Aurinkoa ja perhosia

Yksi työviikko taas takanapäin ja edessä ilmeisesti aurinkoinen ja jopa kohtuullisen lämminkin viikonloppu. Esimakua siitä oli jo tänään tarjolla ja ennen töihin lähtöä ehdin pikaisesti käydä kurkkaamassa, mitä puutarhassa tapahtuu. Perhosia oli ainakin todella runsaasti liikkeellä ja ihmekös tuo kun on satanut ja tuullut niin pitkään etteivät ole ressukat päässeet kai ruokailemaan edes pieniksi hetkiksi.

Ohdakeperhonen kosmoksella. Tänä kesänä ohdakeperhoset ovat olleet selkeästi vähemmistössä, joten oli kiva bongata tämä yksilö.

Viime vuonna huomasin, että meillä paras paikka punakosmoksille näyttäisi olevan aurinkopenkki. Maa on siellä vähän hiekkaisempaa kuin muualla tontillamme minkä lisäksi aurinko paistaa siihen käytännössä koko päivän. Monelle kesäkukalle se on turhan kuiva ja karu kasvupaikka mutta kosmokset kukkivat siellä runsaasti. Jopa suorakylvettyinä ne ehtivät hyvin kukkaan. Olen silti varmuuden vuoksi esikasvattanut muutaman taimen, jotta kukinta alkaisi aikaisemmin. Korkeiksi ja aika hennon näköisiksi kasveiksi kosmokset pysyvät yllättävän hyvin pystyssä, joten kukat näkyvät näin elokuun loppupuolella hyvinkin aidan yli kadulle.

Punakosmokset ovat myös kimalaisten mieleen. Tänä vuonna kosmosten värimaailma oli vaalea: ainoastaan pari tummanpunaista yksilöä sattui sekaan.

Kosmosten kaverina kukkii purppurapunalatva 'Phantom'. Pioniunikot ovat tehneet yksittäisiä kukkia, mistä todisteena komeita siemenkotia.

Illalla pihaan ajaessani huomasin suuren, vaalean täplän varjokujan portin yllä. Arvasin heti, että sen täytyy olla ensimmäinen kelloköynnöksen kukka. Ja niinhän se olikin. Nuppuja olisi ollut silmienkin korkeudella vaikka kuinka monta, mutta tietysti se ihka ensimmäinen auennut kukka oli mahdollisimman korkealla.

Kuvassa kukka meinaa kadota taustan sekaan mutta oikeasti se erottuu kadulle saakka jopa auton tuulilasin läpi.

Kuinkas kauan siinä menikään, että kukat värittyvät violeteiksi? Violetteja nimittäin keväällä kylvin.

Syyssyrikkä kukki tänä vuonna kahteen kertaan. Ensimmäinen kukinta oli heinäkuussa helteiden takia hyvin nopeasti ohi ja kesti jonkun aikaa ennen kuin syrikkä sai uudet nuput aikaiseksi. Kukintatauko sattuikin juuri sopivasti mustilanhortensian parhaaseen kukinta-aikaan ja nyt kun hortensia on kukkansa kuihduttanut, on syrikkä parhaassa iskussaan. Patiopenkin ympärillä leijuu tyynellä säällä mahtava hunajantuoksu. Ei ihme, että perhoset rakastavat kasvia.

Patiopenkki on nyt violetti kun kukassa ovat yhtä aikaa jättiverbenat ja syyssyrikkä. Mutta missäs ne perhoset?

Tässä jokunen. Amiraaleja pääasiassa ja pari nokkosperhosta lisäksi.

Muutama lisää. Laskin parhaimmalla hetkellä syrikässä ja jättiverbenoissa pyörivän lähes 20 perhosta. Vilske siis kävi.

Olen jo alkanut miettiä kesäkukkien talvettamista. Jättiverbenoiden kanssa olen vähän kahden vaiheilla: ne kun näyttävät kylväytyvän kiitettävän reippaasti itsekin. Ehkä en ota tänä vuonna yhtään tainta kellariin. Myös pasuunankukka on jäämässä pois talvetettavien listalta. Siihen iski heinäkuun helteillä vihannespunkkiarmeija, josta tuskin pääsisi eroon. En halua vihannespunkkeja kellariin tai keväällä esikasvatusten riesaksi, joten pasuuna ei tule näkemään ensi kevättä. Koska kellarista vapautuu sen myötä paljon talvetustilaa, ajattelin jättää kokeeksi syyssyrikän vähän kookkaammaksi. Olisi kiva, että sen kukinnot nousisivat kunnolla näkösälle.

Illalla olohuoneen ikkunasta näkyi, kun jotain muuta kuin syyssyrikkä nousi nuotiopaikalta näkösälle.

Tällainen grillimaisteri meillä... Vai mallailiko tulipesän tilavuutta ja tarjoili itseään grillattavaksi?

Tässä ollaan varmaan keräämässä salaattia grilliherkkujen kylkeen.

Ei näemmä pitäisi mennä sanomaan mitään ääneen. Juuri olen iloinnut siitä että tänä vuonna rusakoita ei ole kovin usein pihallamme näkynyt ja heti yksi tulee silmien eteen keekoilemaan. Grillirusakko sai kuitenkin nopeasti jalat alleen, sillä heti kun tarpeelliset kuvat oli otettu, annoin lapsille luvan häätää pomppupetterin tiehensä. Kyllä huomasi, että rusakoita ei ole tänä kesänä montaa kertaa pihalta häädetty, sillä voin melkein vannoa nähneeni rakettimoottorit pupun selässä kun se säikähti lasten mekastusta. Jos sillä vauhdilla olisi mennyt kurvi pitkäksi ja rusakko olisi törmännyt kuuseen, olisivat käpyjen lisäksi myös oravat tippuneet puusta!

'Piilu' ja 'Jan Pawel II'. Aikamoinen kokoero kukilla ja 'Piilukin' sentään luetaan loistokärhöksi. Pitäisi ihan käydä mittanauhan kanssa mittailemassa Paavon muhkeita kukkia.

Aurinkoista viikonloppua!