Tunnelmaa pimeisiin iltoihin

Metsästä löytämäni pikkutalvion tummanvihreät versot inspiroivat tekemään niistä ja maljakossa olleista syksyn viimeisistä kukista jotain ruokapöydän piristystä. Muistin pihalla käyttöä odotelleen liuskekiven palasen ja siitäpä se ajatus lähti muotoutumaan.

Syysasterin viimeisiä kukkia. 

Pinkki tuikkukynttilä sopi mielestäni suloisesti sekä astereihin että vaaleanharmaaseen kiveen.

Kukat on tökitty pieneen, kelmutettuun kukkasienen palaseen. Kelmu on teipattu kupiksi sienen ympärille. Se on siis päältä avonainen, jotta vettä saa lisättyä. Liuskekiven alle teippasin neljä taiteltua aaltopahvin palasta tassuiksi, ettei kivi naarmuttaisi pöytää.

Valot päällä...

... ja pois.

Koska kukkia ja lehtiä riitti, tein huvikseni toisenkin asetelman. Siinä käytin asterien tilalla pelargonin kukintoa.

Kukkaa vaihtamalla asetelman ilme muuttui aivan erilaiseksi. Vihreääkin on vähemmän, sillä en viitsinyt lähteä enää hakemaan pikkutalvioita lisää.

Tästä kulmasta näkyy kukkasientä eniten. Aika hyvin se kuitenkin maastoutuu samanväristen lehtien sekaan. 

Syysiltojen pimeydessä mikään ei voita kynttilöitä.

Lähiaikoina on tulossa toinenkin postaus kukista ja kynttilöistä. Tunnelmallisia syysiltoja!

Bloggaamisesta ja kuvista

Viime aikoina monessa blogissa on pohdittu omaa suhdetta internetiin, eri some-kanaviin ja bloggaamiseen. Pohdintoja on ollut mielenkiintoista lukea ja olenkin miettinyt myös omia tapojani. Olen usein huomannut olevani tietoteknisissä taidoissani suunnilleen samalla tasolla kuin keskiverto seitsemänkymppinen, mitä en siis fyysiseltä iältäni ole, enkä koe henkisestikään olevani! Facebookia aloin käyttämään varmaan viitisen vuotta kaveripiirini jälkeen ja instagram sekä pinterestikin ovat toistaiseksi jääneet vieraiksi. Bloggaamisen aloittamista mietin todella kauan, mutta nyt olen iloinen, että rohkenin aloittaa. Taidan nimittäin olla tähän täysin koukussa!

Jouluruusun lehdet pääsivät esiin, kun kuunliljat lakastuivat sen edestä. Yön aikana oli satanut pari lumihiutaletta.

Tapoja kirjoittaa postauksia näyttää olevan niin monta kuin on kirjoittajaakin. Joku kirjoittaa yhdeltä istumalta koko postauksen, toinen luonnostelee ja jättää sen sitten hautumaan ennen julkaisemista. Minä teen postauksia silloin, kun lapset viihtyvät keskenään. Joskus aikaa on viisi minuuttia, joskus jopa puoli tuntia kerrallaan. Kirjoitan myös iltaisin lasten mentyä nukkumaan, jos isäntä on töissä. Isännän kotona ollessa ilta on rauhoitettu meille kahdenkeskiseen olemiseen. En ole varmaan yhtään postausta tehnyt kerralla valmiiksi, vaan kirjoitan pikkuisen kerrallaan. Aloitan myös uusia postauksia ennen kuin edellinen on valmis: nyt työn alla on 17 postausta, joista suurin osa on tarkoitettu talven aikana julkaistavaksi. Usein huomaan työstäväni postauksia mielessäni koti- tai puutarhatöitä tehdessäni. Tekstin tuottaminen on minulle melko helppoa ja kirjoittaminen sujuu nopeasti kymmensormijärjestelmällä. Koska olen syntyperäinen savolainen, vastuu sisällön laadusta siirtyy sinulle, rakas lukijani ;)

Aamupäivällä aurinko pilkahti pilven raosta ja osui kauniisti siperiankurjenmiekan lehtiin saaden ne hehkumaan.

Postausten tekemiseen liittyy kiinteästi kuvien ottaminen ja niiden mahdollinen käsittely. Minulla on tapana siirtää kamerasta kuvat erilliseen "Siirrettävät kuvat" -kansioon, johon teen kullekin kuvauskuukaudelle oman alakansionsa. Käsittelen kuvat yleensä saman tien. Tosin uuden kameran myötä käsittely sisältää nykyään useimmiten vain rajauksen. Minkä määrän vapaa-aikaa sainkaan!

Tältä näyttää näyttökuva lokakuun kansiosta.

Kuukausikansiossa on (tietenkin) vielä jokaiselle kuvauspäivälle oma kansionsa. Sitten kun inspiraatio iskee tai viimeistään talven aikana, siirrän kuvauspäivien kuvat yhteen läjään kuukausikansioonsa.

Heinäkuun kuvien siirto ja ylimääräisten poistaminen on jo aloitettu. Tässä osa kuvista.

Samasta kohdasta saattaa olla kymmenenkin kuvaa, joista valitsen pari parasta ja poistan loput. Otan useita kuvia siksi, että saan varmasti edes yhden onnistuneen otoksen, ennen kuin joku tulee ja tuhoaa kukkaset.

18.7.2017 satoi 13-millisiä rakeita. Siis heinäkuussa. Maa valkoisenaan.

Kuunliljat ja moni muu kasvi olivat kuin haulikolla ammuttuja. Uskalsin mennä vasta seuraavana päivänä tarkastamaan ja kuvaamaan tuhot.

Jäljelle jääneet kuvat siirrän nimettyinä varsinaiseen Pihakuvat-kansioon. Arvaattekin jo varmaan, että sekin kansio sisältää jos jonkinmoista alakansiota? Ja taas, jos on samasta kasvista useampia kuvia, valitsen parhaan tai pari jätettäväksi kansioon. Näin kuvien määrä pysyy maltillisena ja jokin tietty kuva on myös helppo myöhemmin löytää.

Varsinainen puutarhakansioni, johon pääsevät vain parhaat kuvat.

Auki kirjoitettuna postausten eteen tekemäni työmäärä näyttää valtavalta, mutta todellisuudessa ehdin hyvin myös hoitamaan perheen, kodin, puutarhan ja työt silloin kun niitä sattuu olemaan, sekä lukemaan ja kommentoimaan muiden postauksia. Talvella, kun puutarhaan käyttämäni aika vähenee minimiin, minulle jää aikaa lukea myös puutarhalehtiä ja -kirjoja. Sitä en kesäisin ehdi koskaan tekemään, sillä joku raja on sentään tehokkuudellakin!

Olisi hauska kuulla, millainen tapa teillä on tehdä postauksia ja yleensäkin miten käytätte aikaa bloggaamiseen? Kuvia ottaa varmaan jokainen sadoittain kesän aikana. Järjestelettekö niitä kansioihin vai kuinka säilötte kuvat?

Kuka nukkuu kellarissa?

Sääennusteet lupasivat kylmenevää ja pakkasöitä, joten päätin kantaa talvetettavat kasvit kellariin. Eikä yhtään liian aikaisin, sillä heti siirtoa seuraavana yönä oli jo -5,5 astetta pakkasta alimmillaan. Eteisen ahtauskin alkoi jo kyllästyttää. Kokeilen ensimmäistä kertaa talvettaa verenpisaraa ja pelargoniaa kellarissa. Jos ei onnistu, saan uudet yksilöt eteisessä talvehtivien pistokkaista. Kurkataanpas, ketkä pääsivät talveksi kellarin suojiin. Samalla pääsee vielä nautiskelemaan pikkuisen kukista ja kesän auringosta.

Tämän kesän suosikkini: karjalanneito.

Verenpisarat ovat talvehtineet ennen eteisessä, mutta niistä karisee niin paljon roskaa, että kokeilen tällä yhdellä talvetusta kellarissa.

Daalia 'Wittem'

Vanha, melko rotevakasvuinen puolikerrannainen pelargonia.

Hortensia, joka taisi kärsiä tänä vuonna lannoituksen puutteesta.

Loistokärhö 'Hagley Hybrid'

Loistokärhö 'Voluceau'

Näiden lisäksi kellarissa talvehtivat tuoksumiekkaliljat, neljä leijonankitaa, kelta-apinankukka, vasta ostamani ixian mukulat, kaksi ruukkua tasetteja sekä loistokärhöt 'Kaiser' ja 'Multi Blue'.

Kuvassa kellarimme näyttää melkeinpä tarpeeksi suurelta, mutta todellisuus paljastuu, kun kömpii itse sinne. Kellarin lattia on arviolta 150*120cm ja korkeutta tällä kopperoisella on hädin tuskin 150cm. Sinne päästäkseen pitää nostaa painava luukku ylös ja pudottautua metrin verran alaspäin puolikkaan kengän syvyisille porrasaskelmille. Mietin jo vakavasti isoimmissa saviruukuissa kasvavien kärhöjen kaivamista maahan talvehtimaan, kun yritin saada niitä turvallisesti siirrettyä alas. Varsinainen kauhujen kukkakellari! Kolhuitta kuitenkin selvittiin ja kasvit saavat nyt rauhassa odotella kevättä.

Hyllyille olisi vielä pari pientä ruukkua sopinut, lattialle ei yhtään enempää tai tulisi vaikeuksia tarvittaessa kastella kasveja.

Jos edellinen asukas olisi aikoinaan tehnyt kellarista edes metrin verran pidemmän ja pikkuisen korkeamman, haluaisin kokeilla talvenarkojen pikkupuiden ruukkukasvatusta. Japaninverivaahtera ja syyssyrikkä ovat olleet salaiset ihastukseni jo pitkään. Persikka, aprikoosi ja pasuunankukkakin olisivat kokeilulistalla. Toisaalta, jos kellarimme olisi isompi, tarvitsisin myös isomman ulkoeteisen kaikkien ihanuuksien kevätkasvatusta varten... Taitavat siis jäädä kauniiksi haaveiksi.

Onko teillä jotain salaista kasvihaavetta, jonka hankkisitte heti jos...?

Astereita ja askareita

Kaunis alkusyksy on auttamatta ohi, kuten myös upea ruska-aika. Viime yönä alkanut myrskytuuli on puhaltanut viimeisetkin lehdet puista ja pensaista taivaan tuuliin, joten tästä alkaa inhoamani märkä, kylmä ja pimeä loppusyksy. Onneksi syysasteri vielä ilahduttaa kukillaan. Jos näyttää siltä, että tulee pakkasia, käyn keräämässä kaikki loput kukat maljakkoon.

Viikonloppuna tein esikoisen kanssa vielä viimeisiä syystöitä. Kylvimme kivipenkkiin palsternakkaa ja pienen pätkän porkkanaa. Porkkanaa tuli myös kasvimaalle pari riviä valkosipulin kanssa samaan lavaan. Kunhan keväällä maa alkaa sulaa roudasta, peittelen molemmat kylvöt tarkasti harsolla. Katsotaan, mitä porkkanakärpäset ja muut tuholaiset siitä tuumivat.

Taaimmaisesta rivistä reilu puolikas on porkkanaa ja kaikki loput palsternakkaa.

Pihan vuosi -blogin alkuunlaittama perennansiemenkirje on kiertänyt nyt kaksi kierrosta ja lähtee tänään viimeiselle matkalleen kohti lähtöpistettään. Molemmilta kierroksilta löytyi vaikka mitä aarteita, jotka on nyt kylvetty. Kylvin siemenet ruukkuihin ja kaivoin ne aiemmin kylvettyjen kärhönsiementen kanssa kasvimaalle. Peittelin ruukut harsonpalasella ja kuivilla lehdillä ja laitoin vielä päälle kanaverkon palasen pitämään lehdet paikoillaan. Ruukut ovat hieman kallellaan, ettei sadevettä pääsisi ihan mahdottomasti niihin ja lehdetkin toimivat pikkuisen sadesuojana. Jos näyttää siltä, että tulee pidempi sadejakso ennen talvea, käyn varmaan laittamassa vielä jonkun levyn tai muovinpalasen väliaikaiseksi sadesuojaksi.

Maa-artisokan varsista sai hyvät ankkurit verkolle ja ne toimivat myös merkkikeppeinä, ettei kukaan tallo lumiseen aikaan aarteideni talvipesän päältä. Hiirille ehdoton porttikielto!

Vielä yksi kuva asterista.

Mukavaa uutta viikkoa!

Viimeisiä viedään

Julkisivun parvekelaatikkotelineet saivat jo aiemmin tuivion ja pihdan oksia talvivihreäksi. Leikkasin ruukkuhortensian viimeiset kukat niihin pieniksi väriläiskiksi ennen kuin hankin kanervat. Kausivaloja emme ole vielä viritelleet, mutta niidenkin aika alkaa pikku hiljaa lähestyä.

Kovin paljon kukka- tai muutakaan väriloistoa puutarhassa ei enää näy. Totesin, että etupihan pensasryhmä tarvitsee useamman ruskapensaan. Tosin täytyy muistaa, että alkukuusta oli pitkään aika koviakin pakkasöitä, joista sekä hortensiat että viimein myös pensashanhikit ottivat nokkiinsa. Onneksi aurinkopenkin 'Illusia' loistaa edelleen upeana. Pensasryhmän 'Illusiakin' on hieno, hieman oranssimman värinen vain. Johtuu varmaan pensaan iästä tai erilaisesta kasvupaikasta.

On vähän vaisu tällä hetkellä tämä pensasryhmäni. 'Illusia' on ihan kiva, mutta taitaa kaivata kaveria tai pariakin.

Aurinkopenkin väripilkku on muuttunut syvemmän punaiseksi. On se vaan upea! Komeamaksaruohotkin ovat jo lopettaneet kukinnan tältä syksyltä.

Metsänreuna-penkin syysasteri pistää parastaan, tosin vähän minikokoisena keväisen siirron takia. Viime vuonna tämä oli tuplasti korkeampi. Keväällä nyhdetyn viitapihlaja-angervon alueen on vallannut lemmikki. Ihana sininen kukkameri tiedossa siis ensi kesänä.

Olohuoneen sohvalla istuessa ikkunanäkymä on tällainen. Syysasterin paikanvaihto sivupihalta kuvan keskelle takareunaan oli oikea päätös. Ensi kesänä kukatkin näkyvät varmasti sohvalle asti kunnolla, nyt niitä joutuu vähän tiirailemaan.

Muutama sipulipussi tuli vielä vastaan alennusmyynneistä. Rusolaukat pääsivät jo maahan ja 'Minnow'-tasetit ajattelin istuttaa ruukkuun talvehtimaan kellarissa. Keväällä on sitten mukava tuoda kukkiva tasettiruukku eteistä koristamaan.

Muita ostin yhden pussin, mutta tasetteja kaksi.

Ixia on minulle aivan uusi tuttavuus. Oli vain niin kivan näköinen, että oli pakko ostaa kokeeksi. Ilmeisesti se ei talvehdi Suomen oloissa ulkona, vaan mukulat pitää säilyttää talven yli viileässä ja istuttaa keväällä. Toisaalta pussissa sanotaan, että ne voi istuttaa myös syksyllä. Onko kellään kokemusta näistä? Talvetanko daalian ja miekkaliljan tapaan siltään kellarissa vai istutanko tasettien tapaan jo nyt syksyllä ruukkuun?

Mukavaa viikonloppua!

Ja taas kiviä

Olen jo vihjaissut teille, että olen aloittanut uuden kiviprojektin. Tänä kesänä kiviä onkin tullut pyöriteltyä ennätysmäärä, mutta vielä en ole kyllästynyt. Toivottavasti ette tekään. Esittelen nyt uusimman työmaani, sillä näyttää uhkaavasti siltä, että projekti jää tältä syksyltä tähän. Ei säiden, vaan kivien loppumisen takia.

Nurmipolku oli pahasti montulla polun oikealla puolella, joten sitä tuli samalla nostettua polun kohdalta kaivetuilla siirtonurmipalasilla. Taustalla kukkii syysasteri.

Istumakiven suunnasta näkee selvemmin, miltä polku tulee valmiina näyttämään. 

Tein alkukesällä istuskelupaikan ja lyhyen pätkän kivipolkua takapihalle metsänreuna-penkkiin. Heinäkuussa tein yhden luonnoksen polun jatkosta ja vaikka se silloin tuntui hyvältä suunnitelmalta, en tullut aloittaneeksi kaivamista. Ja hyvä niin, sillä loppukesän ja syksyn mittaan idea jalostui paremmaksi, eikä alkuperäisestä suunnitelmasta ole jäljellä kuin nyt kivetty osuus. Visiossani tämä kiveys sitoo etupihalle tekemäni betonilaattojen ja luonnonkivien yhdistelmän betonilaatoista (todennäköisesti) tehtävään patioon.

Rajaan polun "nurmikosta" muovilla, sillä tällä alueella alaa valtaa...

... ketohanhikki. Ihan kivan näköinen kasvi oikeassa paikassa, mutta leviää turhan vallattomasti minun makuuni. Kivipolku toimii myös pienenä puskurina ketohanhikin ja kukkapenkin välillä.

Patiolta katsottuna polun tämä pää tulisi suunnilleen oksilla rajattua viivaa myöten. Nyt on muuten ensimmäinen syksy, jolloin luumupuutkin ovat ehtineet saada ruskaväriä.

Pation laatoitusta ei ole vielä sen kummemmin suunniteltu, mutta ajattelin jättää sopiviin kohtiin aukkoja, jotka täytän samanlaisella luonnonkiveyksellä, mistä tämä uusin polku on tehty. Mitä luulette, toimisiko visuaalisesti?

Eikö ole viihtyisä patio? Toivottavasti siinä ensi kesänä jossain vaiheessa voi viihtyäkin.

Tämän syksyn seuraava projekti taitaakin olla kivien etsiminen. Mihinkähän sitä kaivaisi uuden istutusalueen...? Touhukasta torstaita!

"Restentti"

Loistokärhö 'The President'

Edellisestä kärhöesittelystä on jo sen verran aikaa, että eiköhän ole sopiva hetki esitellä pikkuisen juro 'The President'. Juro sen vuoksi, että hän on muihin kärhöihini verrattuna kovin säästeliäästi kasvattanut versojaan ja esitellyt komeita kukkiaan. On kuitenkin sen verran viitsinyt vaivautua, että muutaman kuvan olen saanut kesän mittaan otettua.

Taisi olla tämän kesän ennätys yhtä aikaa auki olevien kukkien määrässä.

Kaikkien kärhöjen nuput eivät ole samanlaisia. Presidentillä se on pisaran mallinen

Nuppu, avautumassa oleva kukka sekä siemenkota.

'The President' on jalostettu ennen vuotta 1873 ja esitelty noin 1876. Se on 'Jackmaniin' ja jonkun Patens-ryhmän loistokärhön siementaimi.  Royal Horticultural Society on myöntänyt sille Garden Merit -palkinnon.

Heteet ovat juuri avautumassa olevassa kukassa tumman luumun väriset.

Kohta on kukka auki.

Heteet muuttuvat kukinnan edetessä koko ajan vaaleammiksi.

'The Presidentin' on jalostanut puutarhurin poika Charles Noble (1817-?). Hän perusti 29-vuotiaana yhdessä John Standishin kanssa taimiston (Sunningdale Nursery) Bangshottiin, Surreyyn. Häntä on kuvailtu vaikeaksi mieheksi, jolla on arvaamaton luonne. Nähtävästi hän myös kiusasi usein asiakkaita. Taimistolla oli kattava katalogi, minkä lisäksi siellä myytiin myös Robert Fortunen Kiinan tutkimusretkiltä (1843-1846) tuomia kasveja. Kun Noblen ja Standishin yhteistyö kymmenen vuotta myöhemmin päättyi, jäi Noble jatkamaan Sunningdale Nurseryn toimintaa. Noblen ura kärhönjalostajana ajoittuu ilmeisesti tälle myöhäisemmälle ajanjaksolle. Hän risteytti pääasiassa Clematis 'Standishiita' Clematis 'Fortunein' tai useiden eri Patens-ryhmän kärhöjen kanssa. Noble jäi eläkkeelle 1898 eikä hänestä ole tietoja siitä eteenpäin.

Terälehtiä on yleensä kuusi...

... mutta joskus jopa kahdeksan.

Vaikka alussa hieman moitiskelin presidenttiäni juroksi, täytyy kuitenkin muistaa, että hän teki muutamia oikein komeita siemeniä tänä kesänä. Toivottavasti hän on periyttänyt kaikki hyvät ominaisuutensa jälkeläisilleen (sen lisäksi, että siemenet ylipäätään ovat itämiskykyisiä!).

Siinä niitä Presidentin siemeniä muutama oli.

Kukan koko olisi ihan toivottava ominaisuus. Saa toki olla kookkaampikin!

Komea on 'The President', eikö vain! Joko sinulla on omasi? Tiedot olen taas löytänyt Clematis on the Web -sivustolta.

Mukavaa tiistaita!