Väärässä paikassa

Löytyihän se kadonnut himalajanesikko! Hyvin oli piilossa mutta kukat paljastivat.

Nyt on ollut sen verran paljon kasveja, kiviä sun muuta väärässä paikassa, että ei sitä meinaa uskoa itsekään todeksi. Vähän niistä on ylimääräistä työtä tullut mutta talven jäljiltä on energiaa puuhailla. Himalajanesikon kasvupaikan vallanneelle voikukalle en muuten olekaan vielä muistanut tehdä mitään. Esikko oli juuri siellä mihin muistin sen istuttaneeni mutta pienenä ja vaatimattomana jäi huomaamatta, varsinkin kun voikukka kurotteli lehtiään sen päälle.

Toinen kiinanastereista taitaakin olla tatsoi. Olikohan minulla lapset mukana kylvöpuuhissa?

Ilokseni voin kertoa, että talvella väärään paikkaan eksynyt peltomyyrä ja sen kaverit eivät ole saaneet kovin suuria tuhoja aikaiseksi. Syysleimut, sammalleimut ja nukkapähkämöt versovat juuresta uutta oikein reippaasti. Kivikkorinteen rantalaukkaneilikka ja kaksi aurinkopenkissä olevaa tarhakylmänkukkaa taitavat olla lopullisesti mennyttä mutta kivikkorinteen isoimmalle tarhakylmänkukalle ei yksi myyrä mahtanut mitään.

Isompi tarhakylmänkukka on puolet entisestä mutta jaksaa silti pari kukkaakin tehdä. Oikealla sen siementaimi, joka jäi myyrältä huomaamatta.

Hieman myyrää isompi oli luumutarhan istuinkivi. Kaivoin sen takaa viime syksynä kurjenmiekat pois ja samalla totesin, että ei haittaisi, jos kasvutilaa olisi vähän enemmän. Seinäke vie nimittäin oman osansa. Kiven vasemmalla puolella keskellä istutusaluetta on myös tummanpunainen syysleimu 'Starfire', jonka kasvutapa on jämäkästi sivuille sojottava. Mietin jo syksyllä, että leimunhan voisi siirtää seinäkkeen ja kiven väliin, jolloin sen versot saisi sidottua tukevasti pystyyn. Siispä kiveä siirtämään, jotta saa hyvän tilan leimulle.

Lähtötilanne on tässä: kivi on vain parinkymmenen sentin päässä seinäkkeestä. Kuka ihme sen oli tuohon jättänyt?

Kiven siirto oli helpommin ajateltu kuin tehty. Onneksi tajusin aloittaa homman helatorstaina, jolloin oli vain kymmenisen astetta lämmintä. Kävi nimittäin niin, että kivi vei ja minä vikisin. Useampikin välierä päättyi kiven voittoon ennen kuin olin saanut kiven edes lähelle suunnittelemaani kohtaa. Ei se ylämäkeen siirto ollutkaan ihan niin vaivatonta. Seinäke hankaloitti siirto-operaatiota huomattavasti, sillä pyllistelylle ja rautakangelle oli vain vähän tilaa. Lisäksi piti varoa alppiruusua, kukkivaa jouluruusua, nupullisia atsaleoja ja kärhöjen piippoja. Yhden pikkutöyhtöangervon päälle tallasin ennen kuin päätin nostaa sen pois tieltä.

Okei, nyt on vähän kuumottava tilanne. Jos supertarkasti tihrustaa, niin erottaa myös jouluruusun kukissa hääräävän kimalaisen melko tarkalleen keskellä kuvaa. Tolpanjalka näkyy vasemman polveni takana.

Istuinkivi voitti myös rautakangen tukikiven kanssa käydyn kamppailun.

Nyt rupeaa olemaan jo lähellä. Vielä vähän pyörittelyä, jotta saisi kiven paremmin istumiskorkeudelle

Siihen se sitten jäi.

Kivi päätti jäädä vähän eri asentoon, mihin sen olin suunnitellut mutta päätin antaa sen olla. Nykyinen asento on joka tapauksessa tukevampi kuin entinen ja tuskinpa kivellä tullaan kovin montaa kertaa tänäkään kesänä istuskelemaan. Kiven ja polun alla on aika pinnassa todella suuri kivi, jonka olemassaolon kyllä muistin mutta koon aliarvioin. Muistelin, että se olisi loppunut ennen istumakiveä mutta sehän jatkui vielä vähän matkaa istumakiven alle. Niinpä syysleimuille ei tullut kovin paljoa tilaa. Onneksi kiven reuna meni suoraan alaspäin, niin ei ainakaan multatilan syvyys lopu leimuilta kesken. Niiden eteen kasvaa varmaan lemmikkiä, jos en istuta jotain matalassa multatilassa viihtyvää kasvia.

Kivi siirtyi vajaan puoli metriä eteenpäin, syysleimut reilun metrin verran oikealle ja yksi pikkutöyhtöangervo (ei näy kuvassa) puolisen metriä vasemmalle. Pari astinkiveä vievät kohti kärhöjä.

Alueella häärätessäni huomasin, että viime kesänä istuttamani koristeheinätupas on lähtenyt kasvuun. Koristehirssi oli kuollut, niin kuin pitikin mutta heinä B ei selvästi ole yksivuotinen. Heinät C, D ja G ovat myös heränneet talven jäljiltä, joten kaikki minulta niiden siemeniä saaneet muistakaa miettiä, mihin niitä kylvätte tai istutatte. Heinät B ja D olivat myös aloittaneet varovaisen maailmanvalloituksen ja lähettäneet tiedustelijoita jopa parinkymmenen sentin päähän itsestään.

Heinä B:n nostin ruukkuun. Tämä kasvatti viime kesänä kapeat ja rennot lehdet, nyt näyttää epäilyttävän pystykasvuiselta. Ei saa jatkosijaa, jos ei kasvata erityisen hienoja röyhyjä, tähkiä, tms.

Keväisiin puuhiin kuuluu myös puutarhakompostorin tyhjennys. Otin valmiilta puolelta osan mullasta jo viime syksynä käyttöön, joten nyt ei ollut kuin muutama kottikärryllinen tyhjennettävää ennen kuin pääsi siirtämään viimekesäistä kitkentäjätettä toiselle puolelle. Vanhoista kuormalavoista kyhätty puutarhakompostorimme alkaa vedellä jo viimeisiään ja sen toinen puoli pysyi pystyssä enää pyhällä hengellä ja narulla. Niinpä tyhjennyksen loppumetreillä isäntä kävi purkamassa oikeanpuoleisen kehikon pois. Sen tilalle aiomme hankkia jossain vaiheessa tämän kesän aikana Biolanin 900 litran vetoisen puutarhakompostorin. Vasen puoli kyhäelmästä jää paikoilleen niin pitkäksi aikaa kun se vain pysyy kasassa ja aika näyttää, tarvitaanko sen tilalle jotain. Nurmiturpeiden väheneminen näkyy selvästi kompostoitavan tavaran määrässä, joten mahdollisesti yksi kompostori voi riittää, jos vie osan kitkentäjätteistä pikakompostoriin.

Viimekesäisen massan siirto keskeytyi, sillä pohjalla oli vielä jäätä. Oikeassa nurkassa risut ja kuivat perennanvarret, jotka tulevat uuden kasan pohjaksi.

Unohtui ottaa kuva tämän iltapäivän tilanteesta, jolloin kyhäelmän oikea puoli oli purettu pois ja puolet jäljelle jääneestä mullasta siirretty vasemmalle puolelle. Sen verran valmiilta näytti tuoreella hevosenlannalla viime kesänä vauhditettu kompostimassa, että siitä voi varmasti taas syksyllä ripotella kasvimaalle tai kukkapenkkeihin täydennystä. Muutama kohmeinen lehtokotilo löytyi kompostia tyhjennettäessä ja ne on asianmukaisesti liiskattu ja haudattu alppikärhön juureen. Lisäksi lapset ovat löytäneet tänä keväänä kadulta yhden lehtokotilon ja minä yhden liiterin takaa. Kunhan saan puutarhakompostista loput tyhjennettyä ja uuden kasan pohjat aloiteltua, ripottelen alueelle ferramolia mahdollisille löytämättä jääneille välipalaksi. Lapsille on luvattu pakastimesta tai keittiön kaapista herkkuja palkkioksi lehtokotiloiden löytämisestä, jotta pitäisivät silmänsä auki ulkoillessaan.

Meinasin istuttaa kärhön mutta tuli heti pinnassa liian iso kivi vastaan. Mullat takaisin ja tilalle tuoksuhernettä ja pari leijonankitaa.

Viime kesän aikana päätin, että kärhökaaripenkistä pitää saada jalopähkämöt pois. Ne levittäytyvät liian innokkaasti ja riitelevät väriltään muiden samaan aikaan kukkivien kasvien kanssa. Syysalesta ostettu isomaksaruoho 'Jose Aubergine' oli talvehtinut erinomaisesti ja sain jaettua sen viime viikonloppuna kahteen isoon palaseen. Lisäksi siitä irtosi yksi pieni jakopala ja kaksi versoa, jossa oli ihan pienet pätkät juurta. Ne ruukutin saman tien ja laitoin varastoon suojaan tuulelta ja auringolta. Maksaruohon jakopuuhien jälkeen laitoin toriin ilmoituksen jalopähkämöstä ja sain pikaisesti niistä yhteydenoton. Viikolla kolme isoa kassillista jalopähkämöä vaihtoivat omistajaa ja minä sain pari killinkiä taskurahaa ja tyhjää tilaa kukkapenkkiin.

Jalopähkämöiltä vapautunut tila.

Olen muutaman päivän pyöritellyt mielessäni, mitä istuttaisin pähkämöiltä vapautuneeseen tilaan maksaruohojen lisäksi. Punahatun taimet olivat ennen epäonnistumiseen päättynyttä kärhön istutusta ensimmäisenä istutusjärjestyksessä mutta nyt etusijalle kiilasi kärhö. Aloin mallailla mielessäni, miltä näyttäisi, jos montun takaosasta poistaisi pari syysleimua ja istuttaisi niiden tilalle kärhöjä. Tällä kertaa testasin ensin rautakangella kivitilanteen ja ihme kyllä kolme koeporausta näyttivät, että 60cm:n syvyisen kuopan kaivaisi helposti. Nostin ensin syysleimut ylös ja naputtelin niistäkin ilmoituksen toriin. Parin tunnin päästä leimujen tilalla oli kaksi kärhöä ja kaupat sovittu syysleimuista. Kasvit näyttävät menevän nopeasti tähän aikaan vuodesta kaupaksi! Monttua kaivaessani totesin, että ilmankos syysleimut ja pähkämöt rehottivat, kun alla on 60cm melkein kivetöntä ja kuohkeaa multaa. Nyt on moinen kasvualusta oikeassa käytössä! Jotta kärhöillä olisi varmasti hyvä olla, kippasin monttuun myös reilun annoksen pari vuotta palanutta hevosenlantaa. Hain sitä ja laitumelta kerättyä tuoreempaa tavaraa eilen työkaverin tallilta. Tuoreempi lanta päätyy puutarhakompostiin vauhdittamaan tämän kesän kitkentäjätteitä, palanutta laitan puhtia tai maanparannusta kaipaaville kasveille.

Kepakoiden kohdalla kärhöt, keltaisella ympyröitynä maksaruohoja, sinisellä kaukasiantörmäkukka ja punaisella kaunopunahattu. Toinen punahattu on edellisestä oikealle tulppaanien keskellä.

Nyt siis kärhökaaripenkissä on kaksi kärhöä lisää: loistokärhöt 'Beautiful Bride' ja 'Evijohill' (JOSEPHINE). Tässä kun vähän aikaa vielä pohdiskelen, saatan siirtää kaikki maksaruohot lähemmäs kärhöjä ja istuttaa jotain matalampaa niiden tilalle. Jos varastossa olevat maksaruohot juurtuvat, niistä tulisi yhteensä viiden ryhmä, mikä näyttäisi jo vallan mainiolta kärhöjen vaaleita kukkia vasten. Punahattujen lähelle mahtuisi useampikin tänä keväänä kasvatettu siementaimi kun kerta punahatuille näyttäisi olevan tuossa mieluisa kasvupaikka. Kaksi vanhempaa yksilöä on talvehtinut onnistuneesti jo pari talvea, joten niiden kaveriksi uskaltaa selvästi istuttaa lisää. Onpa innostavaa tämä kukkapenkin uudistaminen pitkän talven jälkeen!

Huhtasieni (?) oli ilmestynyt kukkapenkkiin. Näiden kehutaan olevan erinomaisia ruokasieniä, mikä varmaan testataan, jos uskalletaan.

Kuten huomaatte, väärästä paikasta on löytynyt yhtä sun toista ja varmaan löytyy vielä lisääkin kesän mittaan. Myös uusia kukkia on ilmestynyt vaikka kuinka paljon mutta laitetaan niitä vaikka sitten seuraavaan postaukseen, kun ei työviikolla ehdi hirveästi kukkapenkeissä möyrimään. Aurinkoista alkavaa viikkoa!