Pientä muutosta

Karo aamulenkin jälkeen. Nyt olisi kiire aamupalalle.

Viikonloppuna puutarhatyövuorossa oli penkkien etureunojen kitkentää. Nurmikolta pölisee aina kesällä voikukansiemeniä kukkapenkin puolelle ja niistä itäneet taimet ovat tähän aikaan sen verran häiritsevän kokoisia, että pieni kitkentä siistii yleisilmettä kummasti. Aloitin aurinkopenkistä ja jatkoin siitä kärhökaaripenkin päähän, jota kitkiessäni tuli taas mieleen myskimalvojen hurja siementuotto. Pari kärhöäkin olisi odottelemassa sopivaa paikkaa. Niin ja mihinkäs sitä sen tummapärskäjuuren taimenkin laittaisi? Tai yhden siemenestä kasvatetun siperiankurjenmiekan? Mitähän kaikkea myskimalvojen tilalle sopisikaan?

Kyllähän tuo reuna jo vähän kitkemistä kaipasi... Kuunlilja on lajiketta 'Halcyon'.

Paljon parempi. Jätin osan belliksistä kuunliljojen väliin tuomaan keväälle vihreyttä ja kukintaa.

Puutarhaessun taskussa oli sopivasti muistivihko ja kynä, joten aloin sommitella uutta järjestystä. Suoraan en kuitenkaan hyökännyt kaivuupuuhiin, vaan jatkoin kitkemistä ja päätin jättää asian hautumaan seuraavaan päivään. Kovin paljoa en ehtinyt enää kitkeä, kun piti lähteä valmistelemaan lettutaikinaa iltapäivän ystäväperheen vierailua varten. Sää oli niin mainio, että kahvipöytään päätettiin paistella 1,5 litran annos muurikkalettuja.

Vieraat toivat komean orkidean tuomisiksi.

Yön yli uutta suunnitelmaa pohdiskeltuani päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Myskimalvat pois ja muutaman jaloangervon siirto, niin johan tulee tilaa riittämiin kaikille. Paitsi että työn edetessä kävi selväksi, etteivät kaikki jaloangervot mahdu millään. Kasvit ovat menneet aina nopeasti torissa kaupaksi, joten otin yhdestä kuvan ja laitoin kolme isoa tainta myyntiin. Ehdin juuri laittaa hanskat takaisin käteen ja kaivaa siirrettävät angervot ylös, kun kuulin jonkun alkavan nakuttaa puun runkoa takanani metsässä. Aurinko paistoi juuri sieltä päin, joten en nähnyt, mikä otus puussa oli. Käpytikkoja on näkynyt joka päivä, joten arvelin yhden olevan taas kaivelemassa syötävää kuoren alta. Tosin oravakin voisi ehkä saada vastaavaa ääntä aikaiseksi jotain rouskuttaessaan. Käännyin takaisin kukkapenkkiin jatkamaan hommiani, kun huomasin isokokoisen varjon vilahtavan ohi ja kuulin epämääräisen rääkäisyn. Pyörähdin samantien ympäri ja ehdin huomata, kun haukka kieppui siivet levällään maata kohti aivan yhden männyn rungon vieressä.

Auringon kohdalla olevan männyn kupeessa taisteltiin muutama sekunti elämästä ja kuolemasta.

Kiskaisin puutarhahanskat pois kädestäni ja lähdin kännykkää taskusta kaivellen kulkemaan lähemmäs, kun haukka ilmestyi metsästä suoraan minua kohti ja lensi herukkapensaan latvaa hipoen naapurin tontin kautta metsän taakse. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ehtinyt saada kuvaa, vaikka olinkin jo saanut kännykän pikanäppäimellä kameran esiin. Sen verran kookas ja raskastekoinen lintu minusta oli, että 80% varmuudella arvelen sitä kanahaukaksi. Aiemmin näkemäni varpushaukat ovat minusta olleet jotenkin siromman oloisia. Luontoportti.fi-sivuston kuvista löytyi myös muutama takaa päin otettu kuva, jotka vahvistivat epäilyjäni. Itselleni kun jäi mieleen parhaiten linnun selkäpuolen väritys. Sitä en nähnyt, oliko haukalla saalista kynsissä vai pääsikö aiottu lounas tällä kertaa karkuun. En löytänyt metsästäkään irronneita sulkia tai muita merkkejä saaliin nappaamisesta, joten selvittämättä jäi se luontomysteeri.

Haukka ilmestyi tuolta puiden keskeltä ja jatkoi matkaansa oikealle. Seisoin juuri tässä samassa kohdassa silloin.

Takaisin kukkapenkkiä kohti rämpiessäni kännykkä kilahti. Jaloangervojen myynti-ilmoitus oli vasta julkaistu torissa ja heti tuli ensimmäinen viesti. Siitä ei mennyt tuntiakaan, kun kaikki kolme puskaa oli haettu uuteen kotiin. Se kävi nopeasti! Aika pian sain itsekin projektini valmiiksi. Voi olla, että ensi kesänä kaivan vielä pari jaloangervoa pois, mutta tällä erää ne saavat jäädä paikoilleen. Istutan kärhöt vasta keväällä paikoilleen mutta kaivoin niiden kohdalle jo valmiiksi kunnon annoksen pikakompostorin edellisestä tyhjennyksestä tullutta multaa. Se oli ehtinyt tekeytyä parisen viikkoa puutarhakompostin valmiimmalla puolella mutta saa nyt maatua loppuun kärhömontun pohjalla. Pienemmät annokset samaa tavaraa hautasin tummapärskäjuuren ja siperiankurjenmiekan taimien alle, jotta ne saavat sitten aikanaan vähän lisäpuhtia kasvuunsa. En tiedä, tuleeko tuo kohta olemaan siperiankurjenmiekalle "se lopullinen" paikka mutta kasvakoot siinä kokoa ja näyttäkööt ainakin ensimmäisen kukkansa ennen seuraavaa siirtoa.

Yksi leveähkö lehti vasemmalla on tummapärskäjuuri, kurjenmiekka tuli ylemmäs. Niiden välissä heti jaloangervojen edessä on sammalleimulla täytetty paikka kärhöille.

Penkin reunalla oli sekalainen kasvusto sammalleimua, josta oli tarkoitus erottaa eri värit toisistaan ja levittää niitä koko reunan alueelle. Tässä vaiheessa kesää ei kukan väreistä ole tietoakaan, joten jaoin mättäitä vain pienemmiksi aluiksi ja levittelin harvempaan. Jospa ne eivät olisi enää niin pahasti sekaisin. Istutin kaikki ylimääräisiksi jääneet taimet ja irtonaiset versonpätkät kärhöjä odottavaan keskiosaan kasvattamaan juuriaan, jotta saan niistä ensi keväänä vahvat taimet kivikkorinteen juurelle. Sieltä kun oli tarkoitus hiljalleen vähentää nurmikkoa ja korvata sitä matalilla, satunnaista tallausta kestävillä maanpeitekasveilla. Pienen sammalleimupläntin lisäksi siellä on jo pikkuisen ketoneilikkaa, keto-orvokkia, hopeahärkkiä ja siankärsämöä. Ensi keväänä sammalleimujen osuus lisääntyy reilusti, jos vain kaikki jakopalat lähtevät talven jälkeen kasvuun.

Maksaruoho 'Red Cauli' on nyt heti kuunliljojen takana.

Penkin etuosaan jäi vielä iso aukko, sillä en halunnut jakaa keväällä saksalaiskaupasta ostettua isomaksaruoho 'Red Caulia' tähän aikaan. Kukkikoon nyt ja valmistautukoon samalla rauhassa talven tuloon. Ensi keväänä siitä saa paljon isommat jakopalat täyttämään tyhjää tilaa. En halunnut myöskään myllätä liikaa maksaruohon ympärillä, sillä istutin siihen alkukesällä kellarissa viime talven yli olleet hollanninkurjenmiekat. Niiden talvehtimisesta ei ole mitään varmuutta mutta enpähän ainakaan pilaa vähäisiä mahdollisuuksia sillä, että vetäisisin mukulat vahingossa lapiolla halki.

Välikevennys: Karo löysi itselleen hyvän pesän lasten osittain tyhjentyneestä Ryhmä Hau -majasta.

Alkusyksyn aikataulut ja rutiinit eivät ole vielä oikein asettuneet uomiinsa, mikä on syönyt someaikaa selvästi. Lisäksi marjojen kerääminen ja muu sadonkorjuu lohkaisee oman osansa vapaa-ajasta. Kunhan tässä saadaan rutiinit taas toimimaan ja puutarhan kiireet helpottamaan, löytyy blogien tutkimisellekin varmasti oma aikansa. Ja tässä vaiheessa huomasin kirjoittaneeni kappaleen alkuun sanan 'alkusyksy'. Olen yrittänyt pitää elokuuta vielä loppukesänä, mutta näemmä se ei ole onnistunut kovin hyvin. Eipä se kyllä ole ihmekään, kun katsoo ikkunasta ulos. Pilvet roikkuvat alhaalla, tuulee ja välillä ripsauttaa vettä. Koivut ovat pysyneet kostean kesän ansiosta vihreinä mutta naapurin syreenissä ja muutamassa pihlajassa alkaa näkyä jo merkkejä ruskasta. Kai se on siis jo luovutettava ja alettava asennoitua alkusyksymoodiin.

Päivän kärhö on tänään 'Piilu'.

Aurinkoisia elokuun viimeisiä päiviä!