Harvemmin esiteltyjä

Heinäkuu vaihtui elokuuksi taas kerran aivan liian nopeasti. Vaikka elokuukin voi olla jopa kesän paras kuukausi mitä kukkaloistoon tulee, niin pimenevät illat kertovat syksyn vääjäämättä lähestyvän. Mutta yritetään työntää se ajatus taka-alalle ja keskitytään nauttimaan täysillä kesästä sen aikaa kun se vielä kestää.

Ensimmäiset keisarinviitat saapuivat nauttimaan lapinnauhuksen kukista.

Keltainen ei ole suosikkivärejäni puutarhassa mutta yhden nauhuksen voin antaa kasvaa ihan vain perhosten ja pörriäisten iloksi. Alunperin minun piti istuttaa nauhus kivikkorinteen päähän taustakasviksi, pölyttäjien riemuksi ja pitämään joutomaalta vyöryvät heinikot kurissa. Sittemmin nauhus on "jämähtänyt" grillikatoksen taakse varjopenkkiin ja vaikka itse sanonkin, sen paikkavalinta on melkoisen onnistunut. Juuri nyt sen lähistöllä ei kuki mitään ja rypäs keltaisia soihtuja ei isompien kasvien takaa juuri erotu niin isolle alalle, että se häiritsisi värisilmääni. Nauhus myös viihtyy oikein mainiosti paikallaan, joten miksipä palaisin enää alkuperäiseen suunnitelmaani. Toki siitä voisi ottaa jakopalan kivikkorinteen päähän, niin olisi sielläkin vielä yksi kasvi lisää pölyttäjien iloksi.

Lapinnauhus 'Hietala' koko komeudessaan. Kuunliljat eivät ihan vielä kuki.

Nauhus ja sen takana oleva töyhtöangervo ovat viimeiset kasvit ennen liiterin takana olevaa risujen ja muun roinan keräysaluetta. Kunhan haketettavaa risua tulee taas enemmän, jatkan istutusalueiden välissä kulkevaa hakepolkua vielä niiden viereen, niin tulee selvempi raja rikkaruohoja puskevan heinikon ja varsinaisen kukkapenkin väliin. Jokunen leskenlehti jaksaa puskea aluskasvina olevan kevätkaihonkukan läpi isompien kasvien sekaan mutta muuten rikkaruohot ovat pääsääntöisesti pysyneet kuitenkin omalla puolellaan, vaikka tämä osa puutarhaa ei ole koskaan ollut ensisijaisena kitkentäkohteena. Joka tapauksessa hakereunus antaa vielä sillekin viimeisen silauksen.

Eilen illalla aurinko osui kauniisti varjokujan päässä oleviin jaloangervoihin.

Rantalaukkaneilikka 'Sea Pink'.

Toinen rantalaukkaneilikoista päätti tehdä vielä yhden kukinnon. Se kukki oikein hienosti kesä-heinäkuussa mutta ne muutamat siitä otetut kuvat taisivat epäonnistua. Sen kukat tuntuvat olevan kameran tarkennukselle erityisen hankalia. Nyt, kun kukintoja oli vain yksi, kuvaaminenkin onnistui paremmin. Jostain syystä toinen rantalaukkaneilikka kasvaa kituliaammin kuin kuvan yksilö, vaikka niillä ei ole kuin nelisenkymmentä senttiä välimatkaa. Olen istuttanut ne vähän erilleen rusakoiden vuoksi. Ihan vierekkäin kasvavat puskat parturoitaisiin kerralla molemmat, mutta jos pupu joutuu ottamaan muutamankin askeleen päästäkseen toisen kimppuun, se saattaa kerralla pomppia kauemmas ja jättää toisen maistelun sikseen. Toistaiseksi se on ainakin pitänyt paikkansa, tosin eipä nyt kesäaikaan ole jänöjä liiemmin pihamaalla näkynytkään. Eilen illalla pelästytin yhden keskenkasvuisen rusakon tontin laidalta matkoihinsa.

Harmaakurjenpolvi 'Ballerina' löysi tiensä tänne viime kesän lomamatkalta.

Olen ollut parina päivänä vatussa lasten kanssa. Pakastimeen asti on mennyt suunnilleen 4,5 litraa ja suoraan suuhun toinen mokoma. Käytännössä lasten työpanos pakastimeen päätyneissä marjoissa on pari desiä, mutta olivatpahan juttuseurana. Tänään en jaksanut lähteä keräämään kun piti saada puutarhassakin jotain aikaiseksi. Järkevämpi olisi toki ollut vatustaminen nyt kun marjat ovat parhaimmillaan mutta ei sitä touhua joka päivä jaksa. Jos huomenna ei sada koko päivää, voisi käväistä vielä pari tuntia vatukossa hakemassa marjoja talteen.

Anopilta saatu daalia on kukkinut koko kesän.

Kasvimaalla krassi hehkuu keltaisena. Samassa amppelissa kasvaa myös kuukausimansikka ja herne.

En tänä vuonna esikasvattanut krasseja lainkaan ja siementen liotuskin unohtui. Kasvimaalle yhden lavan reunaan suorakylvetyt siemenet eivät itäneet ja ruukkuihin kylvetyilläkin kesti ikuisuuden itää. Tietysti kohdalle sattuivat ne kesäkuun alun kylmät säät, jotka varmasti hidastivat itämistä. Nyt kuitenkin ensimmäiset krassit ovat alkaneet kukkia. Vaikka muualla puutarhassa keltaisella on hyvin pieni vähemmistöosuus tarkkaan harkituissa paikoissa, kasvimaalla saa olla niin keltaista kuin oranssiakin. Tänä vuonna tosin oransseja kehäkukkia on ollut jo melkein liikaakin, joten yritän vähän rajoittaa niiden siementämistä ja suosia lempeämpiä värejä. Ensi vuotta varten keräsin jo pikkuisen talteen siemeniä ainokaisesta vaaleankeltaisesta kehäkukasta. Tarkoitus on kerätä siemeniä myös 'Bronzed Beauty' -lajikkeesta, vaikka niiden perimään on varmasti sotkeutunut muitakin värejä. Ehkä sieltä silti vielä jokunen söpö, murrettu sävykin vielä tulevaisuudessa löytyy.

Isosudenporkkana? Etualalla vaaleankeltainen on luullakseni kaliforniantuliunikkoa, joka laittaa illalla kukkansa suppuun.

Kasvimaan viereen tekemäni kesäkukkapenkki on tänä kesänä ollut vihdoin iloisenkirjava sekamelska yhtä sun toista leikkokukaksi kelpaavaa kasvia. Sinne menivät kaikki ylimääräiset kesäkukan taimet ja suorakylvettäviä siemeniä. Yhteen kohtaan ripottelin veriapilan siemeniä ja siitä olen käynyt silputtamassa kasvimaalle katetta silloin kun ruohosilppua ei ole ollut riittämiin tarjolla. Kesäkukkasekoituksesta on noussut itselleni aivan tuntemattomia kasvituttavuuksia, joista ainakin haaleankellertävä kaliforniantuliunikko pääsee jatkoon. Isosudenporkkanaksi epäilemäni kasvi on myös ollut mukava täytekasvi niin kukkapenkissä kuin asetelmissakin, joten se taitaa myös saada jatkopaikan.

Ihana tumman luumun sävyinen pioniunikko.

Pioniunikot olivat vuosien takaisesta kylvöstä elämään jääneitä yksilöitä. Tänä vuonna suurin osa on ollut tuota samaa tumman luumun sävyä. Niistä pitää myös kerätä siemeniä talteen ja ripotella muuallekin puutarhaan. Pioniunikon lehdet eivät ole kovin kauniit mutta korkeampien kasvien seasta noustessaan niiden kukat ovat upeita. Jostain edellisvuosien jämistä on myös ilmestynyt saman sävyistä ruiskaunokkia pariin paikkaan. Pidän juuri tuosta sävystä paljon, joten lienee sanomattakin selvää, että siemeniä kerätää talteen ruiskaunokeistakin. Kesäkukkaseoksesta peikonkakkara ja tuoksupielus saavat kylväytyä itsekseen kesäkukkapenkkiin ja miksei sen ulkopuolellekin marjapensaiden väliin mutta tuskinpa kerään niistä siemeniä. Myöskään seuraavan kuvan luikero ei tule saamaan jatkopaikkaa.

Komeasilkkikukkako? Latva jatkuu ties miten pitkälle ja kukkia aukeaa varren alaosasta lähtien pikku hiljaa.

Onko tämä sitten isosilkkikukka? Kasvaa siivosti ja on kaunis, joten saa jatkopaikan.

Lisää tuttuja ja tuntemattomia kesäkukkia on ilmestynyt aurinkopenkkiin, johon ripottelin myös samaa siemenseosta. Jätetään niiden esittely kuitenkin toiseen kertaan, sillä näkymät eivät ole muuten siellä kovin kummoiset. Jostain syystä kevään visio ei sitten kohdannut taaskaan todellisuutta... Ihan jokainen edellissyksynä istutetuista perennantaimista ei selvinnyt talvesta eivätkä aukkopaikkoihin ripotellut kesäkukansiemenet riittäneet täyttämään välejä. Moni kesäkukka kun sattui olemaan sellaista hentokasvuisempaa mallia, jotka tarvitsisivat rotevampia vieruskavereita pysyäkseen pystyssä. Muutostyöt ovat kuitenkin käynnissä, joten ehkä vielä joskus se viimeinenkin parin neliön ala aurinkopenkistä alkaa näyttää hyvälle.

Ja mikäs se kukkii keskellä kesää? Jouluruusu 'Pretty Ellen Spotted' on vähän eksynyt aikataulusta ja väristäkin.

Enpä muista, milloin olisi jouluruusu aloittanut uusintakierroksen heinä-elokuun vaihteessa. Liekö sateinen kesä huijannut jouluruusun sisäistä kalenteria. 'Pretty Ellen Spotted' on hankittu vuosi sitten heinäkuun lopussa ja se kukki aivan loppuvuodesta lumen seassa. Kevään kukinta taisi jäädä siltä välistä tai ainakaan en muista sen kukkineen. Hassua jouluruusun kukassa on kukinta-ajan lisäksi sen väri, sillä terälehtien pitäisi olla valkoisen sijaan vaaleanpunaisia. Ja sen värisenä se kukkikin silloin viime syksynä. Suurella mielenkiinnolla seuraan, mitä tämä aikataulusta ja väreistä eksynyt luonnonoikku keksii seuraavaksi tehdä.

Päivän kärhöksi valitsin tänään loistokärhö 'Innocent Blushin'.

Iloista ja värikästä elokuuta!