Kierros kasvimaalla

Kehäkukka 'Bronzed Beauty', taustalla kamomillaa.

Edelliseen postaukseen ei mahtunut kasvimaa lainkaan, joten päätin tehdä siitä aivan oman juttunsa. Tontin lounaskulma -postauksessa reilut pari viikkoa sitten oli enemmän pelkkää silmänruokaa, nyt saa jo suuhunkin jotain. Kasvu on rehevää eikä ihmekään, kun on satanut joka päivä. Ja täytyy sanoa, että onneksi kasvu on rehevää, sillä muuten peltoetanat olisivat syöneet kaiken. Niitäkin tuntuu nimittäin tulevan koko ajan lisää, vaikka kerään melkein päivittäin kymmeniä pois. Tällä hetkellä etanatilanne on kuitenkin edes jollain lailla hallinnassa. Toisin on harmaahomeen kanssa. Viime kesänä emme saaneet kuin pari mansikkaa, sillä sateiden vuoksi marjat homehtuivat jo ennen kuin ehtivät kypsyä. Mansikkamaan uudistuksessa istutin taimet harvempaan, jotta ilma pääsisi kiertämään paremmin mutta eipä näytä sekään auttavan. Se on sääli, sillä nyt mansikat olisivat jopa hyvin turvassa linnuilta ja oravilta. Ei kai auta kuin virittää lintuverkon päälle läpinäkyvä muovikatos, jotta sadevedet eivät enää kastelisi mansikkakasvustoja. Ilmankosteudelle en taida mahtaa mitään.

Mansikkamaalla ensimmäiset mansikat jo punertavat. Ensimmäiset ovat myös homehtuneet jo raakileina.

Toivottavasti mustaherukoiden kypsyessä olisi kuivaa, jotta ne eivät homehtuisi pensaisiin.

Metsämustikat menivät jo viime syksynä jänisten suihin, joten sieltä suunnalta ei kannata suuhunpantavaa etsiä. Kasvimaan vieressä oleva kapea kesäkukkapenkki alkaa sen sijaan tarjota silmänruokaa. Istutin sinne ylijäämätaimia ja kylvin siemenpussien jämiä. Joitain kasveja on kylväytynyt omin avuin. Pari viikkoa sitten siellä kukki vain orvokit ja bellikset, nyt jo muutama muukin kasvi. Korkeammat kasvit eivät kovin edustavan näköisiä ole, kun sateet ovat piiskanneet ne maata vasten. Nyt ei kuitenkaan auta nipottaa, kun kerta kasvit kukkivat edes jollain lailla.

Alaosan kuvissa on ainakin peikonkakkaraa ja tuoksupielusta. Onkohan tuon keskimmäisen pikkukuvan kasvi koristeporkkana? Mikä mahtaa olla alimman kuvan pinkki hörselö?

Avomaankurkku 'Profi F1' on tehnyt jo useammankin kurkun syötäväksi.

Ensimmäistä kertaa kasvattamani avomaankurkku on ollut hyvä tuttavuus. Kylvin siemenen 6.5. ja pidin taimen ulkoeteisessä siihen saakka, että kesäkuun viimeiset hallayöt olivat ohi. Kurkku kävi kesäkurpitsan kanssa parina pilvisenä päivänä ulkoilemassa ennen lopulliselle paikalleen istuttamista mutta sen enempää en niitä ulkoilmaan totutellut. Alkuun kylläkin pidin aurinkoisina päivinä harsoa suojaamassa lehtiä auringolta. Ensimmäisen kurkun otin syötäväksi 2.6. ja se oli oikein maukas. Sen jälkeen ei ole tarvinnut kaupasta kurkkua ostaa.

Kurkku, kesäkurpitsa ja pari salkopapua kasvavat jälkikompostorissa.

Pohdin talvella, mahtuisivatko kurkku ja kesäkurpitsa kasvamaan yhdessä jälkikompostorissa. Toistaiseksi näyttää siltä, että hyvin sopivat. Siinä vaiheessa kun kesäkurpitsan lehdet alkoivat peittää kurkun tyvialuetta, kurkku oli jo luikerrellut latvansa raudoitusverkkoon ja sen jälkeen vauhti on ollut huimaa. Ohjasin kurkun latvan alaspäin, jotta pavuilla olisi tilaa ylhäällä. Kurkku vain meinasi olla asiasta eri mieltä ja alkoi kasvattaa varasta ylöspäin. Ajattelin, että antaa sitten kasvaa, mahtuuhan tuohon. Muut varkaiden yritykset olen poistanut, ettei tule ihan mahdotonta viidakkoa. Kesäkurpitsassa on nyt ensimmäinen raakile tulossa, joten pian senkin satokausi on korkattu. Kurkku ja kesäkurpitsa kasvavat pikakompostorista talven mittaan otetussa mullassa, johon sekoitin pintaan puutarhakompostia, kaksi vuotta palanutta hevosenlantaa sekä ihan juuripaakun ympärille pussimultaa.

Kasvimaalla näyttää nyt rehevältä.

Varsinaisen kasvimaan puolella kasvilavoissa on paikoitellen tungosta. Kasvillisuus on suorastaan villiintynyt. Tai ehkä jopa tilliintynyt. Omatoimista tilliä kun on ilmestynyt kehäkukan kanssa yhteen jos toiseenkin lavaan. Nyt ei pidä päästää niitä kukkimaan, ettei ensi vuonna ole yhtä paljon tilliä. Minä en ainakaan raski ilmaiseksi ilmestyneitä taimia kitkeä pois, vaikkei kyseiselle kasville olisi niin paljoa käyttöä. Eihän sitä tiedä, milloin tulee vaikka yllättäen porukkaa illanistujaisiin ja tuovat tullessaan säkillisen uusia perunoita. Ongelmissahan sitä silloin oltaisiin, jos olisi repinyt kaikki tillit pois.

Lavat näyttävät täysiltä mutta kun vähän siirtelee versoja sivuun, seasta löytyy vaikka mitä. Esimerkiksi pikkuruisia kyssäkaaleja. Herneet taas ottavat ilmatilan haltuun.

Yritin tänä vuonna miettiä entistä tarkemmin kunkin lavan sisällöt niin kasvutavan kuin kumppanuuskasvien kannalta. Korkeiden kasvien seassa kasvaa matalampia ja maan päälle sadon tekevien kasvien kanssa maanalaista satoa. Olen jättänyt jopa osan vesiheinistä (pihatähtimö) kitkemättä, sillä sen pitäisi suojata hyvin maanpintaa eikä haitata muiden kasvien kasvua. Kuivuuden aikana se olisi varsinkin ollut vielä enemmän hyödyksi mutta ehkä nyt sateiseenkin aikaan se on ottanut oman osansa maahan sataneesta vedestä ja auttanut siten edes pikkuisen märkyyden hallinnassa. Vesiheinä on kuitenkin maistunut myös etanoille, joten ihan jokainen limainen ahmatti ei ole ollut hyötykasvien kimpussa.

Ilmatilan hyödyntävät myös amppelitomaatit (kuvassa monsterin kokoinen 'Tumbling Tom Red') ja seka-amppeli, jossa on kuukausimansikka, herne ja krassi.

Tomaatit tuntuvat viihtyvän tänä vuonna. Johtuneeko aurinkoisesta maalis-huhtikuusta vai sopivan lämpöisestä kesästä mutta jokainen kukkii aika hyvin ja kehittää raakileita. Yllättäen ensimmäinen kypsyjä näyttäisikin olevan 'Cereza Amarilla' eikä vanha tuttu 'Maskotka'. Yhden 'Maskotkan' taimista istutin kokeeksi amppeliin. Ei se ihan yhtä hyvin näytä amppelitomaattina menevän kuin 'Tumbling T. R.' mutta roikkuupahan jollain lailla. Pitää vielä tutkia, onko sadon määrässä mitään eroa alhaalta ylöspäin kasvaviin tomskuihin verrattuna. Pienet ruukkutomaateiksi tarkoitetut 'Vilma', 'Venny' ja 'Gourmandise Red' jurottavat. En tiedä, mikä heitä riepoo kun kaikki isommat lajitoverit kasvavat oikein hyvin. Ehkä siis jonkun on pakko olla leikin pilaava hapannaama kasvienkin maailmassa.

Ruukuissa kasvaa myös chilejä 'Lombardo' (vas. ylhäällä) ja 'Hungarian Yellow Wax Hot' sekä rosmariini ja harsohupun alla porkkanaa.

Seinälle ripustetuissa parvekelaatikoissa oli jo hyvänkokoiset basilikan taimet kunnes tuli se kesäkuun alun kylmä kausi. Ainoastaan sitruunabasilikat selvisivät varaston suojissa mutta maustebasilikat kuolivat kokonaan. Kylvin uudet siemenet ja pidin laatikoita maassa harsolla suojattuna, kunnes taimet olivat kunnolla itäneet. Laatikoita seinälle nostaessa toinen niistä lipsahti pidikkeestään irti ja kippasi kumolleen maahan. Ihme kyllä, vain pari sitruunabasilikaa katkesi ja kaikki pienet basilikantaimet selvisivät uudelleenistutuksesta. Joudun kyllä odottamaan melkoisen tovin tuoretta satoa mutta eipä tässä niin kiire ole. Kaikeksi onneksi vasta kaksi samoihin laatikoihin kylvetyistä krasseistakin oli itänyt. Kannatti kylvää ne myöhään ja jättää vielä siemenetkin liottamatta!

Betonirenkaassa viinisuolaheinä lähti sittenkin kasvuun. Samasta nousee myös hernettä ja ilmeisesti viimevuotinen kevätvalkosipuli.

Kasvimaan päädyssä on oma alueensa maa-artisokalle. Viime vuonna niistä tuli niin älytön sato, että yritin syksyllä kaivaa mahdollisimman tarkkaan ylimääräisiä mukuloita pois. Märästä mullasta se oli lievästi sanottuna haastavaa, joten taimia on taas putkahdellut aivan liikaa. Olen kaivanut niitä pois pitkin alkukesää sitä mukaa kun maasta työntyy uutta versoa väärästä paikasta mutta tahti näyttää silti vain kiihtyvän. On käynyt mielessä, jos vaikka raivaisi artisokat pikku hiljaa kokonaan pois, niin niiden tilalle voisi laittaa paljon vaikka mitä muuta kasvamaan. Lapset eivät niin välitä maa-artisokan mausta eikä oma vatsanikaan kestä syödä sitä kovin paljoa kerralla, joten välillä voisi vaihtelu virkistää. Tulisi vain kuivempi syksy tänä vuonna, niin saisi helpommin seulottua mahdollisimman paljon mukuloita ja juuria pois.

Aidan vieressä kuukausimansikoista on päästy maistelemaan ensimmäisiä mansikoita. Suojasin ne jänisverkolla, niin pääsevät pölyttäjät tekemään hommiaan.

Lähinnä siperianpihtaa on hiekkaisin, kuivin ja tuulensuojaisin lava. Siellä ranskanrakuuna ja sitruunamelissa talvehtivat viime talvena hyvin. Timjami taas ei mutta onneksi kylvin maaliskuussa varuilta uudet taimet. Lavassa kasvaa myös herneitä, salkopapu, pikkuisen kaurajuurta, aitohunajakukkaa sekä kamomillaa. Mietin keväällä, että rosmariininkin voisi istuttaa sinne ruukussaan mutta näin jälkikäteen oli hyvä, että jätin sen tekemättä. Ressukkahan olisi voinut vaikka hukkua. Jatkossa aion kerätä tähän lavaan enemmän tai vähemmän monivuotisia yrttejä, joiden sekaan voi sitten kylvää jotain täydennystä.

Yrttilavassakin on sekasotku. Ranskanrakuuna on tuo korkea hujoppi keskellä.

Takalaidassa on ahdasta, kun sitruunamelissa ja ranskanrakuuna pullistelevat keskenään kasvutilasta ja hunajakukka retkottaa muita vasten.

Tänä kesänä kasvimaa on osittain tarkoituksella vähän normaalia kukkaisampi mutta itsekseen kylväytyneet kehäkukat vielä lisäävät kukkien määrää. Se ei haittaa minua, sillä kukat houkuttelevat mm. kukkakärpäsiä, jotka pitävät kirvakannan kurissa. Aitohunajakukka, kehäkukka, minttu ja satunnaiset kukkimaan pääsevät tatsoit, retiisit ja rucolat ovat minulle jo ennestään tuttuja mutta kamomillaan en ole aiemmin tutustunut kasvin tai edes teen muodossa. Nyt pääsin ensimmäistä kertaa maistamaan tuoreista kamomillan kukista haudutettua teetä ja sen myötä kamomilla pääsi ehdottomasti jatkoon vuosittaisiin kylvöihin. Siemeniä jäi vielä ensi vuodeksi mutta annan osan kamomilloista hoitaa homman ihan itsenäisesti, niin tulee ainakin varmistettua jokavuotinen kamomillasato. Nyt laitoin pienen erän kukkia kuivumaan ja testaan seuraavana niistä haudutettua teetä.

Tatsoin kukka on pirteän keltainen.

Tällaista kuuluu kasvimaalleni heinäkuun alussa.