keskiviikko 15. elokuuta 2018

Perennakaruselli pyörii

Parin sateisen päivän ja viileämmän sään ansiosta uskaltaa jo aloittaa jokakeväisen ja -syksyisen kasvikarusellin. On se ihmeellistä, miten kasvit eivät vain koskaan onnistu kerrasta löytämään oikeita paikkojaan, vaikka miten huolellisesti olisi niitä paperilla suunnitellut ja moneen kertaan miettinyt. Ja joskus luonto tekee tahallaan kiusaa, niin kuin kävi karpaattienkelloilleni.
Tässä alkuperäinen tilanne. Parturoidut karpaattienkellot etualalla, kaukasianmaksaruohoa niiden ja ison kiven välissä.
Niillä oli täydellinen paikka kivikkorinteen etureunassa hopeahärkin ja nukkapähkämön välissä. Ne viihtyivät siinä hyvin ja olivat juuri oikean kokoisia ja värisiä. Täydellisen yhtälön tulivat pilaamaan pahuksen pitkäkorvat, jotka käyttävät pihakiveystämme kiitoratana kadulle ja haukkaavat ohikulkiessaan karpaattienkellojen nuput, kukat ja osan lehdistäkin välipalaksi. Kerran kun oppivat mutustelemaan gourmet-herkkuja, eivät ne enää olleetkaan huijattavissa valkosipulijauheella. Tosin välillä oli niin tuulistakin, että suurin osa valkosipulijauheesta lähti varmasti aina tuulen mukaan ennen jänisten saapumista.
Tällainen näky on odottanut aivan liian monena aamuna.
Yksi karpaattienkelloryhmää rajaavista kivistä on aika erikoisen näköinen. Tästä olisi mielenkiintoista tietää lisää.
Siirsin eilen karpaattienkellot hieman taaemmaksi kiven eteen ja kaukasianmaksaruohot penkin reunaan. Toivottavasti tällainen pieni siirto harhauttaisi jäniksiä sen verran, että jättävät karpaattienkellot rauhaan. Ainakaan sapuska ei ole ihan heti kulkuväylän vieressä helposti saatavilla. Penkin visuaalinen ilme muuttui hieman, mutta ihan kivalta tämäkin näyttää. Varsinkin sitten, jos karpaattienkellot saavat kukkia jatkossa rauhassa.
Kivikkorinteen yläosan uudistettu ilme. Samalla tuli putsattua rikkaruohoja laattojenkin väleistä.
Ja sama talolta päin.
Kivikkorinteessä hopeahärkit ovat täyttäneet alueensa, joten siitä sai otettua muutaman mytyn takapihalle luumutarhaan. Luumutarhaa ei ole sen kummemmin perustettu kuin peitetty vain nurmi parisen vuotta sitten sanomalehdillä ja viiden sentin hiekkakerroksella. Luumupuille on tietenkin kaivettu asianmukaiset montut. Vanhasta nurmikosta puski ensimmäisenä kesänä sinnikkäästi voikukkia ja muutamia juolavehnän korsia katekerroksen läpi, mutta olen aina kitkenyt niitä pois sitä mukaa kun nostavat päitään. Tänä vuonna sieltä ei montaa alkua ole noussutkaan, joten nyt uskaltaa jo istuttaa perennoja.
Hopeahärkkiä on tarkoitus levittää vähitellen peittämään koko alue keijunkukista tuivioihin. Lyhdyn alla olevalla mytyllä oli valtavan pitkät versot, joita en hennonut leikata poiskaan. Peittääpähän nopeammin ison alueen.
Korallikeijunkukkia oli alunperin vain rinki luumupuun ympärillä, mutta nyt jaoin niistä pari isointa ja laajensin ryhmää sivuille päin. Luumutarhan tässä osassa onkin kunnolla värien leikkiä.
Korallikeijunkukat alkavat valmistautua jo syksyyn. Onkohan millään muulla kasvilla näin neonpinkkiä ruskaväriä?
Korallikeijunkukan punainen väri hehkuu hopeahärkkiä vasten.
Hopeahärkin ja tuivion yhdistelmä.
Tuivioiden toisella puolella kasvaa purppuraheisiangervo, joka tuo tummempaa sävyä luumutarhaan.
Luumutarhan värisuora jatkuu kuunliljoihin ja päättyy taustan sekametsään. Hopeahärkki toistaa mielestäni kivasti istumakiven värejä.
Olohuoneen ikkunan alla komeasinikuunliljat ovat viihtyneet niin hyvin, että niiden vieressä oleva ryhmä 'Brautschleier'-jaloangervoa näytti kääpiökokoiselta. Nostin yhden kuunliljan... tai siis yritin nostaa. Juuripaakku oli niin valtava, että se piti pistää lapiolla puoliksi ennen kuin sain sen kammettua ylös. Isomman puolikkaan istutin takarivin jatkoksi ja pienempi puolikas meni ongelmakujanteelle. Jaloangervot siirsin toistaiseksi eturiviin kuunliljan paikalle, mutta luulen, että tämäkään ratkaisu ei ole lopullinen.
Lähtötilanne, tosin heinäkuun puolelta. Jaloangervot näyttivät vähän hoopoilta kahden kookkaan kasvin välissä.
Uusittu ilme. Ei oikein hyvä ole näinkään, mutta hieman kuitenkin parannusta alkuperäiseen.
Pari ruukussa odottanutta kasviakin pääsi tänään kukkapenkkiin.
Ystävältä saadut myskimalva 'Alban' taimet pääsivät patiopenkkiin.
Puolukka 'Otson karkki' sai kodin pensasryhmästä mustilanhortensian ja puistoatsalea 'Illusian' välistä. Sen kasvualustaa paransin hiekalla, kävynsuomuilla, havunneulasilla sekä happamalla mullalla.
Aamulla sataa tihuutti vettä, mutta jo ennen puoltapäivää sää muuttui pilvipoutaiseksi. Harvinaista herkkua sellaiset päivät, että on yhtä aikaa täydellinen puutarhailusää, sopiva aika jakaa ja siirrellä perennoja sekä isäntä lapsenvahtina. Monta kohtaa koki muodonmuutoksen tai ainakin pientä yleisilmeen kohennusta, kun sain rauhassa ahkeroida.
Loppuun pakollinen kärhökuva. 'Piilu' jaksaa edelleen kukkia.
Millainen puutarhailusää teillä on ollut ja onko lapio päässyt helteiden jälkeen töihin?

20 kommenttia:

  1. Tosi kivat uudistukset! Toivotaan, että karpaattienkellot ovat nyt turvassa jäniksiltä. Minäkin sain eilen taas muutaman kasvin istutettua uudelle kivikkoalueelle ja tänään toivottavasti jo jonkin aikaa odottamaan joutuneet syysleimut Liljarinteeseen. Paremmin jaksaa nyt pihalla touhuta, kun ei ole enää niin kuuma. Tosin nyt töiden alettua ajanpuute meinaa taas iskeä. Kivaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mielenkiintoista nähdä, millainen uudesta kivikkoalueestasi tulee. Tänäänkin näyttää tulevan kaunis puutarhasää. Nyt kun on viileämpi, jää aikaa muuhunkin kuin kasteluun. Kiitos, kivaa viikkoa!

      Poista
  2. Yhdyn Tiiun mielipiteeseen; kivalta näyttää :) Ihanasti olet käyttänyt myös kiviä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos! :) Kiviä on vielä iso kasa odottamassa käyttöä ja lisää löytyy aina kun alkaa jossain päin tonttia kaivella. Ja hyvä niin; niistä on mukava tehdä kaikenlaista.

      Poista
  3. Tosi hienolta näyttää, hyviä muutoksia olet tehnyt. Toivotaan, että pupuset ymmärtävät nyt jättää karpaattienkellot rauhaan. Juu, kyllä on lapio päässyt töihin. Siirsin kaikki iirikset tontin rajalle ja meinasin vielä siirtää pari kuunliljaa toiseen paikkaan. Pitää tehdä tilaa uusille kasveille :) Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sinullakin on sitten ollut ihan mukavasti hommaa. Toivottavasti kuunliljasi eivät olisi ehtineet tehdä ihan niin valtavia juurakoita kuin minulla. Tai kasvillehan se olisi hyvä, jos on kunnon juuristo, mutta siirtäjälle aika paljon työläämpää :D Kiitos, sinulle myös mukavaa viikon jatkoa!

      Poista
  4. Voi pupusia, toivottavasti jättävät nyt karpaattienkellot rauhaan. Kaikki muutokset näyttävät hyviltä ja paljon olet saanut aikaan! Täälläkin on todellakin lapio heilunut helteiden jälkeen, vihdoinkin pystyy tarttumaan toimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukava kuulla, etten ole tehnyt turhaa työtä. Ihmeellistä, miten muutama viileämpi päivä pitkän hellejakson jälkeen saa puutarhaihmiset heiluttamaan lapiota kuin viimeistä päivää! Täälläkin kaivuut ja siirtelyt edistyivät taas tänään huimaa tahtia, kun on koko kesän kerännyt voimia.

      Poista
  5. Ahkerana oletkin ollut, paljon muutoksia, eikä varmasti huonoja lainkaan:) Miulla taisi jäädä helteistä joku laiskamato päälle, kun en ole ottanut edes lapiota käteen!!:D Mutta kyllä se tästä, antaa nyt noiden kasvienkin elpyä ensin helteistä, ennenkuin joutuvat opettelemaan uuteen paikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekään ei varmasti ole huono ratkaisu ollenkaan. Kesä oli varmasti kasveille rankka. Minulla taas helteiden takia jäi täyttymättä kesän kaivuukiintiö, joten ylimääräinen energia suuntautui uusien projektien suunnitteluun. Nyt kun kelit viilenivät, oli pakko alkaa toteuttaa suunnitelmia, ettei homma karkaa lapasesta ihan kokonaan. Alkuperäisiin suunnitelmiin ei kuulunut ollenkaan karpaattienkellojen siirtämistä, mutta se oli pakko tehdä pupujen takia.

      Poista
  6. Ei ole vielä lapio heilunut sillä kuivaa on enkä halua kastella uusia taimia enää yhtään. Näen jo painajaisia kastelusta. Kukkapenkit tuntuvat säännöllisesti muuttavan muotoaan ja kasvivalikoimaa. Mutta sehän on van hauskaa, luoda uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on tullut vettä sen verran riittämiin, että maa on kastunut sopivasti, myös ne ostomultaan perustetut penkit. Niinpä perennojakin pystyy hyvin jo jakamaan ja siirtelemään. Toivottavasti sielläkin tulisi taivaalta tarpeeksi vettä, ettei tarvitsisi sinun alkaa kasteluhommiin. Ei ole hyvä kasveille kuivan kesän jälkeen kuiva syksykin ennen talvea.

      Poista
  7. Kylläpä sie jaksat ahkeroija. Meillä pupu käyp pihasta valakoapiloo syömässä ja en oo huomannu sen karpaattien kelloissa käyneen. Tiällä onneks nuapur on innokas rusakon mehteejä ja kanta on maltillinen. Kauniisti vielä Piilu kukkii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin olisi nurmikko täynnä apilaa, mutta eipä vaan kelpaa. En ole nyt nähnyt rusakoita, mutta metsäjäniksiä pomppii joka yö. Meilläkin olisi naapurissa innokas metsämies, mutta eihän se kaupunkialueella oikein sovi jänismetsälle lähteä :D 'Piilu' on innokas kukkija.

      Poista
  8. Oikein odotin minäkin helteiden loppumista, että pääsisi pihatöihin. Helteiden aikaan mitään ei jaksanut eikä kasveja olisi ollut silloin järkevää siirtääkään. Nyt olen senkin homman aloittanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole nautinnollista päästä kaivelemaan, kun koko kesä meni viileämpää säätä odotellessa? Laitahan sitten kuvia, kun saat valmista :)

      Poista
  9. Toivotaan, että siirto auttaa hämäämään jänikset. Piilu on ihana kärhö. Minulla on yksi kaupungissa isossa ruukussa ja toinen saaressa kasvamassa vasten kasvihuonetta. Se saaren Piilu vaan päätyy joka syksy peurojen suuhun, eikä sen takia ole kovin rehevä. Kukki sentään jonkinverran sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä välillä tekisi mieli manata näitä metsän otuksia, kun eivät ymmärrä pysyä omilla reviireillään. Nyt olisi luonnossakin syötävää vaikka miten paljon. Talvi ja kevät nyt ovat hieman eri asia, mutta kesä... 'Piilu' on kaunis ja innokas kukkija.

      Poista
  10. Meillä on vasta pari yllärikasvia istutettu paikoilleen. Odotellaan vielä sateita ja viileämpää säätä, niin päästää leimujen kimppuun. Perennat onkin siitä kivoja, että niitä on helppo siirrellä ja tehdä uusia sommitelmia :)
    Huomasin kuvista, että sinulla on tosi kellertävää kuunliljaa. Upeita! Tiedätkö sen nimeä? Olen nimittäin etsiskellyt sellaista kestävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuunliljat ovat 'Gold Standard' -lajiketta, mutta luulen, että ne ovat ehkä hieman liian aurinkoisessa paikassa ja ovat sen vuoksi vieläkin keltaisempia kuin normaalisti. Varjon puolella olevat lehdet näyttävät normaalimmilta. Ensi vuonna niiden edessä oleva luumupuu alkaa jo varjostaa, niin eivät ole enää niin pahasti auringon paahteessa. Ovat kyllä sähäkän näköisiä ja erottuvat kauas tuollaisina, mutta lähempää katsottuna näkee, että lehdet ovat vähän kärsineen näköisiä. Tuo on kyllä kaunis ja melko keltalehtinen lajike oikeissakin olosuhteissa kasvaessaan.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!