Kotona taas

En maininnut etukäteen julkisesti missään mutta olin juuri melkein viikon poissa kotoa. Kävimme nimittäin perheen kanssa seikkailemassa pääkaupunkiseudulla ja paluumatkalla pysähdyimme Keski-Suomessa tutkimassa muutaman Avoimet puutarhat -kohteen. Karo ei päässyt mukaan, mutta kaapissamme asusteleva miniväki lähti myös reissaamaan.

Matkustimme junalla. Olikohan tämä kuva Jyväskylästä?

Lapset kysyivät jo hyvissä ajoin ennen matkaa, aionko ottaa Nestorin, Inkerin ja Minnin mukaan. En osannut silloin vielä vastata mitään, joten lapsetpa päättivät jättää Nestorin ovelle kirjeen, jossa kysyivät, haluaisiko Nestori lähteä mukaan reissuun. Mitäpä minä asiaan pystyin enää vaikuttamaan, varsinkaan kun pikkuväki oli sitten pakannut kapsäkkinsä ja oli lähtöaamuna odottamassa Nestorin puutarhassa. Matkaan vaan ja nokat kohti Etelä-Suomea. Ensimmäinen nähtävyys oli tietysti Korkeasaaren eläintarha. Väenpaljouden takia kuvaaminen siellä oli hieman haastavaa, joten jätetään sen visiitin dokumentointi yhteen kuvaan.

Hui! Onneksi oli lasi välissä!

Itselleni Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha oli matkan antoisin kokemus. Laitoin etukäteen muutamalle Etelä-Suomessa asuvalle puutarhabloggaajalle viestiä, haluaisivatko he osallistua pienimuotoiseen bloggaajatapaamiseen jossain pääkaupunkiseudun puutarhanähtävyydessä. Porukka kutistui vielä matkan varrella parilla ihmisellä mutta Mama's Gardenin Minna ja Oravankesäpesän Kati pääsivät paikalle. Oli hauska päästä tapaamaan kumpikin ja nähdä samalla upea kasvitieteellinen puutarha.

Sammalpuutarhan taustalla kasvoi valtava vuorijalava.

Päivä oli ihanan aurinkoinen. Varohan Minni sitä opuntiaa!

Jättiläismäisen nietospensaan kukkapilven sisällä puunhaarassa (laji unohtui katsoa) oli sopiva paikka vähän hempeillä...

Aavikkohuoneesta löytyi pikkuväen mittakaavassa olevia kasveja.

Välillä pitää vähän levähtää. Mikähän sademetsähuone tämä nyt olikaan, josta löytyi sopiva pesä mini-immeisille ja nelijalkaiselle?

Kaisaniemestä on tulossa joskus talvella enemmän kuvia, samoin puutarhoista, joissa kävimme Avoimet puutarhat -päivänä. Nyt on kiireellisempää raportoitavaa, sillä kotiin palatessa piti tietenkin tehdä edes pikainen tarkistuskierros omassa puutarhassa ennen kuin voi edes harkita matkalaukkujen purkamista. Sääennusteissa näkyi ennen reissua sen verran sateista ja koleaa säätä, etten oikeastaan ollut lainkaan huolissani kasvien pärjäämisestä. Naapurin pyysin kastelemaan kerran kasvimaalla olevat ruukut mutta kesäkukat sun muut saivat pärjätä omillaan. Täällä oli satanut yhteensä 29mm vettä viiden päivän aikana, joten oli hyvä, että huomasin ennen reissua siirtää läpimäriksi kastellut ruukut patiolta liiterin kuistille suojaan lisäkastumiselta. Kastelin kasvit tiistai-iltana eikä yksikään ollut vielä sunnuntai-iltana kastelun tarpeessa. Patiolla ne olisivat varmasti hukkuneet. Onneksi sentään ainoastaan yksi pikkuinen sadekuuro seurasi minua Etelä-Suomeen ja ehdimme pois alta juuri ennen kuin Helsingissä alkoi lauantaina sataa tulvaksi asti.

Hyvävointiset kasvit olivat vastassa liiterin kuistilla.

Muutaman päivän poissaolon jälkeen aina huomaa, kuinka puutarha on suorastaan ryöpsähtänyt kasvuun. Aivan kuin se vain odottaisi hetkeä, jolloin puutarhuri kääntää selkänsä. Katsoin jo ennen matkaan lähtöä, että ranskantulikukan nuput näyttävät yllättävän keltaisilta. Matkan aikana kukat olivat alkaneet aueta ja keltaisiahan ne olivat. Itse asiassa koko puska oli jo alkukeväästä selvästi pontevampi kasvamaan kuin vieressä olevat kaverit. Olisi pitänyt jo silloin arvata, että se ei tietenkään ole toivottua sorttia. Kävin hakemassa lapion ja revin mokomaan pois, ettei sen perimää sotku valkoisiin ranskantulikukkiin. Revin keltaisia samasta kohdasta pois jo viime kesänä, mutta ilmeisesti joku juuri jäi vielä kiskomatta. En edes tainnut kaivaa sitä kovin tarkasti pois, sillä luulin koko kasvin olevan vain kaksivuotinen. No, kolmatta kesää ovat kasvussa niin keltainen kuin valkoinenkin. Tai toivottavasti keltainen ei enää ilmesty, sillä nyt kaivoin sen pois aika tarkasti.

Tärkeysjärjestys on selvä: ensin pois väärä kasvi, sitten kuvan otto ja siivous jääköön johonkin hamaan tulevaisuuteen.

Tiukukärhö 'Arabella' oli saanut sateisesta säästä huolimatta jo useamman kukan auki.

Maassa talvehtineista loistokärhöistä 'Multi Blue' ehti kukkaan ensimmäisenä. Melkein jäi huomaamatta lehtien seassa piilotteleva kukka.

Kärhökausi on siis korkattu nyt myös isokukkaisten kärhöjen osalta. Versojen ja nuppujen määrästä päätellen kukinta tulee olemaan tänä kesänä loistokkaampi kuin koskaan. Ai, että kun odotan niiden kukintaa! Moni muukin kasvi oli alkanut kukkia. Etelänmunkki kukkii oikein kauniisti heleänsinisenä ja riitelee erittäin lahjakkaasti peittokurjenpolvi 'Cambridgen' kanssa. Munkki saa luvan siirtyä johonkin muualle ja kurjenpolvi ottaa munkin tilankin haltuunsa. Kutsumaton vieras oli ilmestynyt myös valkoisten isotähtiputkien sekaan. Siementaimista kun kasvattelee, saattaa lopputuloksena tulla mitä tahansa ja niin kävi nytkin. Valkoisten seassa kasvaa hailean vaaleanpunainen yksilö, josta leikkasin saman tien kukkavarret maljakkoon. Kunhan tässä puutarhapuuhiin joudan, kaivan senkin kompostiin tulikukan kaveriksi.

Valkoisten isotähtiputkien sekaan ei kaivata tuota etummaista hailukkaa.

Kaisaniemen nietospensas oli vähän kookkaampaa lajiketta kuin tämä minulla oleva 'Yuki Snowflake'.

Varjoliljat olivat myös ehtineet aloittaa reissun aikana kukkimisen.

Pionien komein kukinta meni minulta ohi reissun takia. Lisäksi jatkuvat sateet olivat ränsistyttäneet kukkia ennenaikaisesti. Leikkasin kaikki ruskettuneet ja karisevat kukat pois, jotta sivunupuista aukeavat kukat nousisivat hitusen ylemmäs. Nyt on onneksi luvattu vähän poutaisempaa säätä, joten saan vielä nauttia sivunuppujen kukinnasta.

Perintöpioni 'Elinan' sivunupuista aukeavat kukat ovat yksinkertaisempia kuin pääkukat.

Kärhökaaripenkkiä, 'Elinat' molemmin puolin porttia.

Vaikka reissaaminen on ihan hauskaa, on kuitenkin ihana olla taas kotona.