perjantai 27. huhtikuuta 2018

Hasta la vista Pohjan neito!

Talomme edellisten omistajien jäljiltä pihallamme kasvoi kitulias lumipalloheisi. Se oli metrin päässä grillikatoksesta ja sai joka talvi sen katolta lumet niskaansa. Kesäisin heisi keräsi lauman heisinälvikkäitä sekä kattavan kokoelman eri näköisiä kirvoja lehtiinsä. Niiden lisäksi sillä oli aluksi vielä riesanaan grillikatoksen takana kasvava vaahtera, jonka kaadoimme pois loppukesällä 2015. Silloin ajattelin, että heisi varmaan innostuu nyt kukoistamaan kunnolla, kun vesi- ja ravinnerohmu puu lähti pois varjostamasta.
Äitini lumipallot. Omani ei näin kauniisti ole edes yrittänyt kukkia.
Heisi sai seuraavan kesän (2016) aikana kaikki mahdolliset pensaiden hemmotteluhoidot: varovaisen hoitoleikkauksen, perusteellisen juuristoalueen kitkennän, kompostia, säkkimultaa, ruohosilppua katteeksi, koko kesän jatkuvan heisinälvikkäiden ja kirvojen häätämisen sekä kannustavaa jutustelua ja lehtien silittelyä. Lupasin, että olot pysyvät samanlaisina myös seuraavan kesän, mutta jos ei tyyli muutu, keväällä 2018 tulee lähtöpassit. Tällä pihalla ei nirppanokkia suvaita kuin erittäin hyvästä syystä.

Pidän lumipalloheiden kukinnasta (muiden lumipalloheisien, meidän pensas on kukkinut hyvin säästeliäästi). Mitään muuta hyvää sillä ei sitten olekaan. Se tulee myöhään lehteen, oksat retkottavat mikä minnekin, syysväri ei ole oikein minkään näköinen ja ne ötökkälaumat, mitä se kerää... Yöks!  Lisäksi meidän pensas on jostain syystä palelluttanut joka talvi melkein joka oksan kärjen jopa metrin matkalta. Osa oksista on pitänyt poistaa maata myöten. Varmaan jo otsikostakin arvasitte, että puska ei ole jäämässä tänne.

24.4. lunta oli vielä noin paljon. Äkkiä ne sulivat sen verran, että pensasta pääsi kaivamaan ylös.
Valmistelin viime kesänä lumipalloheittä siirtoon tökkimällä lapiolla juuristoaluetta puolen metrin päässä pensaan tyvestä, jotta heisi alkaisi kasvattaa uutta hiusjuuristoa lähemmäs tyveä. Ensimmäisellä kerralla käsittelin pensaan yhtä puolta ja kuukauden päästä loppuosan. Huomenna heisi lähtee parin sadan kilometrin päähän uuteen kotiin. Sellaiseen, missä hänen kauh... kauneuttaan osataan arvostaa paremmin.
Hankalin vaihe takana. Pari pitkää ja paksua juurta oli pakko katkaista, mutta yllättävän vähin vaurioin selvittiin.
Eilen kaivoimme isännän kanssa heiden ylös. Muutaman isoimman oksan sahasimme maata myöten pois. Uudella omistajalla oli toiveena saada pensas mahtumaan auton takakonttiin. Veikkaan, että muutama oksa pitää vielä poistaa. Jokainen, joka on parimetristä pensasta juuripaakkuineen joskus siirtänyt, tietää, että ilman apuvälineitä se on lievästi sanottuna haastavaa. Hiki tuli ja kuraliejua löytyi takin sisältä kyynärpäitä myöten, kun ujutimme muovia juuripaakun alle ja kampesimme pensasta ylös montustaan. Miten se voi painaakin niin paljon!

Siinä se odottaa ajomatkaa.
Lähietäisyydeltä pensaan juuristoa haliessa tuli todettua, että viimekesäinen häiritseminen oli toiminut: hiusjuuristoa oli oikein mukavasti ja juuripaakku pysyi myös hyvin kasassa. Muovin sisään käärittynä pensaan sai suht helposti vedettyä takapihalta etupihalle odottamaan auton kyytiin nostamista. Onneksi siinä hommassa onkin sitten mukana useampi raavas mies.
Monttu kuin pommin jäljiltä.
Monttu jäi. Siihen minulla on kasvamassa kokoa kaksi purppuraheisiangervon viime kesänä otettua pistokastainta. Näyttää lupaavasti siltä, että kumpikin on hengissä. Ajattelin istuttaa alkuun molemmat heiden paikalle ja jos ne ovat hengissä vielä parin vuoden päästä, niin siirrän sitten toisen johonkin muualle.

Pikkuiset purppuraheisiangervon taimet viime syksynä.
Olipahan urakka! Ei ihan heti toista samanlaista, kiitos. Etupihalla kyllä olisi pihasyreeni väärässä paikassa...

10 kommenttia:

  1. Odotapas vain... jonkin ajan päästä lumipallo ilmoittaa olevansa kuitenkin tontilla :) Minäkin kaivoin jäätävän kokoisen lumipalloheiden äitini tontilta pois, mutta johan sieltä jostain jäljelle jääneistä juurista nousi vesa kasvamaan. Viimeistä sanaa ei ole vielä sanotttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antaa tulla vaan! Meillä on yhdellä tontin rajalla tuoksuvattua, toisella pihlaja-angervoa ja kolmannella superpiikkisen ruusun (ei sentään kurtturuusun!) jäänteitä. Näillä kolmella on liittolaisena jättipalsamia, joka yrittää hyökätä tontille joka suunnasta, sekä vakoojina valvatti ja vuohenputki, jotka ovat jo pesiytyneet pihalle. Tässä kuusi vastaan yksi -sodassa ei yksi kitukasvuisen lumipalloheiden juurivesa tunnu missään :D

      Poista
  2. Varmasti on ollut kova urakka. Tuollaisten hommien jälkeen päätän aina seuraavaa vastaavaa varten vuokrata pienen kaivurin. Ei ole tullut vuokrattua, mutta toisaalta kovin montaa rankkaa kaivu-urakkaakaan ei ole ollut.
    Onnea pienille heisiangervoille, suloisia ovat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä aina ennen urakkaa olettaa, ettei tuossa nyt kovin kummoinen homma ole. Ja koska mikään ei ole jäänyt kesken voimien loppumisen takia, niin ennen seuraavaa kertaa unohtuu, miten iso työ edellisessä olikaan.

      Poista
  3. Uskon, että urakka on ollut valtaisa. Aikoinaan halusin kanukkapensaan pois talon nurkalta, samoin lumien painosta vaurioituneen mognolianvaahteran. Niissä oli sellainen homma, että en viitsisi enää ikinä moiseen ryhtyä. Suureksi kasvaa purppuraheisiangervokin, mutta sehän kukkiikin kauniisti vähän vaatimattomammassakin paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko ei tuossa haittaa. Purppuraheisiangervollakin on tosiaan kaunis kukinta ja sen lehdistön väri käy myös kivasti tuivioihin, joita laitoimme viime keväänä tuohon alle kasvamaan. Jos se vielä pärjäisi lumipalloa paremmin taistelussa tuholaisia vastaan, niin olen oikein tyytyväinen :)

      Poista
  4. Huh, kuulostaa melkoiselta urakalta, mutta toivottavasti heisi pääsi nyt sopivampaan kotiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsi :) Hieman etelämpään, paremmalle kasvupaikalle ja kaiken lisäksi uusi omistaja rakastaa lumipalloheittä. Jospa kirvat ja heisinälvikkäätkin jättävät sen siellä rauhaan.

      Poista
  5. No mutta, tämä on varmasti hyvä päätös! Olen itsekin aina pitänyt tuotta heittä hieman riesana, ötökkämagneetti kun on (vaikka hurjan nätti leikkokukkana) Purppuraheisiangervo on niin kaunis ja helppokin, loistovalinta. Olette tehneet kyllä hurjan ison urakan! Uusi omistaja on varmaan siellä innoissaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin, että kunhan saavat sen kiskottua pois auton takakontista ja istutettua maahan, niin uusikin omistaja on innoissaan. Häntä näyttäisi puutarhakärpänen jo hieman pureskelleen...

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani. Jättäisitkö myös viestin käynnistäsi, ilahdun jokaisesta kommentista! Tervetuloa uudelleenkin!