Syyskuuta

Jättikukkainen kaunopunahattu.

Syyskuu toi syksyn tullessaan. Enää sateinen ja kolea sää ei ole pilalle mennyt kesäpäivä, vaan ihan normaalia syksyä. Vastaavasti aurinkoinen ja lämmin päivä muuttuu normaalista kesäsäästä poikkeuksellisen hienoksi syyspäiväksi. Tai näin ainakin itse ajattelen, en tiedä, kuinka monta muuta jakaa tämän saman katsantokannan. Suhtautuminen voi varmaan vaihdella senkin mukaan, missä päin Suomea sattuu asustelemaan ja kuinka monta päivää viikossa tarvitsee mihinkin vuodenaikaan sateenvarjoa välttääkseen kastumisen.

Aurinkoista väriä hääpäivän kimpussa.

Meillä oli hiljattain kymmenvuotishääpäivä, jota juhlimme työkiireiden vuoksi joskus jälkeenpäin. Isäntä toi kuitenkin kukkakimpun piristämään sateisia ja pilvisen harmaita päiviä. Täytyy kyllä sanoa, että hääpäivänä kymmenen vuotta sitten oli paljon parempi sää kuin tänä vuonna. Muistan seuranneeni häitä edeltävän viikon ajan säätiedotuksia ja pelänneeni kaatosadetta, mutta itse h-hetkellä oli kuitenkin lämmintä ja aurinkoista. Oikein sopiva juhlasää siis. Pari päivää häiden jälkeen satoikin sitten ihan kaatamalla. Jännä, miten sitä muistaakin jotkut asiat niin tarkkaan. Vaikka hääpäivän sateesta taitaakin olla pelkästään hyviä ennustuksia, ei se aurinkoinen poutasääkään näytä huono vaihtoehto olevan, kun on tänne saakka kerta päästy ilman tarvetta uuden siipan etsimiselle.

Vasemmalla normaalikokoiset kukat tehnyt punahattu, oikealla mutantti.

Olen aina ihaillut punahattuja, mutta niiden kasvattamisessa on ollut paljon epäonnea mukana. Ensimmäisen taimen istutin muistaakseni syksyllä 2018 mutta se kuoli heti ensimmäisenä talvenaan. Sen jälkeen olen kasvattanut siemenistä taimia joka ikinen kevät mutta ne eivät ole onnistuneet talvehtimaan. Viimein kevään 2020 kylvöksistä tuli muutama taimi, jotka selvisivät ensimmäisestä talvestaan. Keväällä 2021 ostin lisäksi yhden 'Magnuksen'. Merkintöjen mukaan 'Magnus' olisi tuo ylläolevan kuvan pienempikukkainen yksilö ja puskan muhkeampi kokokin viittaisi siihen, että taimi oli istutusvaiheessa paljon isompi kuin omat siementaimeni. Nyt vain tuosta kukan koosta heräsi epäilys, että olenkohan sittenkin sotkenut lajikkeet. Tai sitten siemenet olivat oikeasta 'Magnuksesta' ja ostotaimi väärää lajiketta. Tai sitten kolmivuotias taimi satsasi kukkien määrän sijaan niiden kokoon. On siinä useampia kukkia ja nuppujakin monta, mutta pienempikukkainen kukkii paljon runsaammin. No, olipa lajike mikä hyvänsä, niin ainakin ne vihdoin monen vuoden yrityksen jälkeen kukkivat.

Ensimmäiset ämpäriporkkanat. Sinkiläkin oli eksynyt mullan sekaan.

Porkkanankasvatus on onnistunut yhtä huonosti kuin punahattujen kasvattaminen. Harsoista ja hyönteisverkoista huolimatta porkkanakärpäset ja/tai kempit, sääolot, savimaa, kivet sun muut ovat koituneet maassa kasvatettujen porkkanoiden kohtaloksi. Annoin keväällä itselleni vielä viimeisen mahdollisuuden onnistua porkkanoiden kanssa ja kylvin kahdesta eri pussista siemeniä isoon ruukkuun. Kasvualustana oli puutarhakompostia, hiekkaa ja säkkimultaa. Pidin ruukun kesäkuun alkuun saakka ulkovarastossa ja ulkokasvatuksessa pidin ruukun päällä harsohuppua melkein heinäkuun loppuun saakka. Porkkanat ovat kasvaneet todella hitaasti ja vielä pari viikkoa sitten kokeeksi nykäisty harvennustaimi oli paksuimmasta kohdasta vain lyijykynän paksuinen. Nyt porkkanoiden paksuuskasvu oli selvästi alkanut, sillä harvennustaimet olivat hyvinkin syöntikokoisia. Muutama kanta oli päässyt vihertymään mutta porkkanoista ei löytynyt yhtään toukan koloa tai partaisuutta. Olipa kiva vaihteeksi onnistua!

Viime joulun amaryllikset varaston hyllyllä.

Päätin vihdoin onnistua myös jouluamaryllisten hoitamisessa niin, että saisin niistä monivuotiset ilot. Onnistuinkin pitämään ne hyvävointisina melkein koko kesän ja sipulitkin pullistuivat selvästi. Heinäkuun lopulla 'Harlequin' alkoi kuihduttaa lehtiään ja siirtyä selvästi lepotilaan, joten lopetin kastelun ja siirsin sen ulkovaraston hyllylle. Parin viikon päästä myös valkoinen alkoi osoittaa samoja merkkejä ja pääsi pian 'Harlequinin' seuraksi. Muistiin kirjoittamani ohjeen mukaan sipuli säilytetään lepäämässä noin 17-asteisessa tilassa ja lepotila voi kestää jopa kolme kuukautta. Varastossa on ollut suunnilleen oikea lämpötila mutta eipä 'Harlequin' malttanut huilailla kuin kuukauden ennen kuin alkoi työntää lehtiä. Nyt olen miettinyt, pitäisikö tuo huonouninen hoppuilija ottaa takaisin valoisaan ja istuttaa uuteen multaan vai antaa olla vielä hetken pimeässä.

Ensimmäiset kukkasipuliostokset. Vihdoin löytyi valkoista kurjenmiekkaa täältäkin!

Keltaheisiangervo 'Dart's Gold' ja Paeonia suffruticosa (Pensaspioni? Puupioni?).

Aurinkopenkin hidas muutos vesimyyrän kestäväksi sai uuden suunnan, kun äitini löysi omilta reissuiltaan erään taimiston alelaarit ja soitti minulle. Koska purppuraheisiangervo ja pionit ovat kestäneet vesimyyrän tekoset, päätin suosia samoja kasvisukuja. Pitsipihlajan tilalle mustilanhortensian ja purppuraheisiangervon väliin istutan keltaheisiangervon. Ensin pitää kuitenkin siirtää myös koivuangervot pois, jotta heisiangervolle tulee tarpeeksi tilaa. Todennäköisesti koivuangervot lähtevät vasta keväällä uuteen kotiinsa, joten istutan keltaheisiangervon johonkin valeeseen talven ajaksi. Eipähän päädy ainakaan heti ensimmäisenä talvenaan myyrän hampaisiin tai ole tiellä juuri silloin kun pitäisi saada isot koivuangervot kammettua ylös. Pioni sen sijaan pitää istuttaa jo tänä viikonloppuna. Sille olen kaavaillut paikkaa purppuraheisiangervon toiselta puolelta. Siinä sille pitäisi olla mahdollisimman suojainen paikka, toivottavasti myös pioni on samaa mieltä asiasta.

Vielä löytyy kärhöjä: etualalla tarhaviinikärhö 'Krakowiak', kärhöportissa loistokärhöt 'The President' ja 'Jan Pawel II'.

Kärhöportissa kukkii runsaasti myös tarhalyhtykärhö 'Zoprika', eli PRINCESS KATE.

Ja tämän ruukkukärhön piti olla 'Multi Pink', mutta kovasti näyttää 'Hagley Hybridiltä'.

Toinen ruukkukärhö oli sitä mitä pitikin, eli loistokärhö 'Blekitny Aniol' (BLUE ANGEL).

Suunnitelmani oli istuttaa ensi keväänä 'Blekitny Aniol' ja 'Multi Pink' viime viikonloppuna möyrittyyn kärhökaaripenkin osaan. Enkeli on menossa sinne joka tapauksessa mutta niin kaunis kuin 'Hagley Hybrid' sen kanssa olisikin, en haluaisi kolmatta Hagleyta samalle puolelle pihaa tai ylipäätään puutarhaani. Äidiltäni sellainen vielä puuttuu, joten ehkäpä Hagley menee hänelle ja minä etsin itselleni jonkun uuden kärhön enkelin kaveriksi. Joku hempukka vaaleanpunainen voisi olla kiva. Tai sitten valkoinen tai tummansininen. Tai voihan niitä kavereita olla kaksikin, kun tilaa kerta riittää.

Päivän kärhö on ehdottomasti loistokärhö 'Blekitny Aniol' suloisine röyhelöterälehtineen.

Nyt taidan kuitenkin lähteä tekemään tilaa sille pionille, kun sääkin näyttää vihdoin melkein tähän saakka kestäneen tihkusateen jälkeen kirkastuvan. Hyvää syyskuuta!