Paikasta toiseen poukkoilua

Alkuperäinen tarkoitukseni oli koostaa vaihteeksi postaus jostain tietystä aiheesta mutta hyvä suunnitelma vaihtui huomaamatta sekalaiseen settiin toisiinsa hyvin löyhästi liittyviä kuvia. Ei siis mitään uutta auringon alla; sellaisiahan nämä höpinäni yleensä tuppaavat olemaan ainakin kasvukaudella. Joutaahan sitä sitten talvella pysymään paremmin yhdessä aiheessa. Nyt mennään ehkä enemmän muutaman päivän aikana tapahtuneissa asioissa.

Hyvin mahtui punahatun kukalle keisarinviitan valesina-värimuoto ja kimalainen. Kärpänen vielä arpoo joukkoon liittymistä.

Perhosia alkaa olla meillä jo aika mukavasti. Isommat parvet suuria päivämuuttajia antavat vielä odottaa itseään mutta joka päivä näkyy muutama perhonen enemmän kuin edellisenä päivänä. Eilen näin ensimmäisen amiraalin. Syyssyrikkä ja purppurapunalatva vetävät yleensä eniten isoja päiväperhosia mutta nyt myös punahatusta näyttää nousevan hyvä perhoshoukutin. Ensimmäistä kertaa meillä onkin useampi kuin yksi punahatun kukka auki yhtä aikaa. On oikein mukava huomata, että ne alkavat vihdoin viihtyä meilläkin. Maksaruohot vetävät enimmäkseen muita pörriäisiä ja pienempiä perhosia, vaikka näkyy niissä satunnaisesti käyvän joku kookkaampi liihottelijakin.

Kukkien väri näyttää kuvassa paremmalta näin aamulla, kun aurinko ei paahda suoraan kohti.

Leikkasin viime syksynä syyssyrikän hyvin matalaksi ennen kellariin vientiä. Talvetustilaa säästyi eikä ole nyt kesällä tarvinnut tukea puskaa, mutta olihan se viimekesäinen korkea ja komea syrikkä upean näköinen täydessä kukassaan. Nyt osa kukinnoista on melkein maantasossa, vaikka muutama nouseekin vyötärönkorkeudelle. Ehkä teen jonkinlaisen välimuodon tänä vuonna ja jätän talvehtivat rungot hieman pidemmiksi kuin viime talvena. Syrikän uudet versot ovat sen verran rentoja, että painavat kukinnot taipuvat helposti alas jopa kuivina, saati sitten silloin, jos sadevesi kerääntyy niihin.

Hortensiatkin houkuttelevat perhosia iltapäivällä (kuva otettu aamulla). Etualalla syyshortensia 'Prim White', taaempana mustilanhortensia.

Ensimmäinen sekoituspussin gladiolus alkaa kukkia. Hyvin sopii taustalla oleviin hortensioihin.

Loistokärhö 'Voluceau' sopii myös loistavasti syyshortensiaan.

Näettekö 'Voluceaun' vasemmalla puolella takana nuo korkeat varret? Ne kuuluvat salkoruusulle, joka on päättänyt olla todellakin salko-etuliitteensä veroinen. Korkein latva huitelee tällä hetkellä 270cm:n korkeudessa eikä toiseksi korkein jää siitä montaa senttiä huonommaksi. Alimmat kukat alkavat avautua juuri silmieni korkeudelle, joten niska kenossa on katseltava 'Nigraa' sitten kun ylemmät kukat aukeavat. Sille valitsemani paikka oli ilmeisesti salkoruusulle ravinteiden ja kosteuden puolesta mieluisa mutta itse aliarvioin selvästi sen ja hunajamarjojen kasvuvoiman. Tappelu tilasta on ollut hyvin kiivasta ja nyt näyttää siltä, että tilanne on tasan: kaikki yrittävät tunkea lehtensä valoon sieltä mistä vain läpi pääsee. Jos salkoruusu sattuu jotenkin kummassa olemaan hengissä vielä ensi keväänä, se pitää siirtää sieltä muualle. Oletan kuitenkin, että se kaksivuotisena heittää henkensä tämän kesän jälkeen.

'Nigra' on nimensä veroinen. Kiitos Katjalle taimesta!

Liiterin ympäristössä onkin tähän aikaan kesää monta tummaa sävyä. Salkoruusu 'Nigran' ja samettisen tumman 'Voluceaun' lisäksi liiterin päädyssä lasten hiekka-alueen laidalla olevassa pisara-penkissä jaloangervot kukkivat tummanpunaisina. Niiden lajike on 'Fanal' ja taitaapa olla ensimmäinen kerta, kun ne kukkivat oikein korkealla ja komeasti. Yleensä niiden kukinnot ovat jääneet melko mataliksi, vaan mikä lie syynä tämän kesän loisteliaaseen kukintaan. Viime kesänä ne kyllä saivat pikkuisen multalisäystä, kun reunustin penkin hietikonpuoleisen laidan oksanpätkillä. Tai ehkä lapset juoksevat nykyään leikkiessään harvemmin jaloangervojen yli ja angervot pääsevät kasvamaan niin suuriksi kuin haluavat.

'Fanal'-jaloangervoa.

Viime syksyn aleostos törmäkatkero aloittelee kukintaa.

Puutarhapuuhista vuorossa on ollut viime aikoina lähinnä kitkemistä ja kuihtuneiden kukkien leikkaamista. Kumpaakin puuhaa riittäisi vaikka aamusta iltaan tehdä. Tyhjensin pikakompostoriakin tänään ja siitä sain inspiraation tarkistaa, miltä näyttää kesäkuussa hankitun puutarhakompostorin sisällä. Kerran sitä jo tutkailin heinäkuussa ja silloin maatuminen oli hyvin käynnissä. Nyt edistys oli suorastaan huomattavaa, sillä ainoastaan parinkymmenen sentin kerros pinnasta oli selvästi tunnistettavaa ja siitä syvemmällä oli jo hyvin pitkälle maatunutta tavaraa. Vanhaa puutarhakompostia on vielä jäljellä puolisen kuutiota, joten tämänkesäinen tuotos saa rauhassa maatua loppuun ennen käyttöä.

Kahdessa kuukaudessa vasta kitketyt rikkaruohot ovat muuttaneet jo näin paljon muotoaan.

Päätin käydä myös mansikkarivit läpi.  Se olikin ensimmäinen käynti mansikkapehkoissa pitkään aikaan, sillä viimeiset mansikat menivät tänä kesänä ampiaisten suuhun Sen verran hirmuinen surina mansikkamaalla kävi, ettei sinne ollut asiaa niin kauan kun jossain vain oli vähänkään punertavaa mansikankylkeä näkyvissä. Nyt oli vain tyhjät kannat jäljellä, joten kitkeminen, rönsyjen poisto ja huonojen lehtien leikkuu oli turvallista. Seuranani oli vain kaksi pikkuista sammakkoa, jotka vahingossa säikytin piiloistaan liikkeelle.

Etualalla siistittyjä puskia, vasemmalla ylhäällä seuraavana vuorossa olevat.

Ehkä aurinkoisella ja tuulisella mansikkamaalla ei tarvitsisi niin nähdä vaivaa mansikoiden vanhojen lehtien siistimiseksi. Meillä mansikkamaa on kuitenkin olosuhteiden pakosta puolivarjossa ja aika hyvin tuuliltakin suojattuna, joten näin kosteilla ilmoilla home iskee herkästi umpeenkasvaneeseen pöheikköön. Saksinkin rönsyjen lisäksi pois kaikki lehdet, joissa näkyi minkäänlaisia ruskeita laikkuja tai muita homeen tai tautien merkkejä. Poistin myös jokaisen maata vasten retkottavan lehden. Nyt pääsee ilma kiertämään hyvin kasvustoissa ja kuivattamaan yökasteen ja sadevedet. Mansikat saivat vielä syyslannoitteen, mutta sitä en tiedä, olisiko sitä pitänyt tarjoilla jo aikaisemmin. Jospa ne kuitenkin ehtivät saada edes jotain hyötyä lannoitteesta. Rakeiden luulisi ainakin liukenevan nopeasti tällä kaatosateella.

Mauste-/chilipaprika 'Lombardo'.

Päätin keväällä jättää paprikat tänä kesänä vähemmälle ja keskittyä enemmän chileihin. Paprikasato kun on jäänyt aina vähän heikoksi ilman kasvihuoneen suojaa. Tarkoitus oli löytää muutama sopivantulinen chili meidän muiden käytettäväksi ja yksi täräkämpi lajike isännän iloksi. Kahta lajiketta on nyt päästy maistelemaan ja niiden perusteella voisi sanoa, että hyvin onnistui paprikoiden kasvattaminen, vaan chileistä ei ole vielä tietoakaan. 'Lombardo' oli pussin perusteella miedoin mutta kuvittelin siinä olevan kuitenkin edes pikkuisen poltetta, vähän niin kuin niissä kaupan miedoimmissa punaisissa chileissä. Ihan tavalliselta suippopaprikalta se kuitenkin vain maistui. Aivan yhtä mieto ja makea oli myös 'Hungarian Yellow Wax Hot'. Maistelimme sitä niin raakana kuin täysin kypsänäkin eikä poltetta löytynyt kummastakaan. Ainoa ero oli se, että raaka maistui vain raa'alta. Sadon määrästä ja kypsymisnopeudesta kummallekin lajikkeelle plussat mutta ei niitä sokkomaistelussa chileiksi uskoisi edes pikkulapsi. Tulinen, takapotkuinen chili on kasvattanut koko kesän vartta ja vasta aloitti kukinnan, joten sen satoa kaiketi kypsytellään loppusyksy sisätiloissa. Jos ei sen siemenille ole säilytyksessä tapahtunut jotain kummallista, niin siitä pitäisi scovilleja löytyä näiden muidenkin edestä. Ensi kesäksi taas pitäisi löytää joku uusi lajike testattavaksi.

'Hungarian Yellow Wax Hot' ei ollut todellakaan nimensä veroinen.

Kaivelin viikonloppuna koko valkosipulisadon ylös. Testiksi nostamani murikka ei ollut poikkeus, vaan saman kokoluokan pulleroita oli puolet sadosta. Hiekkaisemmassa lavassa kasvaneet valkosipulit olivat hieman pienempiä, vaan kyllä nekin jättivät kaupan sipulit mennen tullen kakkosiksi. Valkosipulit siis todella tarvitsevat kunnolla multavan maan ja paljon vettä ja ravinteita kasvaakseen jättimäisiksi. Tämä vuosi oli valkosipulien kannalta erinomainen.

Lapsiperheille tuttu hakkaraispurkki mittakaavana.

Nuoremmista kärhöistä osa on jo kukkimisensa kukkinut kun taas viimeiset vanhemmista alkavat päästä vasta vauhtiin. Jättiläismäisiä kukkia tekevät 'Elsa Späth' ja 'Jan Pawel II' ovat saaneet nyt ensimmäiset kukkansa auki. Loistokärhö 'Ville de Lyon' kasvattaa nuppujaan mutta ei ole vielä uskaltanut aukaista ensimmäistäkään. Pation luona aikaisin aloittaneet 'Multi Blue' ja 'Hagley Hybrid' tuntuvat nyt hiipuvan, vaikka nuppuja onkin vielä jäljellä. Niiden pääkukinta alkoi kuitenkin niin yhdellä rysäyksellä, että kerralla myös lakastui valtavasti kukkia. Samoin käynee luultavasti alkupuolen kuvissa näkyvälle 'Voluceaulle', vaikka sen puolivarjoisa sijainti vähän rauhoittaakin tahtia. Onneksi noita kärhöjä on tullut haalittua sen verran ahkerasti, että jossain päin kukkii varmasti joku kärhö täysillä samaan aikaan kun joku toinen pitää taukoa. Aivan pian kärhöportti on täynnä kukkia, kun sen toisenkin puolen kärhöt aloittavat kunnolla. Nyt liilasävyinen oikea reuna alkaa olla kukkainen.

Kärhöportin oikea puolikas.

Olen ollut taas luvattoman paljon nenä kirjassa kiinni. Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarja edistyy hitaasti mutta varmasti. Toinen osa oli minusta kuolettavan tylsä mutta kolmas osa jopa tempaisi välillä mukaansa. Ehkä vielä joskus pääsen sittenkin tylsyyteen kuolematta siihen seitsemänteen osaan, joka on odottanut vuosikaudet hyllyssä lukemistaan. En voi kuitenkaan sanoa, että toistaiseksi yksikään osista, edes se kolmas, olisi ollut niin kiinnostava, etten olisi helposti malttanut laskea kirjaa käsistäni vaikka päiväksi. Ahkeraa lukemista piti yllä enimmäkseen vääjäämättä lähestyvä kirjaston eräpäivä.

Päivän kärhönä on tänään tarhalyhtykärhö PRINCESS KATE, eli 'Zoprika'. Seassa näkyy myös tarhaviinikärhö 'Justan' kukkia.

Iloista päivää!