perjantai 8. kesäkuuta 2018

Piharemontti edistyy pienin askelin

Tänään tuli kuorma sepeliä ja sehän ei ihan yksinkertainen juttu ollutkaan, sillä samanlaista kuin entinen ei ollut lähialueilla ollenkaan. Pääsinpähän ajelulle soramonttuun vertailemaan eri sepelilaatuja, tosin valinnanvaraa ei ihan älyttömästi ollut. Raekoko on sama kuin entisessä ja värikin sinne päin.
Sepeli kuulemma tummenee tuosta hieman, kunhan puhdistuu pölystä. Kasaa on jo hieman levitelty autopaikalle.
Sepelin levittämiseen ei kuitenkaan tänään riittänyt innostusta, sillä koko aamu ja iltapäivä meni multaa kärrätessä. Useampi kottikärryllinen meni kasvimaan vierestä poistetun punakarviaisen montun täyttämiseen. Sinne istutettiin esikoisen syntymäpäivälahjaksi saama 'Alvar'-pensasmustikka, loput siemenperunat ja kasvimaalla lopullista sijoituspaikkaa odotellut japaninjaloangervo. Jaloangervossa oli jo nuppujakin, mutta jaoin puskan silti kolmeen osaan. Niiden eteen siirsin takapihalta happaman maan penkistä mesimarjan taimet, jotka eivät tuntuneet viihtyvän takapihalla.
Jaloangervojen eteen laitoin hiekkaa poluksi, jolta on helppo sitten kerätä valtavat mesimarja- ja mustikkasadot (vih, vih puskat!). Perunat istutin L:n muotoon, kun eivät muuten sopineet. Reunamuovista puuttuu reilun metrin pätkä, mutta sen ehtii sitten myöhemminkin.
Multaa meni myös happaman maan penkkiin useampi kottikärryllinen. Penkki oli hädin tuskin nurmikon pinnan tasalla, sillä ostomultaa ei ole laitettu sinne yhtään. Nostin molemmat alppiruusut ja etureunan jaloangervot kokonaan ylös ja lisäsin multaa ihan reilusti. Alppiruusut saivat havu-rodo-multaa. Jouluruusua ja yhtä kuunliljaa nostin varovasti yhdeltä sivulta ja ujutin multaa hieman alle. Ne eivät niin montussa onneksi olleet kuin nostetut kasvit. Kasvualustan parantaminen olikin tarpeen tässä penkissä, sillä maa oli tiivistynyt ihan kovaksi.
Lemmikkejä joutui hieman kurittamaan, että ylipäätään löysin välistä jaoangervot. Älkää katsoko pitkäksi venähtänyttä nurmea!
Aurinkopenkkikin sai hieman multatäydennystä sekä kauan kaivatun polun. Sen kohdalla oli aiemmin pensasryhmään tulleita pensaita valeistutuksessa. Polun vasemmalla puolella on vielä erilaisia maksaruohoja odottamassa lopullista sijoituspaikkaansa tuoksuvatturinteessä.
Polkua myöten pääsee helposti sekä kitkemään että ihastelemaan kukkia lähietäisyydeltä.
Nyt kukintaa aloittelee tummanpunavalkea akileija. Onkohan tämä 'William Guinness' vai tietääkö joku lajikkeen tarkemmin?
Kuivuus on saanut lehdet ja kukkavarret jäämään hieman matalammiksi kuin viime vuonna, mutta ei näytä vaikuttaneen kukkien määrään.
Monin paikoin on ollut parina viime yönä hallaa. Meillä mittari näytti alimmillaan käyneen -0,9 asteessa (seinän vieressä 1,5m:n korkeudella), mutta silti hallanarat valeangervot ja kasvimaalle istutettu basilika ovat kuin ei mitään olisi tapahtunut. Tai sitten laiskan hallaharson virittelijän kasvitkin ovat niin karaistuneita, ettei pikkupakkanen haittaa. Toki tomaatit ja pienet ruukkutaimet saivat harson niskaansa, ihan niin uskalias en sentään ole, että jättäisin kaikki suojaamatta. Toivoisin kyllä, ettei tarvitsisi joka ilta miettiä, tuleeko yöstä kylmä vai ei. Lämpimämpiä säitä odotellessa...

8 kommenttia:

  1. Hienosti edistyy siellä hommat! Aurinkopenkin polku on kiva ja käytännöllinen. Ajan kanssa sitä aina huomaa, mihin tarvitaan askelkiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkopenkistä huomasin polun tarpeen viime kesänä sen jälkeen kun olin istuttanut pensaat sinne valeeseen. Ne olivat aina juuri kulkureitillä, kun piti päästä ihastelemaan kärhöjä tai napsimaan kiven luona olleita leijonankitoja maljakkoon.

      Poista
  2. Kovaa hommaa on sepelin kuskaus ja tasoittelu. Se mokoma painaa aika tavalla. Pienin askelin täälläkin hommia edistetään, kun isoihin työrupeamiin ei ole vain aikaa. Työpäivä vetää mehut, pakolliset koiran juoksutukset ja ruoanlaittokin vie oman aikansa. Vähän jää puutarhalle, mutta olen valinnut taktiikaksi tehdä jatkuvasti edes vähän. Se on isossa juoksussa toivottavasti tarpeeksi. Edes neliön verran kitkentää on enemmän kuin ei mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepeli oli tosiaan huomattavasti painavampaa kärrätä kuin multa! Ja sitä kun pitäisi työnnellä vielä ylämäkeen talon seinustalle. Pieninkin askelin hommat kuitenkin edistyvät. Sitten kun aikaa ja innostusta on, voi urakoida enemmän. Vuorokaudessa on valitettavasti sama määrä tunteja kesät talvet.

      Poista
  3. Melkoinen projekti siellä meneillään! Tsemppiä kärräyksedn!

    VastaaPoista
  4. Meillä on myös piharemontti menossa, että tällä hetkellä menossa vielä raivausvaihe. Puut on kaadettu ja seuraavaksi pitäisi hommata kantojyrsimet poistamaan kannot, niin olisi puhdas alusta sitten. Todella kivan näköiset istutukset olette laittaneet, todella hyvät värit.

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit blogissani. Jättäisitkö myös viestin käynnistäsi, ilahdun jokaisesta kommentista! Tervetuloa uudelleenkin!