää harsot eivät voi olla paikoillaan, sillä päivisin tietysti tuulee niin lujaa, että joko harsot tai kasvit olisivat riekaleina, jos suojauksia pitäisi jatkuvasti. Pitää kuitenkin olla hyvillään siitä, ettei meillä ei ole satanut toistaiseksi rakeita eikä lunta. Viime yönä oli ilmeisesti ollut pari astetta pakkasta mutta toistaiseksi pahiten näyttivät kärsineen ainoastaan jaloangervojen lehtien kärjet. Nuppuisten pionien ja mahdollisimman monen kesäkukan päälle levittelin harsoja, vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä, melkein kaikki ruukut nostelin turvaan sisälle. Viikon sääennusteet näyttivät sen verran koleilta, että päätin järjestellä ulkovarastossa tomaatti- ja chiliruukut niin, että mahdollisimman moni saa edes pikkuisen valoa varaston pienestä ikkunasta. Ulos niitä olisi turha siirrellä niin kauan kuin päivälämpötilatkaan eivät juuri kymmenen asteen yläpuolelle nouse.

Sinnikkäät sirkusteltat eivät ole vieläkään suostuneet luovuttamaan, tosin enää niitä kukkii vain kolme eikä kaksikymmentä.

Toukokuulta jäi sen verran kuvia julkaisematta, että nappasin muutamia tähänkin postaukseen. Esimerkiksi tuo aloituskuvan riemunkirjava kombo on otettu 30.5. Jotain logiikkaa sentään piti olla, joten rajoitin menneisyyteen kurkkimisen sipulikukkiin. Hyasinttien osalta kohtalokkaaksi kävi viime kevät, jolloin aurinkopenkissä seikkaillut vesimyyrä kävi syömässä niistä suurimman osan. Pihanpuoleiseen päähän jääneistä vaaleanpunaisista ja valkoisista taisin jonkun kuvan laittaakin. Pensasryhmän vaaleanpunaiset ja sininen saattoivat jäädä kuvaamatta mutta vähät niistä. Paikkakin on joka tapauksessa eri ensi keväänä, sillä siirsin ne pikkusydämien seasta aurinkopenkkiin. Muutama vuosi sitten istutetusta kolmesta 'Woodstockista' vain kaksi lähti ensimmäisenä keväänä kasvuun ja tänä keväänä niitä oli enää yksi. Se ainokainen näyttää kuitenkin viihtyvän ainakin kohtuullisesti, sillä se teki pari kukintoa.

21.5. hyasintti 'Woodstock' aloitteli kukintaa.

Kirjopikarililjoista en ole liiemmin täällä blogissa turissut, sillä ne ovat verrattain uusi tuttavuus minulle. Istutin niitä ensimmäisen (ja ainoan) kerran syksyllä 2020. Olen usein varovainen itselleni uusien kasvien kanssa ja mieluummin seurailen vuoden-pari, miten koekaniinit viihtyvät kuin ostan kerralla hirmuisen määrän ja totean kaikkien jäävän yhden kevään ihmeiksi. Lisäksi liljakasveissa mietityttää aina se, löytävätkö liljakukot niitä. Toistaiseksi meillä ei ole ollut sellaisista otuksista riesaa, joten ehkä niiden suhteen ei kannata stressata ja varoa liljoja. Kirjopikarililjat näyttävät kuitenkin viihtyvän ihan hyvin, sillä niitä oli tänä keväänä kukassa selvästi enemmän kuin viime keväänä. Toissa kevään kukinnasta ei ole blogissa mitään merkintöjä mutta vanhoista kuvista huomasin, että vain muutama kukki silloin. Viime keväänä kukkineet kasvit tekivät paljon siemeniä, joita ripottelin vähän sinne sun tänne. Jospa siis muutaman vuoden päästä pikarililjoja kukkii enemmänkin. Hassusti samasta sekoituspussista osui muuten toiseen paikkaan kahta vaille kaikki punaisia ja toiseen pelkkiä valkoisia.

Luumupuu 'Kuntalan' juurella muut kirjopikarililjat kukkivat kauniisti mutta oikeanpuolimmainen kukka tahtoi olla vähän erilainen yksilö.

Puolet sekoituspussista meni pation luo kolmiopenkkiin.

Kirjopikarililjojen kanssa samana syksynä istutin silloiseen metsänreunapenkkiin, nykyiseen luumutarhaan kahden kilon pussillisen 'Replete'-narsissia. Ensimmäisenä ja toisena keväänä ne kukkivat ihan hienosti mutta tänä keväänä huomasi selvästi, että kato on käynyt. Edes lehtiä ei oikein näkynyt. Tulppaaneissa on tapahtunut samansuuntaista taantumista. Vesimyyriä ei voi syyttää, sillä niitä tai niiden tunneleita ei ole muualla kuin aurinkopenkissä näkynyt eikä sielläkään tänä keväänä. Luultavasti siis viime kesän sateet eivät olleet kummallekaan mieleen ja sipulit ovat mädäntyneet kosteassa maassa. Ainoastaan yhdessä kohdassa vanhojen narsissien kukinta oli normaalia: isojen kuunliljamättäiden väleissä. Saa olla aikamoinen vedenpaisumus, että kuunliljojen alla maa olisi märkää, joten pitänee jatkossa istuttaa narsisseja vain kuunliljojen juureen.

Ainoa kohta koko tontilla, jossa narsissit kukkivat normaalisti. Lajike 'Replete'.

Näin runsaina muut vanhat kukkivat: ylhäällä vasemmalla tuntematon, oikealla 'Delnashaugh', alhaalla vas. 'Ice Follies' ja oik. 'Lemon Beauty'. Kukin ainut lajikkeensa edustaja.

Valkeassa varjopenkissä nousi vain muutamia 'Thalia'-orkideanarsisseja ja niistäkin vain yhteen tuli peräti kolme kukkaa. Yllätys, yllätys: mätäs kasvoi komeasinikuunliljan juuressa. Muutama hyvin hentoinen lehtitupsu nousi parista muusta kohdasta, joten ehkä jonain vuonna kukkia taas on enemmän. Kolmiopenkkiin siirretyt vaaleankeltaiset narsissit ovat todennäköisesti hävinneet kokonaan, sillä en löytänyt niistä edes yhtään lehteä. Positiivisena puolena sentään voi pitää sitä, että myöskään parin 'Lemon Beautyn' tilalle ilmestyneet kaameat räikeänkeltaiset kammotukset ovat myös kadonneet. Vääriä lajikkeita on ollut muitakin. Yllä olevan kollaasin tuntemattoman narsissin piti olla 'Recurvus' mutta koska ainoastaan kaksi sipuleista on koskaan kukkinut, paljastui vasta tänä keväänä, että ainakin yksi niistä onkin jotain aivan eri lajiketta. Ne kukkineet 'Recurvukset' ovat ottaneet monen muun tapaan jalat alleen. Onneksi tuo tuntematonkin on sentään kaunis. Jospa osoittautuisi 'Recurvusta' kestävämmäksi ja alkaisi lisääntyä.

Toissa syksynä majapenkkiin istutetuista 'White Lioneista' löytyi peräti viisi kukkaa. Sipuleitahan oli pussissa kymmenen, joten taantumista oli näissäkin tapahtunut.

Onneksi sentään viime syksynä istutetut narsissit kukkivat hyvin, niin oli edes vähän enemmän narsisseja kukassa meilläkin. Niitä ei kesän sateisuus haitannut kun pääsivät maahan vasta syksyllä ja silloinhan kosteus vain auttaa juurtumisessa. Suurin osa lajikkeista oli sitä mitä pitikin mutta hieman harmitti, kun luumutarhaan kanadanatsalea 'Violettan' ympärille istuttamani kalliit 'Princess Zaidet' paljastuivatkin vääriksi. Ihan kauniita nämä uudetkin ovat mutta tavoite oli saada lemmikkien sekaan korkeavartisia ja puhtaan valkoisia, valkotorvisia prinsessoja eikä normaalimittaisia, hieman kellertävänvalkoisia narsisseja vaaleankeltaisella torvella. No, eipä nämä uudet riitele vanhojen prinsessojen kanssa, sillä niistä kaikki ovat kadonneet. Ja hei, seuraavan kuvan myötä siirrymme muuten jo kesäkuun puolelle.

Eivät ihan käy 'Princess Zaidesta' ja lyhytvartisina hukkuvat pian lemmikkien sekaan. Taustalla muutama tulppaani 'Hakuun'.

Varjokujalle istutin 'Pink Charmia'. Vaikka torven väri onkin hitusen oranssiin taittava vaaleanpunainen, ne sopivat silti kauniisti vaaleanpunaisiin esikoihin ja liiloihin lehtoimiköihin.

Aurinkopenkin ihanin yllätys oli 'Starlight Sensation'. Yhdessä kukkavarressa roikkui jopa kahdeksan kukkaa!

Aurinkopenkin 'Starlight Sensationin' nuppujen kehittymistä seuratessani pelkäsin niiden olevan kirkuvankeltaisia. Onneksi nuput aukesivat vaaleankeltaisiksi kukiksi ja ovat kukinnan edetessä vielä vaalenneetkin kauniin haileankellertäviksi. Pieniä kukkakimppuja nousee sieltä sun täältä lemmikkien ja helmililjojen seasta, sillä istutin niitä kaksi pussillista koko sille alueelle, jolla vesimyyrä on tavallisesti myllännyt. Jos jonkin kukkasipulin toivon toistuvan ja jopa runsastuvan vuosien mittaan, niin juuri noiden pienten orkideanarsissien. Erilaisten sinisten sävyjen sekä sieltä täältä omine nokkineen putkahtelevien bellisten kanssa yhdistelmät ovat suorastaan hurmaavia. Voi olla, että sopivan hetken tullen laitan vielä lisää kuvia, sillä narsisseissa on edelleen nuppuja avautumatta.

Muutaman metrin päässä bellikset ja pihaesikot muodostavat myös oikein suloisen väriyhdistelmän. Taustalla taas lemmikkejä.

Lemmikeistä puheenollen, takapihalla on tänä vuonna valkovoittoisempi lemmikkimeri. Ja kiven päällä maasta löytynyt metallinpala odottaa edelleen metallinkeräykseen vientiä.

Monena kesänä olen tuskaillut rumaa siperianpihdan alusta, jossa ei viihdy oikein mikään kasvi. Muutamia vuosia sitten istutin sinne rönsyansikkaa, jonka pitäisi pärjätä jopa kuivassa varjossa. Ensimmäistä kertaa kasvusto on melkein peittävä ja jopa kukkii, vaikka mistään viihtymisestä ei ehkä voi edelleenkään puhua. Iso, tuuhea kuusi ja joka suuntaan viettävä kasvupaikka pihakiveyksen vieressä on melkein mahdoton, vaikka enimmät neulaset harjaisi keväisin pois ja ripottelisi tuhkaa tai kalkkia sekä kompostimultaa ansikoiden avuksi. Viime kesän sateissa ansikatkin saivat ilmeisesti sen verran kosteutta, että jaksoivat pikkuisen levittäytyä. Kitkemisen puolesta alue on kuitenkin varsin helppo, sillä ensimmäiset rikkaruohot ilmestyvät yleensä vasta metrin-puolentoista päähän kuusen rungosta ja nekin ovat hyvin hentoja ja kituliaita.

Jospa tuo kuusen alunen muutaman vuoden päästä olisi vihertynyt.

Kitkin tänään ansikoiden läheltä nuo vähätkin rikkaruohot, mitä kuvassa näkyi. Tarkoitus olisi hiljalleen poistaa myös vasemmassa reunassa näkyvä heinikko ja istuttaa sinnekin jotain. Rehevyydestä voi päätellä, että siellä laidalla on hitusen paremmat olot kuin aivan kuusen juuressa. Heinikon jälkeen alkaa kasvimaa, joten sen siistiminen estäisi myös rikkojen leviämisen kasvimaan puolelle. Kuvasta oikealle jää noin metrin levyinen kaistale, johon olen parina kesänä kylvänyt, siirtänyt ja istuttanut ketokasveja vähän vaihtelevalla menestyksellä. Nyt näyttäisi siltä, että muutama päivänkakkara saattaa jopa kukkia mutta ehkä vain 20 sentin korkuisena. Pari hyvin kituliaan näköistä hiiren- tai aitovirnaa nousee myös. Selvästi parhaiten karuja oloja näyttää sietävän syysmaitiainen ja viime kesänä istutetut kissankellot.

Kivikkorinteessä tähtilevisiat aloittelevat ja myyrän syömä tarhakylmänkukka kukkii vihdoin kunnolla. Alakuvissa kadun pään joutoalueen kukkia, eli belliksiä, voikukkia, lemmikkejä ja esikko.

Kuusen alusen lisäksi päätin tehdä kivikkorinteessä perusteellisen kitkennän. Se onkin oikeaa kylmän kelin hommaa, sillä rinteessä tasapainoillessa ja kurotellessa joutuu koko kroppa töihin. Alhaalta käsin ei yletä kuin puoliväliin, jos on polvillaan alimpien pengerkivien päällä. Ylhäältä käsin taas ei pysty kitkemään, sillä aita ja aurinkopenkin kasvillisuus estävät sen. Ainoa vaihtoehto on siis kiipeillä pitkin rinnettä ja varoa, ettei tallo mitään. Vaikka rikkaruohoja ei ollut määrällisesti kuin puoli kottikärryllistä koko rinteen mitalla, hommaan meni kuitenkin pari tuntia. Suurin osa rikkaruohoista kun oli pieniä oreganon, lemmikin ja voikukan siementaimia eikä niitä ole mitenkään nopea kaivella kivien kolosista pois. Homma on kuitenkin paljon helpompi tehdä tässä vaiheessa kuin jättää urakka loppukesälle, jolloin rikkojen juuret ovat ehtineet ankkuroitua tiukasti kivien väliin. Kokemuksesta tiedän, että toinen parituntinen menee loppukesällä koivun- ja voikukantaimia nyppiessä. Lisäksi käyn siistimässä pitkin kesää kuihtuneita kukkavarsia niistä kasveista, jotka tekevät hyvin itävää siementä. Muutaman minuutin käyttäminen siihen vähentää huomattavasti kitkemisen määrää myöhemmin. Juuririkkoja kivikkoon ei ole pesiytynyt, joten viitisen tuntia kesässä riittää pitämään koko alueen edustuskunnossa.

Kevätvuohenjuuret kukkivat rinteen toisessa päädyssä, tällä reunalla sammalleimut ovat aloittelemassa.

Talvitappioita kivikkorinteessä näyttää olevan vain myyränsyömä rantalaukkaneilikka ja muusta syystä kuolleet yksi kaukasiantörmäkukka, pari myskimalvaa sekä viimeiset loistosädekukat. Se peltomyyrän syömä alue, jonka pelkäsin olevan amerikanvuokko, olikin patjaharsoa. Amerikanvuokko oli parinkymmenen sentin päässä ylempänä ja patjaharso näyttää versovan juuresta uutta. Nukkapähkämöistäkin alkaa jo löytyä uutta versoa ja pian kasvusto on varmasti entisellään. Kuten tarhakylmänkukalla, myös patjaharson ja nukkapähkämön tapauksissa myyrä oli siis vain hidaste eikä lopullinen tuho. Vaikka tuholaiset ja säät yrittävät lannistaa, niin eipä näytä mikään estävän kasvun voimaa! Silti toivon lämpimämpää ja sopivan poutaista säätä, jotta pääsisi puutarhuroimaan vähän kevyemmässä varustuksessa. Aurinkoista ja lämmintä kesäkuuta!