maanantai 5. maaliskuuta 2018

'Elina'-pionin tarina

Pihallani kasvaa jakopala todella vanhasta pionista, joka kulkee tällä hetkellä nimellä 'Elina'. Oikeaa lajiketta pionille ei toistaiseksi ole löytynyt, joten nimesimme sen suvussa kulkevan Elina-nimen mukaan. Luultavasti pioni on jokin oikein vanha lajike, mutta on myös mahdollista, että se on aikoinaan siemenestä itsekseen kylväytynyt.
'Elina' äitini puutarhassa muutaman vuoden kuluttua jakamisesta.

Syksyllä 1957 mummoni äiti, Anna-Elina, sai Pielavedeltä silloisen metsänhoitajan pihalla kasvaneesta pionista jakopalan ja toi sen Vehmersalmelle. Mummoni vuorostaan otti pionista keväällä 1966 kaksi alkua ja toi ne Tuusniemelle. Toinen taimista kuoli pian, mutta toinen kasvoi ja kukoisti keskellä mummolani pihamaata syksyyn 2007 asti. Mummola oli tulossa myyntiin, joten yksissä tuumin mummoni, äitini ja minä päätimme, että moinen perintöaarre otetaan parempaan talteen.

Ensimmäinen 'Elinan' kukka omalla pihallani.
Voitte kuvitella, mikä urakka oli kaivaa 40 vuotta samalla paikalla kasvanut pioni ylös. Paikalle jäi metrin levyinen ja 70 sentin syvyinen monttu, eikä kaikkia juurenkärkiä taidettu edes saada mukaan. Juurakon annettiin kuivahtaa muutaman päivän ajan, minkä jälkeen otettiin puukko kauniiseen käteen. Muutama tunti siinä vierähti, mutta lopulta juurakko oli kymmeninä palasina. Suurin osa saatiin istutettua maahan äitini kukkapenkkeihin, muutama pala jaettiin sukulaisille ja loput ruukutettiin kellariin talven ajaksi. Yksi ruukutetuista pioneista muuten kukki keskellä talvea sopivasti Elinan päivänä (10.2.).

Syksyllä 2016 yksi pioneista sai kokea saman kohtalon uudelleen, jotta minäkin saisin omalle pihalleni 'Elinan'. Tai no, kaksi. En ole niin intohimoinen pionifani kuin äitini, mutta kyllä pihalle kuin pihalle pari pionia sopii. Varsinkin kun 'Elina' ei kaipaa tukemista, kukkii ahkerasti ja kukka on sekä hyvän värinen että kauniin mallinen. Harmaahomekaan ei juuri vaivaa tätä kaunotarta.

Parisataa kilometriä 'Elina' on vuodesta 1957 matkannut. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä se aikoinaan Pielavedelle päätyi.

6 kommenttia:

  1. Ihana tarina kauniilla-Elinalla :) Mukavaa uutta viikkoa <3

    VastaaPoista
  2. Onpa hieno! Vanhat ja vähän mysteeriset lajikkeet ovat tosi mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Tulee ikään kuin uusi ulottuvuus lisää, jos kasvilla on jokin tarina kerrottavanaan.

      Poista
  3. Voi miten ihana. Kasviin liittyvät tarinat ovat aina tosi mielenkiintoisia.

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit blogissani. Jättäisitkö myös viestin käynnistäsi, ilahdun jokaisesta kommentista! Tervetuloa uudelleenkin!