maanantai 9. huhtikuuta 2018

Kukkiva anoppi

Keltareuna-anopinkieli on huonekasveista ehdoton suosikkini. Se pärjää ihan missä vain, on näyttävän näköinen, kukoistaa olemattomalla hoidolla ja tuholaisetkin jättävät sen rauhaan. Oma yksilöni on myös innokas kukkimaan.

Ensimmäiset kukat aukesivat 8.4. Aika veikeä läheltä katsottuna, eikö?
Tällä hetkellä anopissani on kolme kukkavanaa, edellisen kerran se kukki viime syksynä. Anopinkieleni oli alun perin äidilläni, mutta sain sen opiskelija-asuntoani piristämään. Kasvi oli silloin 130cm korkea ja osa lehdistä harotti suuntaan jos toiseenkin. Pienensin sitä varovasti muutamana keväänä mullanvaihdon yhteydessä, ettei tarvitsisi ostaa isompaa ruukkua. Keväällä 2015 tähän asuntoon muuttaessamme päätin, että nyt anopille tehdään hurja muodonmuutos. Pilkoin juuripaakun palasiksi ja istutin viisi näteintä alkua 20-senttiseen altakasteluruukkuun. En halunnut lyhentää lehtiä, joten tuin kasvin juurtumisen ajaksi narujen ja tukikeppien avulla. Heti seuraavana keväänä anopinkieli jo kukki.
Kukkavanat 13.3. vielä ihan pieninä.

Yhdestä "kimpusta" aukeaa yksi kukka yössä. Pisarat kukan alapuolella ovat tahmeita.
Anopinkielen kukinto itsessään ei kovin näyttävä ole, eikä yksittäinen kukkakaan kestä kuin muutaman tunnin. Kasvin valttikorttina onkin sen huumaava tuoksu, joka alkaa levitä kukkien auetessa illalla ja häviää aamuun mennessä. Oma kasvini aukaisee kukkansa hieman ennen iltakuutta ja aamuseitsemään mennessä ne ovat jo kuihtuneet. Vahva, mielestäni hieman kielomainen tuoksu leviää useiden metrien päähän. Tuoksusta saa nauttia pitkän aikaa, sillä kukkia aukeaa muutama kerrallaan usean yön ajan. 
Kukinnolla on korkeutta 40cm. Kolmas kukkavana jää piiloon toiselle puolelle.
Ja nyt tulee vinkki, millä saan oman anopinkieleni kukkimaan: Ihan sama, millä ikkunalla anoppi asustaa. Kastelen harvoin ja vähän kerrallaan, yleensä suoraan altakasteluruukun säiliöön. Välillä multa on niin kuivaa, että mullan ja ruukun väliin tulee iso rako. Kun haluan anopin kukkivan, siirrän sen eteläikkunalle (meillä metsän takia valoisa tai puolivarjoinen, riippuu vuodenajasta) ja täytän vesisäiliön puolilleen tai jopa vähän yli. Sen jälkeen kastelen taas kun satun muistamaan. Eli yleensä siinä vaiheessa kun multa on taas päässyt kuivumaan kunnolla. Auringonvalon määrästä riippuen kuukauden-kahden kuluttua siirrosta ilmestyy kukkavana tai useampikin. Helppoa!

Kaksi kukkavanaa yhdessä sumpussa saa kukinnon näyttävämmän näköiseksi.
Oletteko saaneet anopinkieltä kukkimaan? Pidättekö sen tuoksua hyvänä vai onko se liian vahva makuunne? Onko muita huonekasveja, joita kasvatetaan lähinnä viherkasveina, mutta jotka kuitenkin silloin tällöin yllättävät kukinnallaan?

14 kommenttia:

  1. Anopin kukat ovat tosi viehättäviä. Meillä kotona kukki myös keväisin ja muistan tuon tahmean nesteen myös josta johtuen äitini monesti napsaisi kukat pois ennenkuin sotkivat kukkapöytää. En muista miltä tuoksuivat, oliko jokin makea tuoksu, kenties? Kaunista kevätpäivää sinne. ~Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sotkua tuosta kieltämättä tulee, varsinkin sitten kun kukkineet kukat alkavat karista. Minä en vain raski katkoa kukkia pois. Aurinko paistaa jo niin lämpimästi, että näyttäisi kaunis kevätpäivä tästä tulevankin :) Toivotan sitä samaa myös sinulle, Katja!

      Poista
  2. Vau! En ole anoppia saanut nukkumaan, mutta minulla ei kyllä tuota keltareunaista olekaan. Kesäksi nostan anopit kuistille saamaan oikein kunnon lastit aurinkoa, katsotaan jos se saisi ne kukkimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, onko eri lajikkeiden kukkimisherkkyydessä eroja, sillä minulla on ollut pelkästään tämä yksi. Luulisin, että jos sinulla on kukkimaan taipuvaisia anoppeja, niin auringonvalo ja sopivasti vettä kyllä saa ne innostumaan kukkimisesta. Tule sitten syksyllä kertomaan, miten kävi :)

      Poista
  3. Lapsuuden kodissa oli aina anopinkieli, mutta en muista sen koskaan kukkineen. Omaan kotiini en ole sitä tullut hankkineeksi, vaikka sehän on oikea trendikasvi! Hienot kukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anopinkieltä pidetäänkin yleensä vain viherkasvina ja voi olla, etteivät kaikki sen lajikkeet kuki niin herkästi. Kukat tällä on kyllä hienot: vähän räjähtäneen näköiset, mutta hienostuneemmalla tavalla, kun on hitunen helmiäisen hohtoa :)

      Poista
  4. Onpa kaunis kukinta anopinkielellä! Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aurinkoista ja lämmintä viikkoa sinullekin! Jos sääennusteet pitävät paikkansa, niin nyt pitäisi kevään tulla meidänkin pihoille :)

      Poista
  5. Kaunis on anopinkieli. Yllätys miulle jotta se ylipiätään kukkii! Miulla ei anopinkieliä ookkaan, täytyy hankkii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Kukinnasta harvemmin puhutaan tällaisten lehtien takia kasvatettavien lajien kohdalla. Suosittelen hankkimaan :)

      Poista
  6. Terkut sinne vuosien taa! Säikähdin eilen anopinkielen sisältä kurkkivaa "alienia" ja tulin googlaamaan tietoa kukinnasta. Kelmeänvihreä kukkavana on vasta 10 cm korkea ja nupulla, mutta mesipisaroita on jo.

    Olen kasvattanut nykyisen lähes metrin korkuisen anopin lehtipistokkaista (en tiennyt että se on vaikeaa, joten moukan tuurilla).

    Lehtipistokkaita otin v. 2015 7 kpl kahteen ruukkuun ja nyt minulla on neljä isoa anoppia ruukkujen täydeltä.

    Jostain syystä nuo kultareunaiset "unohtavat" reunansa ellei niitä lisää juuriversosta ja kasvavat vihreiksi.

    Kukinta tosiaan yllätys; ilmeisesti totaalinen laiminlyöminen aiheuttaa sen.

    Jos lehti joskus lerpahtaa, katkaisen sen tyvestä, lyhennän ja tökkään ruukkuun. Mitä tiuhemmassa niitä on, sitä paremmin kasvi viihtyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos terveisistä! Olipa hauska nähdä, että näitä vanhojakin postauksia luetaan.
      Onnittelut anopinkielen kukinnasta! Se on merkki siitä, että olet osannut jättää sen sopivasti hoitamatta. Varmaan valon lisääntyminenkin on innostanut sitä. Toivottavasti et ole tuoksuille herkkä, sillä anopinkielen kukka tuoksuu todella voimakkaasti. Minusta tuoksu on hyvä mutta joillekin se on liian vahva.
      Minä siirsin viikko sitten omani eteläikkunalle ja odottelen, josko se innostuisi taas kukkimaan. Sillä on nyt reilu kuukausi vielä aikaa saada valohoitoa ennen kuin sen pitää tehdä tilaa pikkutaimille.
      Keltareunaista ei tosiaan saa lisättyä muuten kuin jakamalla, mutta ovathan ne vihreätkin komeita. Ja anoppi tosiaan viihtyy vähän ahtaissa oloissa. Vähään tyytyväinen kasvi :)

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!