Majapenkin kukintaa

Majapenkki on alue, jonka tein viime vuonna vanhan kasvimaan paikalle. Se on tällä hetkellä yllättävän rehevä ollakseen niinkin nuori alue. Suurin kiitos rehevyydestä kuuluu kookkaille jaloangervoille, joita sain äidiltäni. Tällä hetkellä ne ovat kuitenkin kukintansa jo kukkineet eikä niiden takana oleva kuutamohortensian taimi vielä ole niin suuri, että sen kukinta näkyisi jaloangervojen takaa. Mitä majapenkissä siis nyt on kukassa?

Aitohunajakukat ovat vasta kelien viilennyttyä alkaneet näyttää todellista luontoaan. Aika hienosti ne jaksavat kukkia varjossakin.

Edellisen kuvan taustalla pilkottavat vaaleanpunaiset kukat kuuluvat 'Potomac Lavender' -leijonankidalle, joka sopii todella upeasti 'Tiny Wine' -purppuraheisiangervon sävyyn.

Ahkeraliisojen pinkit kukat eivät hirveästi riitele muiden kanssa toisin kuin keskellä kuvaa olevat tähkäesikon kukinnot. Tulipunaiset "lakit" rikkovat harmoniaa huutomerkkien lailla. Ehkä joukossa pitää aina olla joku erilainen nuori.

Majapenkin kukinta onkin nyt aika etureunapainotteinen. Oikeassa reunassa näkyy työn alla oleva suoalue ja aivan etureunassa pari haltiankukkaa.

Majapenkkiäkin uudempi alue on suo tai kosteikko tai mikä siitä nyt aikaa myöten muodostuu. Puuhailin tänään tovin sielläkin. Sammalet ovat innostuneet kasvuun elokuun sateiden myötä, tosin niiden sekaan oli ilmestynyt lukuisa joukko kaikenlaisia rikkaruohojakin. Nyt kaikki on kitketty ja lintujen nakkelemat sammaltuppaat käännelty oikein päin. Sain myös jaettua tuoksumataraa ja imiköitä. Aiemmin kesällä suon pohjalle siirretyt metsäorvokit (tai jotkut sen tapaiset) ovat pikkuisen levinneet ja ojakellukat tehneet muutaman uuden lehden. Rotkolemmikkiä en ehtinyt tarkistaa, olisiko sen voinut jo jakaa, ja aivan loppusyksylle jää muutaman maa-artisokan pois kaivaminen. Niitä ei tosiaankaan saa pois yhdellä kertaa!

Suon pohja alkaa jo muistuttaa suota, kun sammalta on enemmän kuin paljasta multapintaa. Ensi keväänä oikeaan reunaan tulee kuunliljoja.

Kevään taimipäiviltä hankittu tuntematon imikkä on hengissä, vaikka kuukauden ajan ruukussa ei näkynyt muuta kuin ruskeaksi kuivunut raato. Imikkäasiantuntijat hoi, mikähän voisi olla lajiaan tämä?

Myös taimipäiviltä hankittu valkotäpläimikkä oli hyvissä voimin. Niin hyvissä, että sain jaettua puskan neljään osaan. Tässä kaksi isointa. Näiden tieltä poistin sateissa kärsineitä ahkeraliisoja.

Seuraavassa kuvassa näkyvä polku kulkee tontin rajan suuntaisesti niin, että sen oikealla puolella on majapenkki ja vasemmalla puolella noin metrin levyinen kaistale meidän tonttia. Olen istuttanut siihen pusikoita kurissa pitämään saksankirvelin (kuvassa vasemmassa etunurkassa), tarhakulleroita sekä lehtoimikkää. Niiden seassa kasvaa luonnostaan ja siirrettynä valkovuokkoa, poimulehteä, maahumalaa sekä yksi saniainen. Luova sekoitus perennoja ja luonnonkasveja siis. Polku rajaa puolivillin alueen hoidetummasta majapenkistä ja toivon mukaan myös osoittaa metsästä mahdollisesti mönkiville lehtokotiloille, että mieluummin käännös takaisin päin. Ei niitä kyllä tuolla alueella ole vielä näkynyt eikä ole tarviskaan.

Majapenkin takana kulkevan polun kitkin ja laitoin kerroksen uutta hiekkaa päälle. Polun päässä on suo ja kallistelevat maa-artisokat.

Majapenkin edessä on kärhökaaripenkki, jossa mylläsin myös. Keväällä pionin viereen istutettu revontuliatsalea oli liian lähellä pionia, mutta sen keväällä istuttamista hankaloittivat kukkivat valkovuokot ja helmililjat. Siispä atsalea vietti kesän väliaikaissijoituksessa ja pääsi nyt lopulliselle kohdalleen. Ei sen istuttaminen nytkään vaivattomasti käynyt, sillä kaivaessa muistin, miksi pensasmustikoiden istuttaminen oli aikanaan vallan hankala toimenpide. Lapio kalahti saman tien kiveen ja ehdin jo kiven huipun nähdessäni huokaista helpotuksesta, että ei ollut kuin parikymmensenttinen murikka. Tunnin päästä oli selvää, että kivi on mahdollista saada ylös, mutta jostain syystä se ei vain nouse. Parin hikisen tunnin jälkeen olin kaivanut kasan niitä parikymmensenttisiä kiviä ylös ja se ensimmäinenkin murikka oli vihdoin noussut kuopastaan. Muutama teistä varmaan tietää, millaista on kaivaa tiukasta savesta puoli metriä pitkää kiveä, joka on pystyssä ja levenee alaspäin. Olkoonkin vain vähän reilut 20cm leveä ja melko litteä. Muistutti vähän dinosauruksen jalkaterää. Kivi kavereineen kuitenkin nousi ja löysi niiden ylös saamista nopeammin sopivammat paikat puutarhasta.

Atsalea on nyt keskellä kuvaa, vähän huonosti erottuu. Etualan kepakko on viime syksynä istutettu 'Sinikka'-luumu, joka ei taidakaan tarvita noin järeää tukikeppiä. Latva kun paleltui ja jäljelle jäi tuollainen töpö.

Majapenkissä sekä kärhökaaressa on tontin savisinta maata, joten sekoitin atsalean istutuskuoppaan pussimullan lisäksi reilusti havunneulaskariketta ja hiekkaa sekä hieman kompostimultaa. Ripottelin hiekkaa melko avokätisesti myös koko penkkiin maan pinnalle ja todennäköisesti teen saman toimenpiteen ensi keväänäkin. Multa on kyllä jo nyt huomattavasti kuohkeampaa kuin muutama vuosi sitten, mutta vielä se kaipaa työstämistä.

Kaunopunahattu 'Magnus' on avannut toisen kukkansa ja tehnyt yhden nupunkin. Aikanaan tämä sopii kauniisti ylhäällä pilkottavaan loistokärhö 'Omoshiroon'. Siis jos kumpikin talvehtii hyvin ja kukkii nykyistä runsaammin.

Tässäpä oli osa viikonlopun ja tämän päivän puutarhapuuhista, lisää tulee seuraavassa postauksessa kunhan ehdin sen naputtelemaan. Loistavat puutarhasäät tuli käytettyä nimittäin erittäin tehokkaasti hyödyksi.

Aurinkoa ja perhosia

Yksi työviikko taas takanapäin ja edessä ilmeisesti aurinkoinen ja jopa kohtuullisen lämminkin viikonloppu. Esimakua siitä oli jo tänään tarjolla ja ennen töihin lähtöä ehdin pikaisesti käydä kurkkaamassa, mitä puutarhassa tapahtuu. Perhosia oli ainakin todella runsaasti liikkeellä ja ihmekös tuo kun on satanut ja tuullut niin pitkään etteivät ole ressukat päässeet kai ruokailemaan edes pieniksi hetkiksi.

Ohdakeperhonen kosmoksella. Tänä kesänä ohdakeperhoset ovat olleet selkeästi vähemmistössä, joten oli kiva bongata tämä yksilö.

Viime vuonna huomasin, että meillä paras paikka punakosmoksille näyttäisi olevan aurinkopenkki. Maa on siellä vähän hiekkaisempaa kuin muualla tontillamme minkä lisäksi aurinko paistaa siihen käytännössä koko päivän. Monelle kesäkukalle se on turhan kuiva ja karu kasvupaikka mutta kosmokset kukkivat siellä runsaasti. Jopa suorakylvettyinä ne ehtivät hyvin kukkaan. Olen silti varmuuden vuoksi esikasvattanut muutaman taimen, jotta kukinta alkaisi aikaisemmin. Korkeiksi ja aika hennon näköisiksi kasveiksi kosmokset pysyvät yllättävän hyvin pystyssä, joten kukat näkyvät näin elokuun loppupuolella hyvinkin aidan yli kadulle.

Punakosmokset ovat myös kimalaisten mieleen. Tänä vuonna kosmosten värimaailma oli vaalea: ainoastaan pari tummanpunaista yksilöä sattui sekaan.

Kosmosten kaverina kukkii purppurapunalatva 'Phantom'. Pioniunikot ovat tehneet yksittäisiä kukkia, mistä todisteena komeita siemenkotia.

Illalla pihaan ajaessani huomasin suuren, vaalean täplän varjokujan portin yllä. Arvasin heti, että sen täytyy olla ensimmäinen kelloköynnöksen kukka. Ja niinhän se olikin. Nuppuja olisi ollut silmienkin korkeudella vaikka kuinka monta, mutta tietysti se ihka ensimmäinen auennut kukka oli mahdollisimman korkealla.

Kuvassa kukka meinaa kadota taustan sekaan mutta oikeasti se erottuu kadulle saakka jopa auton tuulilasin läpi.

Kuinkas kauan siinä menikään, että kukat värittyvät violeteiksi? Violetteja nimittäin keväällä kylvin.

Syyssyrikkä kukki tänä vuonna kahteen kertaan. Ensimmäinen kukinta oli heinäkuussa helteiden takia hyvin nopeasti ohi ja kesti jonkun aikaa ennen kuin syrikkä sai uudet nuput aikaiseksi. Kukintatauko sattuikin juuri sopivasti mustilanhortensian parhaaseen kukinta-aikaan ja nyt kun hortensia on kukkansa kuihduttanut, on syrikkä parhaassa iskussaan. Patiopenkin ympärillä leijuu tyynellä säällä mahtava hunajantuoksu. Ei ihme, että perhoset rakastavat kasvia.

Patiopenkki on nyt violetti kun kukassa ovat yhtä aikaa jättiverbenat ja syyssyrikkä. Mutta missäs ne perhoset?

Tässä jokunen. Amiraaleja pääasiassa ja pari nokkosperhosta lisäksi.

Muutama lisää. Laskin parhaimmalla hetkellä syrikässä ja jättiverbenoissa pyörivän lähes 20 perhosta. Vilske siis kävi.

Olen jo alkanut miettiä kesäkukkien talvettamista. Jättiverbenoiden kanssa olen vähän kahden vaiheilla: ne kun näyttävät kylväytyvän kiitettävän reippaasti itsekin. Ehkä en ota tänä vuonna yhtään tainta kellariin. Myös pasuunankukka on jäämässä pois talvetettavien listalta. Siihen iski heinäkuun helteillä vihannespunkkiarmeija, josta tuskin pääsisi eroon. En halua vihannespunkkeja kellariin tai keväällä esikasvatusten riesaksi, joten pasuuna ei tule näkemään ensi kevättä. Koska kellarista vapautuu sen myötä paljon talvetustilaa, ajattelin jättää kokeeksi syyssyrikän vähän kookkaammaksi. Olisi kiva, että sen kukinnot nousisivat kunnolla näkösälle.

Illalla olohuoneen ikkunasta näkyi, kun jotain muuta kuin syyssyrikkä nousi nuotiopaikalta näkösälle.

Tällainen grillimaisteri meillä... Vai mallailiko tulipesän tilavuutta ja tarjoili itseään grillattavaksi?

Tässä ollaan varmaan keräämässä salaattia grilliherkkujen kylkeen.

Ei näemmä pitäisi mennä sanomaan mitään ääneen. Juuri olen iloinnut siitä että tänä vuonna rusakoita ei ole kovin usein pihallamme näkynyt ja heti yksi tulee silmien eteen keekoilemaan. Grillirusakko sai kuitenkin nopeasti jalat alleen, sillä heti kun tarpeelliset kuvat oli otettu, annoin lapsille luvan häätää pomppupetterin tiehensä. Kyllä huomasi, että rusakoita ei ole tänä kesänä montaa kertaa pihalta häädetty, sillä voin melkein vannoa nähneeni rakettimoottorit pupun selässä kun se säikähti lasten mekastusta. Jos sillä vauhdilla olisi mennyt kurvi pitkäksi ja rusakko olisi törmännyt kuuseen, olisivat käpyjen lisäksi myös oravat tippuneet puusta!

'Piilu' ja 'Jan Pawel II'. Aikamoinen kokoero kukilla ja 'Piilukin' sentään luetaan loistokärhöksi. Pitäisi ihan käydä mittanauhan kanssa mittailemassa Paavon muhkeita kukkia.

Aurinkoista viikonloppua!

Rusakon iltajumppa

Puutarhan uusi yksityiskohta.

Viikonloppu ja eilinen kuluivat vähän liiankin kosteissa tunnelmissa. Vettä on saatu edellisten päälle jo niin paljon, että lapionpiston syvyydellä olevat saviköntitkin olivat muuttuneet helposti muovailtavaan muotoon. Puutarhahommat edistyivät hyvin hitaasti, kun sadekuurot keskeyttivät hyvin aloitetut hommat. Sain kuitenkin jaettua ja siirreltyä kasveja yhden kerrallaan ja vähän kitkettyäkin. Eräällä nurkalla on viimeisen parin viikon aikana tapahtunut vähän isompikin muutos, mutta palataan siihen myöhemmin. Kurkataan ensin, mitä tapahtui eräänä iltana.

Vasemmassa ylänurkassa lähtötilanne, jota seurasimme kymmenen minuutin ajan. Sitten alkoi tapahtua.

Huomasimme rusakon kököttävän keskellä pihakatuamme. Kuvat ovat keittiön ikkunasta otettuja, joten tarkkuus ei ole paras mahdollinen. Saa niistä kuitenkin selvää. Rusakko kyyhötti aivan liikkumatta kymmenen minuuttia. Ensin korvat alkoivat liikkua puolelta toiselle, sen jälkeen rusakko nousi istumaan ja nyökytteli päätään. Seuraavana se ilmeisesti ruopsutti hampaillaan itseään kaulalta ja nousi takajaloilleen.

Vähän venyttelyä...

... ja vanuttelua. Tuohonkos suuntaan sitä lähtisi herkuttelemaan...?

Ei onneksi tullut tänne päin, vaan suuntasi naapurin pihaa kohti.

Gladiolukset ovat vähän kärsineet jatkuvista sateista ja tuulista. Osan kukista olen käynyt leikkaamassa maljakkoon mutta osa on jäänyt huomaamatta.

Aika moni kukkapenkeistä on kärsinyt sateista ja varsinkin tuulisista säistä. Rikkaruohot rehottavat ja perennat retkottavat. Onneksi on niitäkin kasveja, jotka eivät pienistä hätkähdä, kuten purppurarevonhännät. Viime vuonna ne kasvoivat todella hyvin pation luona, joten päätin tänäkin vuonna istuttaa samaan paikkaan muutamia taimia. Istutin niitä myös pidemmälle luumutarhaan sekä aurinkopenkkiin. Lopputulos on se, että revonhännät viihtyvät erityisen hyvin ainoastaan aivan pation vieressä. Jo kaksi metriä taaempana ne ovat kooltaan neljäsosan pation vierustan jättiläisistä. Huomaatte sen, kun katsotte edellistä kuvaa ja seuraavaa. Edellisen kuvan etualan gladiolusten takana on nimittäin yksi kukkiva purppurarevonhäntä. Niin missä? Aivan! Jopa noiden kahden gladiolusryhmän välissä oleva pieni pionintaimi löytyy helpommin kuin se revonhäntä.

Näitä purppurarevonhäntiä eivät ole tämän kesän säät haitanneet. Oikeanpuoleinen yksilö on itsekseen siemenestä kylväytynyt, vasemmanpuoleinen esikasvatettu, kummallakin korkeutta reilusti yli 150cm.

Sitten niihin sateenrakosten kasvisiirtoihin. Takanurkka on ollut pitkään sen näköinen kuin se todellisuudessa onkin: hätäisesti kehitelty sijoituspaikka kolmelle pensashanhikille ja silmiä särkeville tulppaaneille. Ei se siitä kovin paljoa kummemmaksi vieläkään muuttunut, mutta sijoitinpahan sinne vain patiopenkissä retkottaneen isomaksaruohon. Jospa paahteinen ja kuiva nurkkaus kuusten edessä saisi maksaruohonkin kasvamaan hillitymmin. Siirsin myös hanhikkien jalkoihin jääneen arovuokon penkin etunurkkaan. Muistin myös sitä siirtäessäni syyn siihen, miksi en ole istuttanut etureunaan juuri mitään. Heti pinnan alla vastaan tulee taas sellainen kivenjärkäle, jota ei kaivamalla ylös saada. Ehkä maksaruoho ja arovuokko lehdistöillään peittävät aikanaan penkin pintaan väkisin jäävän aukkokohdan.

Tämän penkin ulkonäkö ei näillä siirroilla hirmuisesti kohentunut, mutta ainakin arovuokko ja maksaruoho saivat nyt vähän sopivammat kohdat kasvupaikoikseen.

Varjokujan päässä piti tehdä muutostöitä, joihin tarvittiin myös isännän työpanosta. Kattovedet pois johtanut salaojaputki oli mennyt mullasta ja kattotiilipölystä jo aivan tukkoon, minkä lisäksi se oli painunut yhdestä kohdasta lyttyyn. Kaivoimme putken pois ja laitoimme tilalle uuden, kunnollisen sadevesiputken ja rännikaivon. Vanhasta salaojaputkesta ehjä osuus puhdistettiin ja laitettiin vielä varmuuden vuoksi johtamaan talon nurkalle mahdollisesti kertyvää kosteutta pois, mutta sadevedet solisevat jatkossa iloisesti uutta putkea pitkin. Muutostöissä sain pidennettyä varjokujan polkua ja laajennettua kukkapenkkiä jopa niin paljon, että pitää miettiä, mitä kasveja siihen laittaisikaan. Myös sivupihalle jäänyt hiekkakasa pieneni kummasti, kun hiekkaa kärrättiin putkien ympärille sekä pidennetylle polulle.

Nyt polku jatkuu houkuttelevasti mutkan taakse. Ja taas tuli kasa uutta multaa loppusijoitettavaksi, tosin seassa on myös nurmituppaita ja rikkaruohon juuria.

Vanha betoninen sadevesikaivo jäi työttömäksi. Tälle kun keksisi jotain kivaa hyötykäyttöä.

Uutta aluetta etualalla. Siirsin jaloangervojen eteen korallikeijunkukkia luumupuun alta mutta muuten penkin kasvillisuus on vielä mietintämyssyssä.

Päivä alkoi melkein aurinkoisena mutta sitä onnea ei kauaa jatkunut. Sateelta ei vältytty siis tänäkään päivänä minkä lisäksi on aivan tajuttoman kylmää. Illalla peittelin tomaatit harsoilla eikä taida tarvita vielä ainakaan muutamaan päivään käydä niitä peittojen alta kaivelemassa esille. Eihän teillä vielä ole ollut hallaöitä?

Kärhökaaren tähdet

Kärhöjen paras kukinta meni tänä vuonna ohi melkoisen nopeasti, mutta onneksi nämä kaunottaret jaksavat vielä ilahduttaa syksyn saapuessakin. Eri lajikkeita yhdistelemällä kukinta-aikaa saa myös helposti pidennettyä. Kärhökaaripenkissä on tällä hetkellä kahdeksan eri kärhöä, joten ei ihme, että siellä ei kärhöjen kukinta ihan hetkessä lopu. Sen puolivarjoisa sijaintikin auttaa omalta osaltaan pidentämään kukintaa.

Kukas hempeilijä se tässä ujostelee?

Viime kesänä istutettu loistokärhö 'Omoshiro' teki alkukesällä yhden kukan, joka sattui aukeamaan juuri kesäkuun rankkasateiden aikaan. Eipä ollut pitkä ilo kukasta, joka oli niin matalalla kärhön versossa, että joutui kuraroiskeiden tahrimaksi. Toisen kukinnan ajoitus oli yhtä huono, sillä nyt täällä on menossa elokuun tulvakausi. Onneksi versoilla on jo mittaa sen verran, että kukat eivät retkota maan pinnalla.

'Omoshiro' edestä päin. Tällä kukalla noustaan kärhösuosikkilistallani jo aika korkealle.

Suurin osa, eli kuusi kärhökaaripenkin kärhöistä koristaa kaariporttia. 'The President' ja 'Hagley Hybrid' ovat käytännössä jo lopettaneet kukintansa, 'Justassakaan' ei kovin runsasta kukkaloistoa enää ole. 'Piilu' ja 'Princess Kate' kukkivat vielä aika hyvin, mutta todellinen tähti on nyt 'Jan Pawel II'.

'Jan Pawel II' kiipeili rauhassa kaariportin huipulle saakka ennen kuin suostui aukaisemaan lautasen kokoisia kukkiaan.

Tältä puolelta näkyy vähän muitakin kärhöjä.

Tänä vuonna onnistuin levittämään "Paavon" versot kaariportin koko leveydelle, niin kukat eivät ole kaikki yhdessä sumpussa.

Muut kärhöt taitavat pitää tällä hetkellä luovaa taukoa. Nuppuja kyllä on mutta avonaisia kukkia ei kovin montaa. Jopa aurinkopenkin 'Arabella' laiskottelee. Onneksi muut kasvit tuovat väriä sateisenharmaisiin maisemiin.

Maksaruoho 'Strawberries and Cream' sointuu todella kauniisti heleänvihreään komeamaksaruoho 'Herbstfreudeen'. Tämä parivaljakko on nyt minusta kauneimmillaan.

Valoisat ja leppeät kesäillat ovat vaihtuneet paksuihin pilvimassoihin. Eräänä iltana tuijottelin pitkän tovin hurjaa vauhtia tuulessa kiitäviä pilviä, joiden takaa pilkisteli välillä auringonlaskun hentoa kajoa.

Oletteko koskaan pohtineet, kuinka vaikeaksi nykyinen arkenne menisi, jos siitä eliminoitaisiin joku itsestään selvä asia? Tarkoitan tällä esimerkiksi juoksevaa vettä, sähköä, lämmitystä, jääkaappia tai sähköliettä. Paikkakunnallamme on ollut jo kolme viikkoa voimassa vedenkeittosuositus. Hanavettä ei saa siis käyttää siltään juotavaksi, vaan sitä pitää keittää vähintään viiden minuutin ajan. Arkea helpottamaan tänne onkin perustettu vesipisteitä, joista voi hakea omalla astialla juomavettä. Yritin illalla hakea töiden jälkeen matkan varrella olleelta pisteeltä vettä, mutta jouduinkin tyytymään siihen, että jonossa minua ennen ollut asukas sai omaan kanisteriinsa suunnilleen desin verran. Kyllä venähtivät naamat minun takanani olleilla jonottajillakin. Kattilaa liedelle vaan... Ja jotta arki rullaisi mahdollisimman vaivattomasti, oli sähkölaitoskin ilahduttanut meitä eilen pienellä kirjeellä. Verkostotöiden vuoksi sähköt katkaistaan alkuviikosta muutaman tunnin ajaksi. Onnea vaan heille, jotka olisivat halunneet tehdä etätöitä kotoa käsin! Mitähän vielä? Syttyykö joku vaarallista kemikaalia sisältävä teollisuuslaitos palamaan ja tulee vielä ulkonaliikkumiskieltokin?

Pensashanhikki 'Lovely Pink' alkaa kukkia.

Syyshortensia 'Prim White' voisi nyt olla nimeltään Prim Pink.

No, ainakaan juuri nyt ei sada vettä. Taidanpa siis lähteä lasten kanssa ulkoilemaan ja katsomaan, inspiroituisiko sitä vaikka tekemäänkin jotain. Sateissa villiintyneet rikkaruohot ainakin kaipaisivat vähän kurittamista ja laonneet kasvit saksimista. Jos sitä vaikka itsekin virkistyisi kun pääsisi pitkästä aikaa puutarhaterapian pariin. Pitäkää peukkuja, että kaatosade ei rysähdä niskaani saman tien kun pääsen ovesta pihalle.

Koomassa

Nyt se kuulkaas iski. Se töiden aloitukseen liittyvä kooma nimittäin. Päivät lipuvat kuin huomaamatta ohi ja elämä on taas tiukasti aikataulutettua. Tässä menee varmasti taas hetki ennen kuin sopeutuu rytmiin ja kaikki arjen toiminnot löytävät oman hetkensä. Puutarhassa olen ehtinyt puuhailla jotain pientä (kuten kerännyt herukat), mutta kamera on ollut harvemmin mukana. Täällä on kyllä taas satanutkin aika tiuhaan tahtiin, joten kuvaushetket ovat olleet jo sen vuoksi vähissä. Siispä kaivelin postaukseen viime viikolla julkaisematta jääneitä kuvia. Riittävän tuoreita nekin ovat jo tähän aikaan kesästä kun tahti on aivan toinen kuin keväällä ja alkukesällä.

Ensimmäinen kukkiva punahattu tällä tontilla. Tämä on keväällä hankittu 'Magnus'. Viime vuoden siemenkasvatukset eivät ole vielä innostuneet edes nuppuilemaan.

Kivikkorinteessä on kaikki melko lailla mallillaan. Tosin ainakin yksi isotähtiputki pitää vielä kaivaa pois, sillä se ei pärjännyt kivikkorinteen kuivuudessa lainkaan. Istutan tilalle ehkä jonkun maksaruohon. Pari kohtaa näyttää edelleen vajaalta mutta lähempää katsottuna siellä näkyy kuitenkin pieniä perennantaimia. Eivät vain ole vielä ehtineet rehevöityä. Viikonloppuna rinnettä kitkiessäni löysin sieltä myös monta purppurapunalatvan siementainta. Siirsin ne aidan toiselle puolelle, sillä kivikkorinteessä ne olisivat aivan liian kookkaita.

Kivikkorinteessä kukkii tällä hetkellä punatähkiä ja helminukkajäkkärää. Oikeassa reunassa aidan edessä "aukkopaikassa" on pari pientä kaukasiantörmäkukan tainta ja poistettava isotähtiputki.

Pari nokkosperhosta sain napattua samaan kuvaan. Nyt alkavat muutkin kasvit kelvata perhosille, kun mustilanhortensiassa on jo kukinta lopuillaan.

Syysleimut eivät kelpaa meillä perhosille. Tässä keväällä siirrettyjä taimia, jotka jäivät tänä vuonna lilliputtikokoisiksi.

Ensimmäiset syysasterin kukatkin ovat jo auki. Tai ainakin olen kuvitellut tämän olevan syysasteria. Ehkä se onkin elokuunasteri vai kukkivatko vanhat lajikkeet näin aikaisin?

Vasta toukokuussa kylvetyt 'Potomac Lavender' -leijonankidat ovat alkaneet kukkia majapenkissä. Kukan väri on minusta todella ihana. Taustalla jaloangervot 'Cattleya' lopettelemassa kukintaa.

Lopuksi hieman perhostelua. Bongasin taas hieman poikkeavan värisen keisarinviitan. Tästä en ole ihan varma, onko kyseessä vain haalistunut tavallinen keisarinviitta vai haalistunut valesina-värimuodon keisarinviitta. Naaraasta joka tapauksessa on kyse, sillä se ei jäänyt ilman seuraa. Ja niistä oli muuten kooma kaukana!

Keisarinviitta 'Voluceau'-loistokärhöllä.

Paikanvaihdos 'Prim White' -syyshortensialle herätti huomiota ja niinpä kaksi kilpakosijaa ilmaantui paikalle pitämään pientä lentonäytöstä.

Tässä mentiin jonossa daamin luokse.

Toinen kosiskelijoista joutui väistymään ja toinen jäi tekemään vaikutusta naaraaseen. Kuvassa näkyy myös aika selvästi perhosten väriero.

Naaras ei tehnyt kosiskelua liian helpoksi, vaan siirtyi tiuhaan tahtiin kukalta toiselle.

Muutaman minuutin kukissa kosiskelun jälkeen perhoset lähtivät lentämään kieppuen toistensa ympärillä, joten ehkäpä ensi kesänä täällä lentelee taas uusi sukupolvi keisarinviittoja.

Mukavaa elokuun puolta väliä!