Elämää ja erikoisuuksia puutarhassa

Vihdoin täälläkin alkaa näkyä pörriäisiä ja perhosia. Tuulinen ja kylmä sää on pitänyt tähän saakka kaikki puutarhavierailijat poissa mutta eilen sunnuntaina niitä näkyi edes muutama. Edelleen on aika tuulista mutta kun on lämpimämpää, hyönteiset uskaltautuvat paremmin liikkeelle.

Nokkosperhonen posliinihyasinteilla.

Kimalaisia ja mehiläisiä on näkynyt aika vähän mutta ehkä ne eivät ole vielä kaikki heränneet kun eivät lumetkaan ole joka paikasta sulaneet. Ainakin kaksi erilaista kimalaista olen bongannut ja pari ilmeisesti jotain erakkomehiläistä. Niistä en ole saanut kovista yrityksistä huolimatta kuvia. Kookkaiden kimalaisten kuvaaminen on helpompaa, vaikka ei sekään onnistu läheskään joka kerta. Kasveista keltaiset krookukset eivät tosiaan näytä houkuttelevan pörriäisiä, vaikka niitä on runsaasti kukassa. Violetit ja valkoiset krookukset kelpaavat mutta useimmin vierailijoita näkyy aurinkopenkin kevätkurjenmiekka-kevättähtikasvustossa. Kevättähdistä kimalaiset näyttävät saavan runsaasti ainakin siitepölyä, ehkä myös mettä, mutta kyllä kevätkurjenmiekkojenkin kukissa käydään tutkimusretkillä. Niitä ei yleensä mainita niiden kasvien joukossa, joita suositellaan pörriäisten kevätiloksi. Johtuukohan se vain siitä, että eivät ole niin tuttuja juttuja tekeville toimittajille vai eikö niissä ole niin merkittäviä määriä evästä siivekkäille? Jos niistä ei syötävää irtoa, ovat ainakin isoina ja värikkäinä houkuttimina ja kun seassa on kevättähtiä, eivät pörriäiset tee ihan hukkareissua. 

(Kartano?)kimalainen 'Pickwickin' kukassa. Vähän tuli suttuinen kuva, sillä piti zoomata jänisverkon läpi.

Toistaiseksi määrittämätön kimalaiskuningatar nautiskeli kirjokevättähtien 'Rosea' kukissa.

Edellisen kuvan kimalaisesta otin 23 kuvaa ja niistä 21 poistin kuvia läpikäydessäni. Vain tuo yksi onnistui, toisen jätin talteen lajinmääritystä varten. Kuvassa näkyi nimittäin paremmin ahteripuoli mutta eihän sellaista tietenkään sovi puutarhablogissa esitellä! Näin myös sitruunaperhosen, joka lepatteli takapihalla. Sillä oli ilmeisen vakaa aikomus mennä kevättähdille ja kevätkurjenmiekoille ruokailemaan mutta pahuksen jänisverkko oli joka puolelta edessä. Ei tajunnut ressukka lentää vähän korkeammalle ja mennä sitä kautta apajille. Pitkään se yritti kunnes luovutti ja livahti alppiruusun lehtien alle tuumaustauolle. Sieltä sain vihdoin napattua kuvan todistusaineistoksi. Tänään yksi poikkesi pikaisesti aurinkopenkin kevättähdillä mutta en ollut silloin kameran kanssa kyttäämässä. Sapuskat olisi jääneet saamatta siltäkin, jos en olisi eilen poistanut atsalealta suojaverkkoa.

Hyvin maastoutui sitruunaperhonen alppiruusun lehtien alle.

Sitruunaperhosen havittelemassa kohteessa näkyi myös ensimmäinen balkaninvuokon kukka.

Siinä oli postauksen elämää-osio, nyt tulee erikoisuuksia kahden kuvan verran. Valkean varjopenkin etureunassa kasvaa valkoisia ja purppuraisia esikoita sekaisin. En ole aiempina keväinä huomannut, että niissä olisi ollut minkäänlaisia väripoikkeamia. Nyt kuitenkin huomasin yhdessä valkeassa epäilyttävän paljon liilaa sävyä. Pohdin, olisiko kylmyys voinut aiheuttaa värimuutoksen vai onko sekaan eksynyt purppuraisen ja valkoisen siementaimi, joka kukkisi sekavärisin kukin.

Valkeassa on joitakin liilahtavia kukkia ja yksi selvästi kaksivärinen.

Tässä se kirjava lähempää. Aika erikoinen minusta.

Olen selvitellyt pää sauhuten tontin kevättähtisekamelskaa. Sunnuntaina takapihalla alkoi kukkia valkoinen isokevättähti 'Alba' ja pensasmustikoiden luona tontilta löytynyt violetti, jonka määritin heti ensimmäisenä keväänä isokevättähdeksi. Nyt, kun tuntomerkit olivat tuoreessa muistissa ja sää lämpimämpi, oli hyvä käydä tarkemmalla tutkimusretkellä. Aurinkopenkin 'Rosea' onkin kirjokevättähti eikä isokevättähti. Kukkia löytyi jokaisesta laskemastani varresta vähintään 7, enimmillään taisi olla 12. Löysin myös netin syövereistä tiedon, että on olemassa Scilla forbesii 'Rosea', mikä on varmaankin juuri sitä mitä itselläni on. Ostopussin pahvissa luki typerästi vain Chionodoxa. Scilla forbesii on joka tapauksessa kirjokevättähti ja Scilla luciliae isokevättähti. Korjasin lajimäärityksen myös kevättähti-postaukseen. 

Isokevättähti 'Alba' luumutarhassa. Tällä oli sentään jo ostaessakin oikea nimi pussissa.

Vanha violetti pysyy isokevättähtenä: sillä on selvästi kookkaammat kukat kuin aurinkopenkin kevättähdellä, ei yhtään valkoista kukan keskustassa ja jokaisessa kukkavarressa 1-2 kukkaa, vaikka kasvusto on ollut samoilla sijoillaan vuosikaudet. Atsalean juurella olevien kevättähtien kukat ovat hitusen pienemmät kuin 'Alballa' tai vanhoilla violeteilla. Kukkia on pääsääntöisesti kolme kussakin varressa mutta löysin muutamia, joissa oli viisi kukkaa. Lisäksi kukkien keskustassa on valkoista ja sävy sinisempi kuin mustikoiden luona olevilla violeteilla. Päädyin nyt kuitenkin siihen, että ne ovat sittenkin kirjokevättähteä, jotka jostain syystä eivät vain jaksa tehdä enempää kukkia kukintoihinsa. Ehkä lannoituksessa on korjaamisen varaa tai sitten atsalean juurella oleva hapan maa ei ole niille niin mieluisa kasvualusta. Tosin luumupuun juurella on aivan samoja kevättähtiä eikä niissäkään ole sen enempää kukkia. Hmm...

Pensasmustikoiden välissä kasvaa isokevättähteä.

Isokevättähtiä on täällä useampikin mätäs ja kuvassa näkymättömiä siementaimia lisäksi.

Kovin näyttää kuvassa ankealle tuo kärhökaaripenkin mustikkaosio. Myyrän syömät rönsyakankaalit ja päivänkakkarat eivät ole vielä lähteneet kasvattamaan uutta versoa mutta onneksi edes sipulikukkia nousee väleistä. Isokevättähtiä on viisi hieman isompaa mätästä mutta sieltä sun täältä nousee yksittäisiä siementaimia, joissakin jo kukkanuppukin. Ensi keväänä violetteja pisaroita näkyy varmasti jo paljon enemmän. Ja jos olisin malttanut odotella edes pari päivää kuvan otossa, suurin osa nupuista olisikin ehtinyt aukeamaan. Piti vain olla hätähousu mutta saahan sitä esiteltyä myöhemminkin alueen päivittynyttä ulkoasua. Vaaleammat kukat ovat kevätsahramia 'Vanguard', joka sointuu isokevättähtien sävyyn täydellisesti.

Kärhökaaripenkin kumpikin tarhavaleunikko on hengissä ja virkeänä kasvuun lähdössä. Näillä on ihanat pörrölehdet!

Olen viikonlopun aikana siistinyt perennojen ja kärhöjen viimevuotisia varsia. Kärhökaaripenkistä paljastui loistokärhö 'Jan Pawel II', joka ei ilmiselvästi ole tyytyväinen valitsemaani kasvusyvyyteen. Olen huomannut, että usein loistokärhöt kasvattavat vanhemmiten juuria myös aivan maanpinnan tuntumaan mutta enpä ole törmännyt siihen, että ne yrittäisivät nousta maasta ylös. Janne-Paavo oli kuitenkin kasvattanut useita juuria ilmaan ja ilmeisesti sitten huomannut erehdyksensä ja suunnannut takaisin alaspäin. Yhden juurellisen versonpätkän onnistuin vieläpä repäisemään irti ennen kuin älysin, mitä varsisotkun alta löytyi. Mikä yllättävintä, kaikki taivasalla olevat juuret tuntuivat aivan normaaleilta eivätkä olleet pakkasissa paleltuneet veteliksi. Peittelin juuret hiekalla ja uteliaana odotan, mitä kärhö siitä tuumaa.

Oliko puolen metrin syvyydessä liian pimeää vai kävelyllekö meinasit lähteä?

Vahingossa irtosi näin siisti pätkä ruukutettavaksi. Pisimmän juuren kärki oli hieman pehmentynyt, joten leikkasin siitä pätkän pois.

Koska kukkii? -haaste alkoi osaltani melkein kaksi viikkoa liian myöhäisellä arvauksella mutta kaksi seuraavaa osui aika lähelle. Pystykiurunkannuksen veikkasin kukkivan 5.5. mutta kylmän sään takia ensimmäiset kukat avautuivat vasta eilen, 7.5. Idänsinililjan kukinta osui lähemmäs, sillä nekin alkoivat kukkia eilen kun veikkaus oli tänään. Olen oikein tyytyväinen näihin arvauksiin. Seuraavat veikkaukset ovat valkovuokko, joka pitäisi kukkia 14.5, sinivuokko 15.5. ja tuoksuorvokki 16.5. Saa nähdä, kuinka käy, sillä niistä kaikki ovat vielä hyvin lähtökuopissa.

Vielä kun olisit malttanut päivän odotella, niin olisi osunut nappiin arvaus.

Pystykiurunkannuksen kukkia oli ihan käänneltävä, jotta näkisi varmasti, ovatko vielä nupullaan vai auki. Kuvakulma on vähän kehno mutta kaksi alimmaista kukkaa on kuitenkin jo avautunut.

Sellaista elämää täällä tällä kertaa. Viikonloppuna jatkoin kasvimaapuuhia ja niistä tulee raporttia varmaan seuraavalla kerralla. Maassa talvehtineista hyötykasveista löytyi nimittäin todella iloisia ylläreitä, jotka pitää ehdottomasti laittaa muistiin tulevia keväitä varten. Ja jotta jutunaiheet eivät loppuisi kesken, nousee maasta kaikkea muutakin jatkuvasti. Onpa tämä kevät taas kivaa aikaa!