tiistai 17. elokuuta 2021

Koomassa

Nyt se kuulkaas iski. Se töiden aloitukseen liittyvä kooma nimittäin. Päivät lipuvat kuin huomaamatta ohi ja elämä on taas tiukasti aikataulutettua. Tässä menee varmasti taas hetki ennen kuin sopeutuu rytmiin ja kaikki arjen toiminnot löytävät oman hetkensä. Puutarhassa olen ehtinyt puuhailla jotain pientä (kuten kerännyt herukat), mutta kamera on ollut harvemmin mukana. Täällä on kyllä taas satanutkin aika tiuhaan tahtiin, joten kuvaushetket ovat olleet jo sen vuoksi vähissä. Siispä kaivelin postaukseen viime viikolla julkaisematta jääneitä kuvia. Riittävän tuoreita nekin ovat jo tähän aikaan kesästä kun tahti on aivan toinen kuin keväällä ja alkukesällä.

Ensimmäinen kukkiva punahattu tällä tontilla. Tämä on keväällä hankittu 'Magnus'. Viime vuoden siemenkasvatukset eivät ole vielä innostuneet edes nuppuilemaan.
Kivikkorinteessä on kaikki melko lailla mallillaan. Tosin ainakin yksi isotähtiputki pitää vielä kaivaa pois, sillä se ei pärjännyt kivikkorinteen kuivuudessa lainkaan. Istutan tilalle ehkä jonkun maksaruohon. Pari kohtaa näyttää edelleen vajaalta mutta lähempää katsottuna siellä näkyy kuitenkin pieniä perennantaimia. Eivät vain ole vielä ehtineet rehevöityä. Viikonloppuna rinnettä kitkiessäni löysin sieltä myös monta purppurapunalatvan siementainta. Siirsin ne aidan toiselle puolelle, sillä kivikkorinteessä ne olisivat aivan liian kookkaita.
Kivikkorinteessä kukkii tällä hetkellä punatähkiä ja helminukkajäkkärää. Oikeassa reunassa aidan edessä "aukkopaikassa" on pari pientä kaukasiantörmäkukan tainta ja poistettava isotähtiputki.
Pari nokkosperhosta sain napattua samaan kuvaan. Nyt alkavat muutkin kasvit kelvata perhosille, kun mustilanhortensiassa on jo kukinta lopuillaan.
Syysleimut eivät kelpaa meillä perhosille. Tässä keväällä siirrettyjä taimia, jotka jäivät tänä vuonna lilliputtikokoisiksi.
Ensimmäiset syysasterin kukatkin ovat jo auki. Tai ainakin olen kuvitellut tämän olevan syysasteria. Ehkä se onkin elokuunasteri vai kukkivatko vanhat lajikkeet näin aikaisin?
Vasta toukokuussa kylvetyt 'Potomac Lavender' -leijonankidat ovat alkaneet kukkia majapenkissä. Kukan väri on minusta todella ihana. Taustalla jaloangervot 'Cattleya' lopettelemassa kukintaa.
Lopuksi hieman perhostelua. Bongasin taas hieman poikkeavan värisen keisarinviitan. Tästä en ole ihan varma, onko kyseessä vain haalistunut tavallinen keisarinviitta vai haalistunut valesina-värimuodon keisarinviitta. Naaraasta joka tapauksessa on kyse, sillä se ei jäänyt ilman seuraa. Ja niistä oli muuten kooma kaukana!
Keisarinviitta 'Voluceau'-loistokärhöllä.
Paikanvaihdos 'Prim White' -syyshortensialle herätti huomiota ja niinpä kaksi kilpakosijaa ilmaantui paikalle pitämään pientä lentonäytöstä.
Tässä mentiin jonossa daamin luokse.
Toinen kosiskelijoista joutui väistymään ja toinen jäi tekemään vaikutusta naaraaseen. Kuvassa näkyy myös aika selvästi perhosten väriero.
Naaras ei tehnyt kosiskelua liian helpoksi, vaan siirtyi tiuhaan tahtiin kukalta toiselle.
Muutaman minuutin kukissa kosiskelun jälkeen perhoset lähtivät lentämään kieppuen toistensa ympärillä, joten ehkäpä ensi kesänä täällä lentelee taas uusi sukupolvi keisarinviittoja.
Mukavaa elokuun puolta väliä!

26 kommenttia:

  1. Kesä meni nopeasti, ei meinaa pysyä perässä ja tajuta että eletään jo elokuun puolta väliä. Keisarinviitat ovat upeita perhosia, harmi ettei niitä näy meillä koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuun puoliväli tuli minullekin kovin yllätyksenä. Eräs tuttava eläkeläinen sanoikin eräänä päivänä, että kesä ei tuntunut edes kesältä, kun oli niin kuuma, että piti oleskella vain sisätiloissa. Ehkä siinä tosiaan on jotain perää.
      Meillä näkyy yleensä joka vuosi yksittäisiä keisarinviittoja. Tänä vuonna niitä on kuitenkin ollut suorastaan laumoittain.

      Poista
  2. Kesä on mennyt nopeasti ja hämmästyttää, että elokuun puolivälikin on ohitettu. Yritähän päästä taas arjen rytmiin, se ei varmasti ole ihan yksinkertaista, koska jälkikasvukin on huomioitava.
    Keisarinviitta on upea, joskus niitä näkee täälläkin, mutta on se harvinaisempi kuin muut lajit (ainakin tuntuu siltä).
    Upea tuo leijonankidan sävy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkikasvun aikataulujen ja kuskaamisten sumpliminen onkin ehkä se työläin osa arkea. Ei keisarinviitta ole täälläkään normaalivuonna ihan näin yleinen. Tänä vuonna niitä on ollut todella paljon.
      Leijonankidassa on hyvin hempeä sävy olematta silti vaisu. Kuva ei edes tee sille oikeutta.

      Poista
  3. How nice to see so many beautiful butterflies!
    You've taken some really fantastic photos!
    Greetings

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. There has been a lot of butterflies in our garden this summer. I have enjoyed watching and taking photos of them. Thank you!

      Poista
  4. Minulla on ollut hellekooma, töiden aloittamis-kooma ja kooma, joka on jäänyt päälle.

    Hienot perhoskuvat taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista, jos koomatila jää päälle ennen talvea :D Toivottavasti kooma hellittää sopivasti vapaapäivinäsi. Kiitos!

      Poista
  5. Kesä on kiitänyt eteenpäin ihan liian nopeasti ja syksyn lähestyminen on valitettava tosiasia.
    Ihanat perhoskuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se taas meni. Toivottavasti kuitenkaan ei tule kovin kylmiä säitä ennen marraskuuta, jotta pihalla tarkenee vielä tehdäkin jotain. Kiitos!

      Poista
  6. Kauniit perhoskuvat! Elokuun puoliväli tuli kyllä vähän varkain. Harmillisesti täällä alkoi sadekausi ja ilma viileni, joten tuntuu kuin olisi otettu aimo harppaus kohti syksyä, juuri kun pääsin puutarhatöiden makuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täälläkin on satanut melkein joka päivä. Nytkin on taivas ihan musta, joten varmasti sataa koko päivän kunhan ensimmäinen pisara tipahtaa. Onneksi syksylläkin voi tehdä puutarhatöitä mutta mukavaampahan se olisi silloin, jos ei sataisi vettä.

      Poista
  7. Kesä menee vauhdilla, ei voi mitään! Huomaa kesäkukka-amppeleista, miten kukinta alkaa hiipua.
    Kyllä perhosista on ollut iloa tänä kesänä ja on edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Huomaa myös puutarhasta, kuinka kasvit alkavat hiljalleen ränsistyä. Onneksi on myös paljon syyskukkijoita, jotka tuovat väriä vielä pitkään. Ja perhosiakin vielä toivottavasti riittää edes jonkun aikaa.

      Poista
  8. Tuttu tunne tuo työpäivän jälkeinen kooma :) Työpäivien iltana ei paljon ehdi perusjuttujen lisäksi touhuilemaan. Onneksi on viikonloput <3 Minulla on vielä keräämättä yhden pensaan herukat! Täällä on satanut vettä siihen malliin ettei herukoiden kuvaaminen ole edennyt toivotulla tavalla, vaan ehtiipä tuota vielä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Onneksi on viikonloput! Meillä kävi herukoillekin vähän hassusti, sillä ennen sadekautta olivat vielä raakoja. Sateiden tultua herukat pullistuivat niin nopsaan, että halkeilivat ja meillä kun marjapensasalue on puolivarjoisa, alkoivat ne tietysti homehtua. Siihen meni suurin osa sadosta :( Sain kerättyä mehuun vain viisi litraa. Onneksi kävin ennen sateita noukkimassa pakastimeen muutaman rasiallisen ensimmäisenä kypsyneitä marjoja syöntimarjoiksi, niin ei mennyt ihan kaikki hukkaan. Naapurilla oli ylitarjontaa herukoista, joten heiltä sain käydä keräämässä vielä ämpärillisen lisää.

      Poista
  9. Mainio kuva perhosista jonossa. Toivottavasti tuo tietää runsain määrin pikkuperhosia ensi kesäksi.
    Rankan kuivuuden jälkeen vesisade on ihan tervetullutta. Kesää se kuitenkin lyhentää, kun ulkona ei tee mieli kaatosateessa mitään tehdä. Ei siis ihme, että koet koomaa, johon tietenkin töiden alkaminenkin vaikuttaa. Toivotaan, että syksystä tulee pitkä ja leuto, jotta pääsemme ainakin välillä puutarhaan ahertamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoa sopii, että keisarinviittojen lemmenleikkien tuloksena täällä lepattelisi ensi kesänä entistä enemmän keisarinviittoja.
      Vesisade oli tiettyyn pisteeseen saakka tervetullutta. Liika on kuitenkin liikaa, varsinkin jos sateet sattuvat vapaapäiville. Pitkän kuivuuden jälkeen sateessa oli oikein mukava puuhailla. Nyt se ei enää inspiroi yhtään, vaan sadepäivinä pysyy mieluiten sisällä.
      Viime vuonnakin tuli kesäloman jälkeen töitä aloitellessa hetkellinen koomatila, joten eiköhän se tänäkin vuonna mene ohi kun uusi arkirytmi alkaa löytyä.

      Poista
  10. Samat mietteet täälläkin. Sateet vielä entisestään vähentävät puutarhassa puuhailua vaikka äsken olinkin siellä ihan väkisin. Vain yhden kuuron jouduin odottelemaan terassilla. Jotenkin tuntuu nyt siltä, että haluaisi löytää jotain muutakin sisältöä elämään kuin perhe, puutarha ja kasvit. En vaan ole keksinyt mitä se voisi olla?! Käsityöt ehkäpä?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinä hetkinä melkein odottaa jo eläkepäiviä, jolloin ei (ehkä) ole enää kiire mihinkään :D Jos jotain saisin toivoa, niin tahtoisin poutasäätä niille harvoille vapaapäiville, kun ehtii puuhata puutarhassa ilman kelloa. Työaikana on sitten ihan sama, sataako vai paistaako. Minä en ole nimittäin ihan vielä valmis jättämään puutarhaa talviunille ja etsimään muuta tekemistä sen tilalle. Sen hetki on sitten loka-marraskuussa.

      Poista
  11. Sama vetämätön alkusyksyn fiilis. Töitä sisällä ja puutarhassa olisi vaikka kuinka, mutta ei saa aloitetuksi. Ja tuo viheliäinen sade, jota niin pitkään odotettiin, osuu viikonloppuihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sade vapaapäivinä ei ole lainkaan toivottu juttu! Täällä tosin sadetta on osunut kiitettävästi myös arkipäiville, niin työaikaan kuin vapaille hetkillekin. Eiköhän arki ala taas luistaa paremmin, kun saa kunnolla rytmistä kiinni.

      Poista
  12. Kesä tekee lopetustaan ehkä vähän liiankin kosteissa merkeissä mutta nyt sitten edetään näin.
    Minä en ole kerkinyt pitkään olemaan puutarhassa kuin marjoja keräämässä.
    Kivoja perhoskuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä säälle mitään mahdakaan. Meillä ei marjankeruu kauaa kestänytkään kun ei niitä voinut homeen takia paljoa kerätä eikä meillä montaa pensasta edes ole. Kiitos! Perhoset ovat kuvauksellisia.

      Poista
  13. Nyt on puutarhureilla samanmoinen alavire menossa joka suunnalla! Mutta äkkiä tähän työrytmiinkiin taas pääsee, ainut vaan, että toinen työrupeama puutarhassa meinaa olla mahdoton ajatus. Aurinko auttaisi meitä ja perhosia, vaan ensi viikkokin näyttää aika karulta säiden suhteen! Ihanasti sait kuvattua keisarinviittojen karkeloita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkoinen sää kyllä piristäisi kummasti. Kovin on vain sateista... Keisarinviittoja on helppo kuvata. Ne ovat rauhallisia ruokailijoita, tosin nuo kisailevat koiraat olivat melkoisen vauhdikkaita.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!