Nyt ei ole kuivaa!

Heinäkuu näyttää päättyvän ainakin meillä mukavan kosteissa tunnelmissa. Sateet alkoivat toissapäivänä, jolloin vettä tuli lopulta oikein mukavasti. Meillä ei ole sademittaria, mutta sateen määrästä kertonee jotain se, että liiterin katolta saimme melkein koko kuution kokoisen IBC-kontin täyteen vettä siitäkin huolimatta, että välillä satoi niin rankasti, että osa vedestä tulvi ränneistä yli. Olin lasten kanssa melkein kolme tuntia sadekamppeissa ulkona tyhjentämässä vettä ämpäreistä kukkapenkkeihin. Talon ränneistä tuli parhaimmillaan litra sekunnissa vettä ja yhdelle rännikaivoista tahti oli selvästi liikaa, sillä vesi tulvi sen yli lammikoksi talon nurkalle. Ohjasinkin ongelman huomattuani vedet ylimääräisellä räystäskourun pätkällä kaivon sijaan nurmikolle muutaman metrin päähän talosta ja sateen tauottua tyhjensin rännikaivosta sinne kertyneet sammalet ja muut roskat. Mahtoivat naapurit taas ihmetellä touhujani, mutta saivatpahan taas hupia kerrakseen, kun täällä rouva kastelee kukkia kaatosateessa. Ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen myös etupihan siperianpihdan alla olevat rönsyansikat ovat terhakkaasti pystyssä. Eihän siihen tarvittukaan kuin viisi kastelukannullista vettä neliömetrille!

Perhoset olivat aamulla kansoittaneet aidan reunan. Olivat ilmeisesti siipiään kuivattelemassa. Tässä kuvassa on amiraali, joita aidalla näkyi kaksi. Niiden lisäksi oli muutama neito- ja nokkosperhonenkin.

Koska maa alkoi jo olla pintaa syvemmältäkin kosteaa ja sateita on luvattu vielä ainakin viikonlopulle ja alkuviikolle, päätin tehdä muutamia kasvien siirtoja. Mylläsin aurinkopenkkiä viime syksynä ja ajattelin sen jo olevan kuta kuinkin valmista tavaraa. Kuitenkin reilun kuukauden kestänyt helle ja tuulisuus osoittivat, että siellä on edelleen kasveja, jotka eivät viihdy ihan niin äärimmäisissä oloissa. Siellä oli myös joitakin kasveja, jotka eivät sittenkään sopineet paikoilleen.

Päivä ennen sateita isotähtiputket olivat varsin käppyräisiä. Sekaan eksynyt saksankurjenmiekka sen sijaan näyttää paremmalta kuin toiseen kohtaan viime syksynä siirtämäni yksilöt.

Kookkaista kasveista toinen ritarinkannuksista oli ilmeisesti ottanut osansa sen vieressä kasvavan loistokärhön vedestä ja ravinteista, sillä se on tuuhea ja vihreä latvaan saakka. Sen vieressä kasvanut yksilö sen sijaan on melkein pystyyn kuollut. Purppurapunalatvat kestivät aika hyvin kuivuuden, joten ehkäpä kaivan ensi keväänä varovasti jommasta kummasta punalatvasta jakopalan täyttämään puuliljalta jääneen tyhjän kolon ritarinkannusten ja purppurapunalatvojen välistä. Ritarinkannuksen tulevaisuutta helpotin sen verran, että kaivoin sen viereen kuopan, jonka täytin kompostimullalla ja sivupihalta tuodulla savimullalla.

Poistin puolet isotähtiputkista ja siirsin niiden tilalle pensasryhmästä yhden morsiusharson. Pahasti kärsinyt ritarinkannus näkyy vasemmassa reunassa, sen vieressä  olevat lehdet ovat vehreämmästä yksilöstä.

Pitkä kuiva kausi osoittaa myös, mille kasveille kuivuus, tuulisuus tai paahde eivät ole ongelma. Aurinkopenkissä sinikatana 'Alba' suorastaan villiintyi kukkimaan. Kaikki kolme yksilöä siis. Samoin kävi kivikkorinteessä, jossa maa on vielä hiekkaisempaa ja olosuhteet muutenkin karummat. Nostin yhden aurinkopenkin katanoista ylös ja sain jaettua sen viiteen osaan. Yksi jakopala pääsi kivikkorinteeseen myskimalvan tilalle ja loput jäivät aurinkopenkkiin.

Sinikatanat ja maksaruohot ovat näemmä takuuvarmoja kuivan paikan selviytyjiä. Näkyy siellä tiukukärhö 'Arabellakin' ihan kiitettävässä voinnissa.

Aurinkopenkin reunuskasvillisuus on ollut työn alla muutaman vuoden. Olen pikku hiljaa korvannut belliksiä muilla kasveilla, sillä ne eivät ole parhaimmillaan ihan näin kuivissa ja aurinkoisissa paikoissa. Selviävät toki hengissä ja ovat kauniita suurimman osan ajasta, mutta kuiva heinäkuu saa ne vähän kärsineen näköisiksi. Keijunkukka 'Palace Purple' on ollut yllättävän hyvä selviytyjä, mutta kummastakaan yksilöstä ei vielä saanut kunnon jakopalaa. Toisesta irtosi pari pikkuista alkua ilman juurta. Istutin ne ruukkuihin ja vein tuulensuojaan, jos vaikka juurtuisivatkin. Pari aurinkopenkkiin istutettua tarhakylmänkukan tainta on näyttänyt viihtyvän hyvin, joten ajatuksissa on lisätä myös niitä täyttämään aukkopaikkoja.

Yläkuvissa tilanne ennen, alhaalla jälkeen. Pihaesikon sain jaettua useampaan palaseen ja pidennettyä kaukasianmaksaruoho 'Summer Gloryn' aluetta polkuun saakka.

Vaaleanpunainen pikkusydän on vallannut sen verran monsterimaisesti tilaa muilta, että se saa häädön. Ensimmäinen puska lähti tänään ja teki tilaa sinikatanoille. Loppujen tilalle laitan ainakin kahdessa edellisessä kuvassa näkyvää tummalehtistä maksaruohoa.

Rantalaukkaneilikka 'Sea Pink' kukki komeasti, mutta kärsi kuivuudesta ruohosilppukatteesta huolimatta. Jotain kivikkorinteen oloista kertonee se, että yläpuolella näkyvä nukkapähkämökin lurpottaa.

Äärimmäisissä oloissa näkee selvästi, mitkä kohdat puutarhasta menestyvät ja mitkä eivät. Kasvien voinnista voi myös päätellä kasvualustan paksuutta ja laatua. Olisin voinut vaikka jo keväällä merkitä nurmikoltamme kohdat, jotka kellastuvat ensimmäisenä pitkän kuivan kauden yllättäessä. Samoin tiesin, että varjokuja, majapenkki ja kärhökaaripenkin takaosa tuskin kärsivät kuivuudesta ellei sateetonta aikaa kestä kolmea kuukautta.

Varjokujalla näyttää rehevältä, vaikka osa esikoista ja pienistä kuunliljoista on jaettu ja siirretty alkukesällä. Kelloköynnöksetkin ovat kasvaneet kohtuullisen hyvin ilman kastelua ja olin näkevinäni parissa latvassa jo minikokoisen nupun.

Koska ruukkuryhmää on tullut kuvattua harvemmin, niin laitetaan siitäkin nyt yksi kuva. Aika tasaista kasvimassaa... Koruköynnös on kiivennyt oksia myöten jo pitkälle kuvan yläpuolelle ja kukkii runsaasti.

Tästä kesästä taisi tulla minulle "osta yhtä, saa toista" -kasvukausi. Keväällä osa narsisseista oli aivan väärää lajiketta, yksi kärhöistä ei ollut sitä mitä piti ja saksalaisen halpakaupan liljat yksinkertaisia, vaikka piti olla kerrannaisia. Hännän huippuna ensimmäinen samaisesta kaupasta hankittu gladioluskin kukkii eri värisenä kuin pussin kuvassa tai netissä.

Ei ole puhtaan valkea 'Fiorentina' kyllä tämä minun gladiolukseni, vaikka nielu onkin oikean värinen. Oikein kaunishan tämäkin on, en valita.

Nyt lähden ulos levittämään syyslannoitetta ja taidanpa samalla napsia luumupuista muutamia väärään suuntaan levittäytyneitä oksia lyhyemmäksi. Herukoita yritän kerätä rasiallisen pakastimeen aina kun vain niitä kypsyy tarpeeksi. Sitä kun ei tiedä, milloin rastaat saavat putsattua naapuruston punaherukat ja siirtyvät herkuttelemaan mustaherukoilla. Palaan illan mittaan lueskelemaan blogeja. Otsikoista päätellen teillä oli mielenkiintoista luettavaa odottamassa.