Rikasta asiaa

Heinäkuu hujahti ohi ja on vuorossa elokuu. Ja se on toistaiseksi ollut hyvin märkä. Juuri nytkin sataa kaatamalla, joten pysytellään sisätiloissa ja pohdiskellaan asiaa, josta harvemmin tulee ääneen pohdiskeltua muuten kuin manaamismielessä.

Tämä leijonankita on viimevuotisista kasveista itsekseen kylväytynyt. Esikasvatetut taimet ovat vasta nupulla, tosin kylvinkin ne vasta toukokuun alussa.

Kiinnitin tässä eräänä päivänä huomiota siihen, että kukkapenkkieni lajivalikoima on kasvanut muutenkin kuin itse kasveja istuttamalla. Ensimmäisen parin vuoden aikana kitkin kasvimaalta ja kukkapenkeistä lähinnä ratamoa, voikukkaa, rönsyleinikkiä ja valvattia. Ihmettelin sitä, että vesiheinää ja savikkaa ei näkynyt juuri lainkaan. Ne olivat nimittäin olleet itselleni ne tutuin kitkettävä silloin kun vielä asuin kotona ja autoin äitiäni puutarhatöissä. Nautin kyllä siitä, ettei rikkaruohoja näkynyt, pääsinhän siten itse helpommalla kitkemisen osalta. Muutaman vuoden vanhoihin kukkapenkkeihin alkoi hiljalleen ilmestyä vähän vesiheinääkin, mutta vasta tänä kesänä olen löytänyt jauhosavikoita. Kitkin myös heinäkuussa ensimmäisen kerran pelto- ja kirjopillikkeen. Olisin varmaan ottanut historiallisesta hetkestä kuvan, jos olisi ollut minkäänlaista kamerantapaista silloin käden ulottuvilla.

Pari vuotta sitten vesiheinätilanne näytti tältä: yksittäinen kasvi parin metrin välein.

Mistä sitten nämä "uudet" rikkaruohot kumpuavat? Kukaan tuskin on huvikseen kierrellyt öisin puutarhassani viskelemässä rikkaruohojen siemeniä ja kun naapureissa ei ole juuri muuta kuin nurmikkoa, ilmiö ei ihan selity silläkään, että siemeniä lentelisi toisten pihoilta. Tokihan tuulen mukana varmasti joitakin siemeniä tulee, mutta nekin todennäköisesti olisivat hajallaan sekä uusissa että vanhoissa kukkapenkeissä. Törmäsin eräänä päivänä vanhassa puutarhalehdessä artikkeliin, jossa kerrottiin, millaisissa olosuhteissa mikäkin rikkakasvi viihtyy ja mitä rikkakasvien lajivalikoima kertoo puutarhan olosuhteista. Esimerkiksi piharatamo ja pihasaunio kertovat tiivistyneestä maasta, ja peltokorte sekä ahosuolaheinä happamuudesta. Jauhosavikka ja pihatähtimö (eli tutummin vesiheinä) viihtyvät ravinteikkaassa maassa. Tämä tiivistelmä oli siis hyvin suppea ja monet rikkakasvit kertovat useammasta eri maaperän ominaisuudesta. Kannattaa tutustua aiheeseen, netistäkin näytti löytyvän lisää tietoa.

Viimevuotisen puutarhakompostin mukana levisi nukkapähkämön siemeniä ympäri pihaa. Siellä ovat sulassa sovussa ratamoiden ja voikukkien seassa.

Palataanpa sivuraiteilta takaisin omaan puutarhaani. Pitkään jatkunut maan parantaminen on selvästi muokannut kukkapenkkieni mullasta viljavampaa ja siksi maassa jopa vuosikymmeniä odotelleet rikkaruohojen siemenet ovat alkaneet itää. Toisaalta olen hyvilläni siitä, että maa on parantunut, mutta lisääntyneistä rikkaruohoista en ole ihan niin iloinen. Luulen, että viime ja tänä kesänä tehdyissä istutuksissa maan paraneminen näkyy paljon nopeammin kuin ensimmäisissä kukkapenkeissä. Meni nimittäin muutama vuosi ennen kuin aloin saada tarpeeksi paljon kompostimultaa kukkapenkkien maanparannukseen. Pieneltä neliömäärältä ei vain irtoa niin paljoa kitkentäjätettä ja kuihtuneita varsia kompostiin laitettavaksi kuin nykyiseltä kukkapenkkien pinta-alalta. Nyt kun kompostimultaa tulee suunnilleen kuution verran vuodessa, riittää siitä useampaankin kukkapenkkiin levitettäväksi. Olen myös oppinut tuntemaan puutarhani eri osien olosuhteet ja maaperän laadun tarkemmin, joten huomaan nopeammin, millaisia toimenpiteitä missäkin tarvitaan. 

Kukkapenkeistä löytyy edelleen myös paljon muuta kuin kompostoitavaa jätettä. Kuinkahan pitkään edelliset asukkaat ovat etsineet taskulamppuaan?

Niin tympeää kuin kitkeminen voi joskus olla, niin siinä ainakin tulee tarkasteltua maata lähietäisyydeltä ja jos opettelee lukemaan rikkojen kertomia viestejä, voi oppia jotain aivan uutta omasta puutarhastaan. Maan tiiviyden kyllä huomaa kun iskee lapion maahan, mutta happamuutta tai ravinnetasoa on jo hankalampi päätellä silmämääräisesti. Kun seuraa, mitkä rikkaruohot kukkapenkeissä tai kasvimaalla milloinkin runsastuvat tai vähenevät, siitä voi tulkita monenlaisia asioita maaperän voinnista. Minulle tämä oli jännittävää tietoa, joka konkretisoitui kerralla kun huomasin rikkojen lajivalikoiman muutoksen vuosien varrella.

Eniten vesiheinää ja ne muutamat uudet rikkaruohot ovat löytyneet kärhökaari- ja majapenkeistä. Tämä alue muuttuikin ensimmäisenä nurmikosta kasvimaaksi ja myöhemmin kukkapenkiksi.

Loppukevennyksenä kuva viikonlopun matkalta. Appivanhemmat olivat saaneet viime viikolla karvaista perheenlisäystä ja tokihan uuden tulokkaan ristiäiskahveilla piti käydä. Karo tiesi heti, kuinka pikkuisen kanssa käyttäydytään, mutta pentu taisi olla alkuun sitä mieltä, että moinen karvakasa on vähän pelottava otus. Pian alun ujostelu kuitenkin unohtui, kun pystykorva nimeltä Heila huomasi, kuinka mukavaa tuuheassa turkissa roikkuminen voikaan olla. Tosin Karon tuppoina irtoavat karvat jäivät inhottavasti hampaisiin jumiin. Karon karvanlähtöaika kun sattui vähän hankalaan aikaan pennun leikkejä ajatellen.

"Älä syö sitä käpyä".

Joko teillä alkaa olla maa kastunut pitkän kuivuuden jälkeen? Entä ovatko rikkaruohot heränneet kosteutta saatuaan? Meillä ainakin pitää lähteä tutkimaan ja kurittamaan lajivalikoimaa heti kun sää poutaantuu.