Kärhökaaren tähdet

Kärhöjen paras kukinta meni tänä vuonna ohi melkoisen nopeasti, mutta onneksi nämä kaunottaret jaksavat vielä ilahduttaa syksyn saapuessakin. Eri lajikkeita yhdistelemällä kukinta-aikaa saa myös helposti pidennettyä. Kärhökaaripenkissä on tällä hetkellä kahdeksan eri kärhöä, joten ei ihme, että siellä ei kärhöjen kukinta ihan hetkessä lopu. Sen puolivarjoisa sijaintikin auttaa omalta osaltaan pidentämään kukintaa.

Kukas hempeilijä se tässä ujostelee?

Viime kesänä istutettu loistokärhö 'Omoshiro' teki alkukesällä yhden kukan, joka sattui aukeamaan juuri kesäkuun rankkasateiden aikaan. Eipä ollut pitkä ilo kukasta, joka oli niin matalalla kärhön versossa, että joutui kuraroiskeiden tahrimaksi. Toisen kukinnan ajoitus oli yhtä huono, sillä nyt täällä on menossa elokuun tulvakausi. Onneksi versoilla on jo mittaa sen verran, että kukat eivät retkota maan pinnalla.

'Omoshiro' edestä päin. Tällä kukalla noustaan kärhösuosikkilistallani jo aika korkealle.

Suurin osa, eli kuusi kärhökaaripenkin kärhöistä koristaa kaariporttia. 'The President' ja 'Hagley Hybrid' ovat käytännössä jo lopettaneet kukintansa, 'Justassakaan' ei kovin runsasta kukkaloistoa enää ole. 'Piilu' ja 'Princess Kate' kukkivat vielä aika hyvin, mutta todellinen tähti on nyt 'Jan Pawel II'.

'Jan Pawel II' kiipeili rauhassa kaariportin huipulle saakka ennen kuin suostui aukaisemaan lautasen kokoisia kukkiaan.

Tältä puolelta näkyy vähän muitakin kärhöjä.

Tänä vuonna onnistuin levittämään "Paavon" versot kaariportin koko leveydelle, niin kukat eivät ole kaikki yhdessä sumpussa.

Muut kärhöt taitavat pitää tällä hetkellä luovaa taukoa. Nuppuja kyllä on mutta avonaisia kukkia ei kovin montaa. Jopa aurinkopenkin 'Arabella' laiskottelee. Onneksi muut kasvit tuovat väriä sateisenharmaisiin maisemiin.

Maksaruoho 'Strawberries and Cream' sointuu todella kauniisti heleänvihreään komeamaksaruoho 'Herbstfreudeen'. Tämä parivaljakko on nyt minusta kauneimmillaan.

Valoisat ja leppeät kesäillat ovat vaihtuneet paksuihin pilvimassoihin. Eräänä iltana tuijottelin pitkän tovin hurjaa vauhtia tuulessa kiitäviä pilviä, joiden takaa pilkisteli välillä auringonlaskun hentoa kajoa.

Oletteko koskaan pohtineet, kuinka vaikeaksi nykyinen arkenne menisi, jos siitä eliminoitaisiin joku itsestään selvä asia? Tarkoitan tällä esimerkiksi juoksevaa vettä, sähköä, lämmitystä, jääkaappia tai sähköliettä. Paikkakunnallamme on ollut jo kolme viikkoa voimassa vedenkeittosuositus. Hanavettä ei saa siis käyttää siltään juotavaksi, vaan sitä pitää keittää vähintään viiden minuutin ajan. Arkea helpottamaan tänne onkin perustettu vesipisteitä, joista voi hakea omalla astialla juomavettä. Yritin illalla hakea töiden jälkeen matkan varrella olleelta pisteeltä vettä, mutta jouduinkin tyytymään siihen, että jonossa minua ennen ollut asukas sai omaan kanisteriinsa suunnilleen desin verran. Kyllä venähtivät naamat minun takanani olleilla jonottajillakin. Kattilaa liedelle vaan... Ja jotta arki rullaisi mahdollisimman vaivattomasti, oli sähkölaitoskin ilahduttanut meitä eilen pienellä kirjeellä. Verkostotöiden vuoksi sähköt katkaistaan alkuviikosta muutaman tunnin ajaksi. Onnea vaan heille, jotka olisivat halunneet tehdä etätöitä kotoa käsin! Mitähän vielä? Syttyykö joku vaarallista kemikaalia sisältävä teollisuuslaitos palamaan ja tulee vielä ulkonaliikkumiskieltokin?

Pensashanhikki 'Lovely Pink' alkaa kukkia.

Syyshortensia 'Prim White' voisi nyt olla nimeltään Prim Pink.

No, ainakaan juuri nyt ei sada vettä. Taidanpa siis lähteä lasten kanssa ulkoilemaan ja katsomaan, inspiroituisiko sitä vaikka tekemäänkin jotain. Sateissa villiintyneet rikkaruohot ainakin kaipaisivat vähän kurittamista ja laonneet kasvit saksimista. Jos sitä vaikka itsekin virkistyisi kun pääsisi pitkästä aikaa puutarhaterapian pariin. Pitäkää peukkuja, että kaatosade ei rysähdä niskaani saman tien kun pääsen ovesta pihalle.