Äitienpäivän palkitut

Valitsin äitienpäivän kukkasista muutaman erityispalkinnon ansainneen. Ensimmäisenä Suloisin ja samalla Tunnelmallisin otos 

Mustaluumu kukkii.

Hellyyttävin ja ehkä myös Räikein on pikkuriikkinen kukkiva himalajanesikko 'Grandiflora'.

Näyttävin jono löytyy valkeasta varjopenkistä, jossa kukkii yhtä aikaa peräti 20 esikkoa. Kuvaan ei edes mahtunut ihan koko letka.

Paras itsekseen syntynyt rivi oli aurinkopenkissä pionin kohdalla.

Tuoksuvin on tietysti hyasintti, joista ensimmäiset aloittelevat. Tällä kertaa nopein oli parin vuoden takainen jouluhyasintti. Puutarhahyasinteissa näyttää olevan tuuheammat kukinnot tulossa.

Kellarissa talvehtineet 'Thalia'-orkideanarsissit pääsivät niukalle kakkossijalle Tuoksuvin-kisassa mutta ykkössijan ne saavat Näyttävimmin kukkiva ruukku -kisassa.

Keltaisin on tietysti keltaisen nurkan nimetön isotorvinen narsissi.

Isoin virhearviointi löytyy etupihalta pensasryhmästä. Ajattelin, että idänsinililjat ja valkovuokot kukkisivat pensaiden juurella valtoimenaan mutta lehteen tulevat hanhikit peittävät vähät kukkalämpäreet ja sieltä, mistä ne näkyisivät, pikkusydän 'Alba' jyrää ne alleen. Lisäksi 'Mount Everest' -laukat ovat tehneet miljoonia siementaimia, jotka vievät aikanaan myös oman tilansa. Luulen, että annan pikkusydämen vallata pensaiden aluset ja siirrän sipulikukat ja valkovuokot näkyvämmille paikoille. Paitsi toisessa päässä hortensioiden ja atsalean juurelta pidän pikkusydämet kurissa, jotta 'Otson Karkki' -puolukat saavat kasvaa rauhassa.

Pilkottaa siellä vähäsen. Hortensioiden ja atsalean välissä (oikea alakuva) ne näkyisivät enemmän mutta pikkusydän valtaa pian senkin kohdan.

Monilajisin alue on luumutarhassa 'Kuntalan' juurella. Tähtisahramit, kirjokevättähdet ja kevätkurjenmiekat ovat jo lopettaneet mutta posliinihyasintit, lummetulppaanit 'Concerto', isokevättähdet ja pystykiurunkannukset kukkivat nyt. Lisäksi kurjenpolvet ja lemmikit vihertävät ja tarhakylmänkukissa alkaa näkyä hieman väriä.

Isoin urakka tuli tehtyä varmasti eilen, kun ruukutin kasveja isompiin ruukkuihin, istuttelin osan maahan ja siirtelin muita paikasta toiseen. Melkein kaikki tomaatit ovat nyt lopullisissa ruukuissaan, basilikat ja pavutkin toin jo ulos mutta ne saavat viettää vielä yöt varastossa ja päivät varjossa totuttelemassa ulkoilmaan. Lisäksi tein kasvimaalle paljon kylvöjä ja istutin sinne ensimmäiset hyötykasvit. Kasteltavat ruukut vähenivät urakoinnin seurauksena ainakin puoleen.

Varastossa hienohelmat yötä viettämässä, ulkona muita. Mustaluumun juureen pitää vielä keksiä joku kiva aluskasvi.

Ennestään minulle tuntemattomin luonnonkasvi löytyi takapihalta kukkapenkistä. Se oli myös Hankalin kuvattava, sillä kamera tarkensi joko lehtiin tai kukkaan. Niinpä kokosin tähän otoksen kevätpiiposta kahdesta kuvasta. Kevätpiipon nimi toki oli minulle tuttu mutta en osannut yhdistää sitä oikeaan kasviin. Googlailulla sekin selvisi. Taidan kuitenkin siirtää piipon kukkapenkistä jommallekummalle niitylle tai sitten suon laitamille.

Isoin päänvaiva on taas takapihan nimetön kevätkurjenmiekka. Vasemmalla 'Purple Hill', oikealla tuntematon, joka on tänä vuonna melko samanvärinen kuin 'Purple Hill' (kuva vähän vääristää kumpaakin) mutta jokin kukan muodossa saa minut kuitenkin epäilemään, että eivät ehkä ole samaa lajiketta. Ihan kuin ylöspäin osoittavat kehälehdet olisivat mittasuhteiltaan ja muodoltaan erilaiset tai sitten kukan ikä vaikuttaa asiaan.

Runsastunein mätäs löytyy varjokujalta, jossa kukki viime keväänä neljä punastuvaa valkovuokkoa. Nyt avonaisia kukkia on kolmekymmentä ja nuppuja vaikka miten paljon lisäksi.

Dramaattisin väri ja samalla myös Odotetuin kukka on Saaripalstan jouluruusu, joista toinen on juuri saanut kukkansa melkein auki (toinen ei taida vielä tänä keväänä kukkiakaan). Miten ihana samettisen tumma väri! Liilat palloesikot sen ympärillä ovat pian aloittelemassa kukintaa mutta parin metrin päässä kukkii juuri nyt täsmälleen jouluruusun heteiden värinen matalampi esikko. Koska palloesikot pitää joka tapauksessa siirtää pois polun reunasta jättiläiskokoisten lehtien takia, vaihdankin niiden ja vaaleankeltaisten esikoiden paikkoja. Niin saan täydellisen väriparin jouluruusulle ja lehtiongelmakin ratkeaa siinä samalla.

Mainio äitienpäivälahja! Taustalla isoin himalajanesikko, joka räikeydestään huolimatta sopii aika kivasti jouluruusuun. Eikä se onneksi ihan vieressä edes ole.

Ihanaa äitienpäivää!