Rusakon iltajumppa

Puutarhan uusi yksityiskohta.

Viikonloppu ja eilinen kuluivat vähän liiankin kosteissa tunnelmissa. Vettä on saatu edellisten päälle jo niin paljon, että lapionpiston syvyydellä olevat saviköntitkin olivat muuttuneet helposti muovailtavaan muotoon. Puutarhahommat edistyivät hyvin hitaasti, kun sadekuurot keskeyttivät hyvin aloitetut hommat. Sain kuitenkin jaettua ja siirreltyä kasveja yhden kerrallaan ja vähän kitkettyäkin. Eräällä nurkalla on viimeisen parin viikon aikana tapahtunut vähän isompikin muutos, mutta palataan siihen myöhemmin. Kurkataan ensin, mitä tapahtui eräänä iltana.

Vasemmassa ylänurkassa lähtötilanne, jota seurasimme kymmenen minuutin ajan. Sitten alkoi tapahtua.

Huomasimme rusakon kököttävän keskellä pihakatuamme. Kuvat ovat keittiön ikkunasta otettuja, joten tarkkuus ei ole paras mahdollinen. Saa niistä kuitenkin selvää. Rusakko kyyhötti aivan liikkumatta kymmenen minuuttia. Ensin korvat alkoivat liikkua puolelta toiselle, sen jälkeen rusakko nousi istumaan ja nyökytteli päätään. Seuraavana se ilmeisesti ruopsutti hampaillaan itseään kaulalta ja nousi takajaloilleen.

Vähän venyttelyä...

... ja vanuttelua. Tuohonkos suuntaan sitä lähtisi herkuttelemaan...?

Ei onneksi tullut tänne päin, vaan suuntasi naapurin pihaa kohti.

Gladiolukset ovat vähän kärsineet jatkuvista sateista ja tuulista. Osan kukista olen käynyt leikkaamassa maljakkoon mutta osa on jäänyt huomaamatta.

Aika moni kukkapenkeistä on kärsinyt sateista ja varsinkin tuulisista säistä. Rikkaruohot rehottavat ja perennat retkottavat. Onneksi on niitäkin kasveja, jotka eivät pienistä hätkähdä, kuten purppurarevonhännät. Viime vuonna ne kasvoivat todella hyvin pation luona, joten päätin tänäkin vuonna istuttaa samaan paikkaan muutamia taimia. Istutin niitä myös pidemmälle luumutarhaan sekä aurinkopenkkiin. Lopputulos on se, että revonhännät viihtyvät erityisen hyvin ainoastaan aivan pation vieressä. Jo kaksi metriä taaempana ne ovat kooltaan neljäsosan pation vierustan jättiläisistä. Huomaatte sen, kun katsotte edellistä kuvaa ja seuraavaa. Edellisen kuvan etualan gladiolusten takana on nimittäin yksi kukkiva purppurarevonhäntä. Niin missä? Aivan! Jopa noiden kahden gladiolusryhmän välissä oleva pieni pionintaimi löytyy helpommin kuin se revonhäntä.

Näitä purppurarevonhäntiä eivät ole tämän kesän säät haitanneet. Oikeanpuoleinen yksilö on itsekseen siemenestä kylväytynyt, vasemmanpuoleinen esikasvatettu, kummallakin korkeutta reilusti yli 150cm.

Sitten niihin sateenrakosten kasvisiirtoihin. Takanurkka on ollut pitkään sen näköinen kuin se todellisuudessa onkin: hätäisesti kehitelty sijoituspaikka kolmelle pensashanhikille ja silmiä särkeville tulppaaneille. Ei se siitä kovin paljoa kummemmaksi vieläkään muuttunut, mutta sijoitinpahan sinne vain patiopenkissä retkottaneen isomaksaruohon. Jospa paahteinen ja kuiva nurkkaus kuusten edessä saisi maksaruohonkin kasvamaan hillitymmin. Siirsin myös hanhikkien jalkoihin jääneen arovuokon penkin etunurkkaan. Muistin myös sitä siirtäessäni syyn siihen, miksi en ole istuttanut etureunaan juuri mitään. Heti pinnan alla vastaan tulee taas sellainen kivenjärkäle, jota ei kaivamalla ylös saada. Ehkä maksaruoho ja arovuokko lehdistöillään peittävät aikanaan penkin pintaan väkisin jäävän aukkokohdan.

Tämän penkin ulkonäkö ei näillä siirroilla hirmuisesti kohentunut, mutta ainakin arovuokko ja maksaruoho saivat nyt vähän sopivammat kohdat kasvupaikoikseen.

Varjokujan päässä piti tehdä muutostöitä, joihin tarvittiin myös isännän työpanosta. Kattovedet pois johtanut salaojaputki oli mennyt mullasta ja kattotiilipölystä jo aivan tukkoon, minkä lisäksi se oli painunut yhdestä kohdasta lyttyyn. Kaivoimme putken pois ja laitoimme tilalle uuden, kunnollisen sadevesiputken ja rännikaivon. Vanhasta salaojaputkesta ehjä osuus puhdistettiin ja laitettiin vielä varmuuden vuoksi johtamaan talon nurkalle mahdollisesti kertyvää kosteutta pois, mutta sadevedet solisevat jatkossa iloisesti uutta putkea pitkin. Muutostöissä sain pidennettyä varjokujan polkua ja laajennettua kukkapenkkiä jopa niin paljon, että pitää miettiä, mitä kasveja siihen laittaisikaan. Myös sivupihalle jäänyt hiekkakasa pieneni kummasti, kun hiekkaa kärrättiin putkien ympärille sekä pidennetylle polulle.

Nyt polku jatkuu houkuttelevasti mutkan taakse. Ja taas tuli kasa uutta multaa loppusijoitettavaksi, tosin seassa on myös nurmituppaita ja rikkaruohon juuria.

Vanha betoninen sadevesikaivo jäi työttömäksi. Tälle kun keksisi jotain kivaa hyötykäyttöä.

Uutta aluetta etualalla. Siirsin jaloangervojen eteen korallikeijunkukkia luumupuun alta mutta muuten penkin kasvillisuus on vielä mietintämyssyssä.

Päivä alkoi melkein aurinkoisena mutta sitä onnea ei kauaa jatkunut. Sateelta ei vältytty siis tänäkään päivänä minkä lisäksi on aivan tajuttoman kylmää. Illalla peittelin tomaatit harsoilla eikä taida tarvita vielä ainakaan muutamaan päivään käydä niitä peittojen alta kaivelemassa esille. Eihän teillä vielä ole ollut hallaöitä?