sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Kotona taas

Edellisen postauksen pioniloiston jälkeen tuntuu hassulta esitellä oman pihan tapahtumia. Kerron niistä joka tapauksessa, sillä reissun jälkeen oman puutarhan näkeminen ja siellä tapahtunut kasvupyrähdys tuntui niin mukavalle. Ensimmäisenä kotiin palatessa silmiin osuu kivikkorinne. Entisessä tuoksuvatukossa leijonankidat ovat pörhistyneet ja muutama sarvileukoija oli alkanut kukkia. Rinteen alaosassa näyttää jo puskevan uutta tuoksuvattukasvustoa ja jokunen pieni alku oli yrittänyt tunkea leijonankitojenkin sekaan.
Penkin ulkonäkö oli sateen jälkeen hieman rupsahtanut. Kuorma-auto peruutti sepeliä tuodessa reunakiviin, joten nekin hieman vinksottavat.
Karpaattienkello alkaa pian kukkia.
Aurinkopenkin värimaailma on muuttunut vaaleanpuna-violetista tummemman pinkkiin suuntaan, kun isotähtiputket ja tarhakeijunkukat ovat alkaneet kukkia. Pian aukeavat ritarinkannukset, jotka tuovat sinisen eri sävyt penkin takareunaan. Ensimmäinen kukinto olikin jo alkanut aueta.
Aurinkopenkissäkin bellikset olivat hieman kärsineet sateesta. Yllättävän hyvin ne silti jaksavat pitää kukkansa pystyssä.
Ensimmäinen kärhön nuppu löytyi aurinkopenkin 'Xerxes' ('Elsa Späth') -kärhöstä. Myös 'Arabellassa' oli jo pieniä nuppuja.
Keväällä siirretty pieni ritarinkannus ehti aukaista ensimmäisenä kukkiaan.
Kuistin luona oleva keltainen nurkkaus on näemmä levittäytynyt melkein rappuselle asti. Mahdoton leviäjä on tuo keltamaksaruoho. Pitää kurittaa sitä kukinnan jälkeen, jotta kaunis kiveys pääsee paremmin esille.
Päivänliljat ja prinsessaliljatkin alkavat jo kukkia.
Amppelimansikat alkavat punertua.
Etupihan uudessa pensasryhmässä pikkujasmikkeet olivat kukassa. Tuoksu oli todella ihana, makean metsämansikkainen.
Pikkujasmikkeen kukkia.
Kasvimaan suuntaan mennessä vilkaisin hyönteishotellia. Keväällä istutin kesäharson taimia joka väliin, mutta joko tuuli tai jokin otus kävi katkomassa niitä. Onneksi sentään yksi taimi sai kasvaa kukintakokoiseksi. Kehäkukat nojautuvat eteenpäin valoa kohti (tietysti!), mitä en tajunnut istuttaessa ajatella. No, villi ja iloinen siitä pitikin tulla.
Alkuperäisessä visiossa kesäharsoa olisi ryöpsähdellyt joka välistä ja noussut muiden tukemina myös ylöspäin. Tähän on tyytyminen. Onneksi sentään keijunmekot ovat toistaiseksi pysyneet ruodussa.
Kasvimaalla kaikki kasvaa kohisten... paitsi reunimmainen rivi hernettä, jonka joku otus (jänis?) oli käynyt parturoimassa kymmenen sentin sängeksi. Onneksi rikkaruohot sentään loistivat poissaolollaan...
Porkkanapenkki näytti ilahduttavan siistiltä... kitkennän jälkeen!
Ruohosipuli kukkii.
Perunanvarret olivat venähtäneet hurjasti muutamassa päivässä.
Esikasvatetut härkäpavut olivat tehneet jo muutamia pieniä papuja. Maahan kylvetyistä ensimmäiset kukkivat.
Takapihalla ei ollut ihan vielä uusia kukkijoita. Valkean varjopenkin kuunliljojen lehdet keräävät ihanasti vesipisaroita. Äidin puutarhasta sain tuomisina kaksi jouluruusun siementanta, jotka istutin ruukuissaan jalo- ja sulkavaleangervojen väliin. Toivottavasti niistä kasvaa komeasti kukkivat yksilöt!
Kuin pieniä lasihelmiä.
Ruukut ovat suorassa, kamera ei. Viihtykää uudessa kodissanne jouluruusuvauvat!
 Leppoisaa sunnuntai-illan jatkoa!

8 kommenttia:

  1. Missa on sun rikkaruohot? Hurjan siistit istutukset, jotka on hienossa kasvussa!

    Mikä on pointtina ruukussa istutukseen? Talven tullessa tuosta ruukusta tulee vesijarru, joka voi pitää kasvin liian märkänä tuhoisin seurauksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monivuotiset rikat poistin istutusalueita tehdessä juurineen ja kylväytyvät pyrin nyppimään heti pieninä pois. Käytän myös ruohosilppukatetta ihan joka paikassa, sillä meidän pahasti rikkaruohottuneelta nurmikolta tulvii erityisesti ratamon, rönsyleinikin ja voikukan siemeniä valtavat määrät kukkapenkkeihin. Sitä ei niin kuvissa huomaa, mutta kyllä niitä rikkaruohoja täältäkin löytyy :)

      Jouluruusun taimet lähtivät heinän juuria kitkiessä irti maasta ja äiti tarjosi niitä minulle. Koska meidän kotiutumiseen oli muutama päivä aikaa, ne piti ruukuttaa, sillä eivät olisi pärjänneet muuten. Ajattelin antaa niiden vahvistua ruukuissaan syksyyn asti ja istutan sitten maahan. Ja ruukuissa maahan istuttamisessa pointti on siinä, etteivät taimet pääse ihan niin helposti kuivamaan (pienet taimiruukut kuivuvat helteellä nopeasti ja olen muutenkin laiska kastelija). Olet oikeassa siinä, että ruukku voi olla haitaksi talvella. Jos meinaa kasveja talvettaa ruukuissaan maassa, pitää ruukku täyttää mullalla tai hiekalla ääriään myöten täyteen ja mieluusti kummuksi, että vesi valuu pois. Eli ei niin kuin itse olen tuossa kuvassa tehnyt :)

      Poista
  2. Äitisi puutarha on toden totta kaunis, mutta onhan sinullakin siellä monenlaista ihanaa. Esimerkiksi pikkujasmiketta ihailen aina kun sen näen, mutta itselläni ei sitä vielä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu on kyllä, kaikki vain on niin paljon pienempää ja vaatimattomampaa, kun on vasta pari vuotta puutarhaa tehty. Mutta siinäpähän ne pikkuhiljaa kasvavat. Eikä muuten ole pikkujasmiketta äidillänikään! :D Hanki ihmeessä itsellesikin, tuoksu on taivaallinen.

      Poista
  3. Pikkujasmike on kaunis pensas ja karpaattienkellot tiälläkin käyp kukkimaan. Puhtaat penkit rikkaruohoista siulla on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan ne... kauempaa katsottuna ja ihan kaikkea ei kameralle aina näytetä :D Kyllä ne rikkaruohot innostuivat täälläkin rehottamaan, kun saivat vettä eikä ollut ketään niitä hätyyyttelemässä. Karpaattienkello aukaisi eilen ensimmäisen kukkansa :)

      Poista
  4. Hienot jouluruusu vauvat. Minulla on myös jouluruusuja mutta eivät ole tehneet vauvoja. Onnea niiden kasvuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minunkaan jouluruusuni ole vielä onnistunut siementaimia tekemään. Äidilläni niitä oli lähemmäs kymmenen! Kiitos, onnea tarvitaan, sillä noiden matka kukkiviksi kasveiksi on vielä pitkä.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!