maanantai 2. heinäkuuta 2018

Heinäkuun alun kukkijoita

Heinäkuu alkoi hellelukemissa. Kesäkuun lopussa satoi täällä sen verran paljon vettä, ettei kuivuus taas hetkeen vaivaa. Nyt kun ei enää ole isompia projektejakaan tehtäväksi, niin on mukava vain kierrellä puutarhassa ihastelemassa kukkia, puuhastella pikkujuttuja ja suunnitella syksyn tehtävälistaa.
Ilmeisesti tämä on lehtosinilatva.
Olen jo parina kesänä ihmetellyt, mikä kasvi kasvaa kasvimaamme laidalla. Joku vaisto käski säilyttämään sen ja seurailemaan sen käyttäytymistä. Tänä vuonna se vihdoin kasvatti useamman kukkavarren ja kun kukkia alkoi aueta, muuttui mysteerikasvikin tunnistettavaksi: jos en ihan väärässä ole, se on lehtosinilatva. Se on vähän tiellä nykyisessä olinpaikassaan ja ajattelinkin keksiä sille uuden kodin jostain kukkapenkistä.
Lehtosinilatva tukkii jo kulkuväylän. Taustalla kasvimaan takareunan leinikit odottavat pois nyhtämistä.
Aurinkopenkissä ritarinkannukset alkavat kukkia. Tänä vuonna osa niistä yltääkin jo kunnolla aidan yli.
Aurinkopenkin pinkinkirjavaan värimaailmaan sekoittuu nyt sähäkkää sinistä. Monsteripikkusydän kukkii komeimmillaan.
Kivikkorinteessä kukkii nyt räväkän keltaisen keltamaksaruohon tasapainottajana valkomaksaruoho.
Valkomaksaruoholla on herkän pitsimäiset kukinnot.
'Elina'-pioni ei ollut sateista mokkonaankaan ja kukkii nyt kauneimmillaan. Tosin ensimmäiset kukat alkavat varmaan tämän tai huomisen aikana lakastua, mutta molemmissa on vielä yksi sivunuppu tiukasti kiinni.
Herkän pehmoinen 'Elina'.
 Ruukussa kasvava hortensiani alkaa myös aukaista ensimmäisiä kukkiaan. Taas vaaleanpunaisena, vaikka istutin sen keväällä rodomultaan ja pari kertaa se on saanut myös kahvitilkkasen. Ehkä sitä pitäisi lannoittaakin rodolannoitteella, jotta sen saisi sinistymään.
Hortensian kukinto on mielestäni tässä vaiheessa kauneimmillaan.
Särkynytsydän 'Alba' jurotti keväällä pitkään ja suvaitsee nyt vasta kukkia. Korkeuttakin kasvilla on huimat 30cm. Mutta ei se mitään, pääasia, että kukkii. Voin aivan hyvin kuvata sitä kontillani kuunliljapuskien välistä.
Ehkä ensi vuonna hän uskaltaa nostaa ujot kukkansa hieman korkeammalle.
Kukkakärpästen, kimalaisten ja kovakuoriaisten herkkupidot ovat takapihalla parhaimmillaan, kun kukassa ovat sulkavaleangervo, töyhtöangervo ja arkkiviholliseni pihlaja-angervo. Varjoliljakin alkaa aukaista ensimmäisiä kukkiaan. Hetken aikaa takapihalla on seesteisen valkoinen värimaailma.
Sulkavaleangervon kukkia on käytävä haistelemassa monta kertaa päivässä.
Töyhtöangervo alkaa pikkuhiljaa kotiutua varjopenkkiin.
Pihlaja-angervo taisi suuttua kevää kurittamisesta eikä tehnyt kuin muutaman kukinnon sinne tänne.
Kaunista heinäkuuta!

16 kommenttia:

  1. Ihania kukkijoita puutarhassasi :) Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Voi miten kaunis aitanurkkaus ja aita. Tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkin pidän siitä. Se myös näkyy hyvin keittiön ikkunoista ja sitä tuleekin katsottua paljon joka päivä.

      Poista
  3. Runsahasti kukkiva aurinkopenkki. Töyhtöangervoski hyvät röyhyt. Mullon aika surkiat. Jos haluat hortessasta sinisen tai violetin on annettava joka kastelukerta rodolannootetta. Färi muuttuu het punertavaksi, jos jättää välihi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Töyhtöangervoissahan on sekä hede- että emikasveja ja muistaakseni hedeyksilöillä on komeammat kukinnot. Minulla on juuri sellainen. Tuossa penkissä on hyvin kosteutta pidättävä maa, niin eipä juuri näy alkukesän kuivuus. Hortensia on nätti noinkin, mutta voisin ensi vuonna vaihtelun vuoksi kokeilla rodolannoitetta.

      Poista
  4. Tuo onkin kätevää, että jaloritareilla on aita tukena! Meillä tahtoivat kaatua, vaikka seipäin yritin tukea. Rannikon tuulet on liikaa joillekin korkeille lajeille.

    Pihlaja-angervo on leviämisen mestari. Hävitin omani pois kokonaan juurakot pois kaivellen ja pari vuotta vielä senkin jälkeen kitkien. Sen maailman valloitus on kyltymättömän runsas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ritarinkannukset ovat toistaiseksi pysyneet tukemattakin pystyssä, kun aita suojaa sen verran hyvin tuulilta. Tarkoituksella istutin ne aidan viereen, että voi sitten tarvittaessa helposti tukea ne siihen. Minä en varmaan pihlaja-angervoa saa pois koskaan, kun leviää koko ajan kauemmas kunnan metsään ja puskee sieltä uudella voimalla pihaa kohti. Mutta jos saan sen pidettyä pois edes oman tontin puolelta, olen tyytyväinen.

      Poista
  5. Kauniita kukkijoita. Lehtosinilatva kukkii kauniisti vuodesta toiseen ja tuuhenee isoksi puskaksi kun sen istuttaa tuoreeseen multavaan maahan. Monet kukat kukkivat nyt ennätysaikaisin ja kertarysäyksellä. Toivottavasti syksyynkin riittää vielä kukintaa. -Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvelinkin, että lehtosinilatvasta tulee vielä komea kasvi, kun se pääsee pimeästä ja kehnosta maasta kunnon multaan. Tuskin kukinta on vielä mihinkään loppumassa; kasvit kukkivat pidempään kun päivät lyhenevät ja yöt viilenevät syksyä kohti. Minun puutarhassani ainakin komeamaksaruohojen, pensashanhikkien ja kärhöjen pitäisi olla kukassa vielä myöhään syksylläkin, vaikka kulunut kesä on aikaistanut niidenkin kasvua ja kukintaa.

      Poista
  6. Ritarinkannukset tosiaan tarvitsevat tukea, ainakin meillä, kun tuuli tuivertaa ja helle kuivattaa juurilla olevaa maata. Sinulla onkin kivasti aita suojana ja tukena. Upea kivi pikkusydänpenkissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aitaan ritarinkannukset on helppo tarvittaessa tukea. Toistaiseksi ovat pysyneet napakasti pystyssä itsekin. Kiven mukaan nimesin bloginkin (vaikka ei se nyt ihan niin iso ole, pikemminkin vauvahiidenkivi :D). "Pikku"sydämet ovat kasvaneet liian isoiksi tuohon ja saavat syksyllä lähtöpassit. Haluan, että kivi ja muut kasvit tulevat paremmin esille.

      Poista
  7. Ritarinkannukset ovat tosi ihania, mun lapsuuskukkia! Tuuli niitä riepottelee ja tuki on tärkeä. Koitin etsiä matalaa lajiketta, siemenpussi lupasi alle metrin korkeutta ja lähes kolmimetrinen tuli. Viime vuonna ostin kaksi valkoista ritaria ja ne ovat puolimetrisiä pensaita ainakin toistaiseksi vielä :D. Lehtosinilatva on tosi ihana, siementää kyllä eli kannattaa paikka miettiä tarkkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kolmemetrinen ritarinkannus! Siitä sai varmaan näyttävän kukinnon maljakkoon :D Olen kuullut, että lehtosinilatvan siementaimia löytyy vähän joka paikasta. Pitää vain käydä sitten leikkaamassa kuihtuneet kukinnot pois samaan tapaan kuin esim. akileijoilta ja isotähtiputkelta. Mieluummin minä leikkelen kuihtuneita kukintoja kuin kuritan juurillaan riesaksi leviäviä.

      Poista
  8. Lehtosinilatva on todella ihastuttava ja se lisääntyy hyvin. Kuniita sinisiä ja valkoisia kukkijoita - niitä aina ihastelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli todella mieluisa yllätys löytää lehtosinilatva :) Tällä tontilla iloiset kasviyllätykset edellisten asukkaiden puutarhuroinnin jäljiltä ovat olleet selvästi harvemmassa kuin hävitettävien listalla olevat kasvit. Valkoisia kukkijoita onkin nyt paljon kukassa ihasteltavaksi :)

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!