Vuokkoaika hipleimmillään

Tähän aikaan vuodesta on jo vaikea valita, mitä kasveja milloinkin ottaisi mukaan postaukseen. Tuntuu, että yhtä sun toista kukkii yhtä aikaa ja mieli tekisi tunkea kaikki samaan. Joskus sekin on ihan ok mutta halusin vaihteeksi edes yrittää pysyä hieman asiallisemmin aiheessa. Ankaran pohdinnan jälkeen vaihtoehtoja jäi jäljelle kaksi: vuokot ja esikot. Koska vuokkojen kukinta menee nopeammin ohi, ne pääsivät ensimmäisenä esiteltäviksi.

Hämyvuokon kukasta löytyi ruutupirkko.

Hämyvuokko jurotti todella monta vuotta ja tuntui vuosi vuodelta vain kutistuvan. Viimeisenä hätätoimenpiteenä siirsin muutama vuosi sitten jäljellä olevan juurennysän luumupuu 'Laatokan Helmen' juurelle, jossa se lähtikin vihdoin viihtymään. Parina keväänä nousi useampia lehtiä ja vihdoin viime keväänä ensimmäinen kukkakin. Tänä vuonna laskin nuppuja peräti yksitoista mutta eiväthän ne kaikki tietysti yhtä aikaa avautuneet. Ensimmäiset kukat ovat jo kuihtuneet ja viimeiset lopettelevat samaan aikaan kun vuokon ympärillä kasvavat lemmikit alkavat availla nuppujaan. Kitkin taas lemmikkien seasta kaikki sinisiä nuppuja puskevat yksilöt pois, jotta 'Laatokan Helmen' alla olisi valkoisten oma alue. Valkoinen sopii niin kauniisti yhteen hämyvuokkojen kanssa. Pidän muutenkin valkoisesta lemmikistä enemmän, sillä se jää sinistä matalammaksi eikä siksi ole niin näyttävästi ränsistynyt kukinnan jälkeen.

Miten iloinen olen tästä kukkaryppäästä!

Hämyvuokon lisäksi balkaninvuokon viihtyminen on ollut meillä vähän kiikunkaakun. Ehkä en ole löytänyt vielä niille mieluista kasvupaikkaa tai sitten eivät muuten vain meinaa viihtyä täällä. Joku viime kesässä, syksyssä tai talvessa tuntui kuitenkin olevan balkaninvuokoille mieleen, sillä luumutarhassa kukkii runsaasti yksi mätäs sinistä ja löysin myös yhden minikokoisen valkoisen kukan. Myös etupihalla aurinkopenkistä löytyi peräti kolme sinistä balkaninvuokkoa. Siellä piti olla niitä enemmänkin, mutta parina keväänä myllännyt vesimyyrä oli luultavasti pistänyt muut poskeensa. Onneksi ei löytänyt ihan kaikkia, niin pääsevät balkaninvuokot kokeilemaan viihtymistään etupihalla.

'Laatokan Helmen' vieressä olevan luumupuu 'Kuntalan' alla kukkii isompi mätäs balkaninvuokkoa.

Nyt kun kerta luumutarhassa ollaan, niin pitää laittaa kuva kukintaa aloittelevasta 'Laatokan Helmestä'. Kuva on surkea, mutta nupuista on jo puolet auki.

Koska hairahtuin sivupoluille luumun kukintaan, niin kurkataan samalla patiolle. Ulkovaraston oven edessä alkoi olla jo sen verran mahtava ruukkuarmeija, jotta liikkuminen oli melko haastavaa. Niinpä päätin siirtää patiolle tulevat kasvit jo suunnilleen oikeille paikoilleen.

Oven vasemmalle puolelle laitoin kukkapenkistä kaivetun koristeheinän (roikkuvalehtinen heinä B), jolla on tällä hetkellä erittäin huono tukkapäivä ja saviruukkuun vähän erilaisen sekoituksen.

Olen yleensä istuttanut gladiolukset kukkapenkkiin mutta tänä vuonna niitä oli niin paljon, että halusin kokeilla, miltä ne näyttäisivät ruukussa. Pelkkä gladiolusruukku olisi ollut ehkä hieman tylsä, joten istutin kuuden gladioluksen kaveriksi koristehirssiä, joka pääsi uusintakierrokselle viime kesän ensikokeilusta. Tuo oli heinä L, jonka lehtiin tuli koristeellinen valkoinen juova. Tähkiä se ei ehtinyt tehdä ennen yöpakkasia. Matalaksi kasviksi kaivoin jakopalan tummalehtisestä keijunkukka 'Midnight Rosesta'. Loput gladiolukset istutan kukkapenkkiin kunhan kerkiän ja keksin niille paikat. Siirrytään seuraavaksi oven toiselle puolelle, jossa on muutama ruukku enemmän.

Ulko-oven toisella puolella on pelakuita, afrikansinisarja, mustaluumu sekä viherliljapuu.

Viherliljapuu ei ole aiemmin oikein viihtynyt paahteisella patiolla mutta sillä onkin silloin ollut pienempi ruukku ja juuristo. Sille on ollut vähän haastavaa löytää sopivaa paikkaa, sillä niin komea kuin punalehtinen kasvi olisikin, se ei oikein ole edukseen punaista talonseinää vasten tai seinän vieressä muutenkaan, kun on jo aika leveä. Ryhmän reunimmaisena sillä on kuitenkin vehreä tausta. Viherliljapuun alla kasvaa viimevuotista hopeaputousta, joka on kyllä lähtenyt kasvuun mutta ei vielä suoranaisesti rehota. Jospa se siitä. Afrikansinisarjalle taas pitäisi etsiä joku suojaruukku peittämään rumaa muoviruukkua. Purkki alkaa olla jo ihan täynnä juurta, joten odotan vihdoin komeaa kukintaa. Toissakesänä se kukki kolmella kukinnolla, viime kesänä jätti väliin. Kahdeksan vuoden kasvattelun jälkeen olisi minusta jo korkea aika olla muutakin kuin viherkasvi.

Ryhmän korkeimpana ja tällä hetkellä myös kauneimpana kukkii mustaluumu (Prunus cistena).

Mustaluumun ostin viime syksynä viimeisistä aleista viidellä eurolla ja sulloin puun talveksi kellariin. Siirsin sen ensimmäisten joukossa ulkovaraston puolelle ja siitä aika pian suoraan ulos. Niinpä se lähti kasvuun vasta vähän ennen ulkona talvehtineita luumupuita ja kukkii nyt yhtä aikaa 'Laatokan Helmen' kanssa. Olen aivan hullaantunut sen pikkuruisista kukista sekä punaisen ja tummanvihreän kirjavista lehdistä. Kannatti investoida se vitonen! En ole vielä päättänyt, mitä istuttaisin sen juurelle. Sain lahjaksi pinkki-keltaisen kohtalonkukan, joka voisi olla yksi vaihtoehto kunhan ensin mallailen sen sävyjä puun lehtiin ja talon seinään. Korkeudeltaan ja kasvutavaltaan se ainakin sopisi luumun juurelle ja käsittääkseni viihtyy aurinkoisella paikalla.

Varjokujan punastuvat valkovuokot ovat nyt melkein samansävyisiä kuin taustalla näkyvät esikot.

Varjokujan pinkiksi muuttuva valkovuokko löytyi aivan tontin kulmasta heti ensimmäisenä keväänä. Sitä oli noin puolen neliömetrin alalla ja koska se oli minusta niin kaunis, siirsin sitä myöhemmin pari alkua varjokujalle. Ankara talvi pari vuotta sitten tuhosi suurimman osan kummastakin paikasta mutta onneksi kumpaankin paikkaan jäi muutamia taimia henkiin. Tänä keväänä kumpikin on kukkinut taas hyvin. Tavallisia valkoisena pysyviä valkovuokkoja kasvaa siellä sun täällä niin kukkapenkeissä kuin metsän pohjallakin. Metsästä en saanut sellaista kuvaa, jossa vuokkojen kukinta olisi näkynyt, joten joudutte kuvittelemaan sen mielessänne.

Suon takana tontin rajamailla valkovuokot kukkivat yhdessä lehtoimikän kanssa.

Viime keväänä ostin taimipäiviltä kerrannaiskukkaisen valkovuokon, joka sattui kerrasta mieleiseen paikkaan kukkamäärästä päätellen. Ensimmäiset kukat olivat juuri sen näköisiä kuin pitikin mutta viimeiset nuput aukesivatkin selvästi eri näköisinä. Nyt joku kokeneempi voisi kertoa, onko sekaan eksynyt eri lajiketta vai onko näillä vuokoilla yleensäkin tapana tehdä vähän eri näköisiä kukkia.

Koko mätäs. Varmaan erotatte ilman sen kummempia osoittelujakin, mitkä kolme kukkaa eivät ehkä kuulu joukkoon.

Kymmenen muuta näyttää tältä tai on matkalla tähän pisteeseen.

Ja tässä yksi kolmesta hurmurista. Näihin kukkiin ei edes näytä tulevan keltaista "kauluria".

Siinä oli vuokkokatsaus ja pieni sivupolku luumuihin ja pation ruukkuistutuksiin. Eksytään vielä toiselle sivupolulle: laitoin blogin selainversion sivupalkkiin parin vuoden takaisen Kuvaa kimalainen -haasteen. Kimalaiskuningattaret ovat nyt liikkeellä ja keräävät kiireesti mettä ja siitepölyä ensimmäistä työläissukupolvea varten, joten alkakaapa seurailla kukissanne puuhailevia pörriäisiä, jos ette ole vielä sitä tehneet. Hyönteisasiantuntijat voivat nyt hetkeksi sulkea silmänsä, sillä ilmaisen tuntomerkit kansantajuisesti: kimalaiset ovat niitä pulleita ja yleensä isoja, pääsääntöisesti mustia karvapyllyjä, joilla on keltainen, valkoinen tai oranssi ahteri, selkä tai muutama raita kropassaan. Nyt saa avata. Kulkekaahan kameran kanssa ja näpsikää ahkerasti kimalaiskuvia, sillä laitan lähiaikoina ihan virallisesti haasteen kiertämään. Otetaan taas selvää, paljonko ja kuinka monta erilaista kimalaista puutarhoissamme hyöriikään!