Uusia kukkijoita

Ensimmäinen kaukasiankirahvinkukan avonainen kukka. 

Itselle uusien kasvien kasvattaminen on aina yhtä jännittävää. Ensin miettii, viihtyykö taimi juuri siinä mihin sen on mennyt istuttamaan, sitten alkaa odotella ensikukintaa ja sitä, kuinka kukkien väri sointuu vieruskavereihin. Joidenkin kasvien kohdalla sitä ensimmäistä kukintaa joutuu odottamaan vuosikaudet, kuten kävi parin muuton jälkeen majapenkkiin asettuneelle vaahtera-angervolle (rikkoviuhka). Vasta monen vuoden odottelun jälkeen se suvaitsi tänä vuonna tehdä yhden, hädin tuskin pikkurillini kokoisen kukinnon ja piilotteli sitäkin lehtiensä seassa. Se on aikamoinen saavutus, kun lehdistö itsessäänkin on hädin tuskin kymmenen sentin korkuinen. Elättelen toiveita, että mokoma hidastelija päättäisi ensi vuonna osoittaa olevansa odottamisen arvoinen. Kaukasiankirahvinkukka ei sen sijaan hidastellut eikä piilotellut ensikukintaansa. Sain pienen taimen viime kesänä ja nyt ensimmäinen kukkavarsi huitelee ritarinkannuksiakin korkeammalla ja puska pullistelee muutenkin sen verran komeasti, että pientä paikan viilausta taitaisi tarvita.

Ensimmäinen kukka on selin katselusuuntaan nähden, mutta raikas yhdistelmä ritarinkannusten kanssa tulee silti edukseen esille.

Tiesin toki, että kirahvinkukasta kasvaa korkea mutta eihän sitä aina osaa etukäteen ajatella, kuinka se istuu ympäristöönsä. Kukkien puolesta kasvi sopisi olemaan nykyiselläkin paikallaan mutta sen lehdet tulevat ehkä jo ensi kesänä tai viimeistään sitä seuraavana ahdistelemaan kanadanatsaleaa. Ritarinkannuksien vieressä olisi juuri sopivasti tyhjää tilaa kirahvinkukalle, olihan sinne suunniteltu suojaisa paikka nuokkusyreenille. Koska nuokkusyreeni on vasta viidentoista sentin korkuinen pikkutaimi, taitaa kirahvinkukka kiilata sen edelle paikkavalinnassa. Syreeni ei tarvitse kovin kummoista tilaa vielä vuosikausiin, joten se joutaa odottelemaan vaikka ruukussa sopivaa paikkaa. Samalla säilyisi kirahvinkukan ja ritarinkannuksen hieno väripari.

Mustalaukat kukkivat luumutarhassa viimeisten arovuokkojen kanssa.

Ukkolaukkojen kukinta oli tänä vuonna loistelias. Myös pensasryhmän seasta puskevat sorjalaukka 'Mount Everestit', lehtolaukat ja 'Graceful'-lajikkeen laukat kukkivat hienosti. Sen sijaan monien muiden laukkojen kukinnassa olisi vähän moitittavaa. Musta- ja tähtilaukat sekä saksalaismarketista hamstratut sekoitukset ovat ilmeisesti ottaneet joukkopaon ja niistä ainoastaan viime syksynä luumutarhaan istutetut mustalaukat kukkivat. Pallolaukat tekivät lehtiä mutta eivät kukkineet. Viime syksynä istutetuista napolinlaukoista ei ole näkynyt lehdenkärkeäkään. No, eipä tarvinnut miettiä, millä kasvilla peittäisi laukkojen rumasti kuihtuvat lehdet. Mustalaukoista pidän kuitenkin niin paljon, että niitä on pakko ostaa tänäkin vuonna, jos sattuu tulemaan jossain vastaan. Niillä on kaunis, tiivis kukinto, joka vielä tuoksuukin hyvälle.

Näitä kahta kasvirypästä olen ihmetellyt keväästä lähtien.

Varjokujalla on ollut koko tähänastisen kesän mittainen mysteeri. Huomasin jo keväällä, että penkin päässä olevalta sammalikolta puskee kahdesta kohdasta taimia. Ensimmäisenä tuli mieleen, että olen kitkiessäni onnistunut karistamaan taskussa olleesta rucolapussista tai vastaavasta siemeniä niin nätisti kahteen läjään. Seuraavana mietin, olisiko joku hiiri tai myyrä jemmannut naapurin lintulaudalta talvivarastoja kukkapenkkiini. Teoria vahvistui, kun naapuri kertoi heillä kasvaneen lintulaudan kohdalla myös vastaavan näköisiä taimia. Auringonkukkia ne eivät selvästi olleet mutta onhan noissa siemenseoksissa yhtä sun toista mukana. Päätin ihan uteliaisuuttani jättää taimet kasvamaan, josko vaikka myöhemmin tunnistaisin ne paremmin. Kävin silloin tällöin tutkimassa taimia; haistelin ja tunnustan myös maistaneeni pikkuisen yhtä lehteä (huom. maistoin, en syönyt). Siinä vaiheessa olin jo mielestäni varma, että joku kaalinsukuinen kasvi on varmastikin kyseessä mutta ei mikään, mitä olin kylvänyt kasvimaalle. Nyt kun kasvit ovat alkaneet kukkia, ne näyttävät minusta rapsilta, mutta googlaamalla en löytänyt talvilintujen siemenseosta, jossa sitä olisi mukana. Ehkä seokseen on kuitenkin eksynyt sen siemeniä mukaan.

Herneitäkin on maisteltu, tällä kertaa jännitettiin, sisältävätkö violetit pavut myös violetteja herneitä.

Lapsille ehkä jännittävin odotettava on ollut violetti herne 'Blauwshokker'. Ja myönnettäköön, että olen itsekin odottanut niiden kasvamista mielenkiinnolla. Nyt ensimmäiset olivat kasvaneet tarpeeksi suuriksi maisteltaviksi. Vihreä 'Kelvedon Wonder' on suosikkilajikkeemme eikä se pettänyt tälläkään kerralla. 'Blauwshokkerin' pienemmät herneet maistuivat hyvin samanlaisilta mutta isommiksi ehtineet olivat hiukan karvaamman makuisia. Ihan syötäviä kuitenkin. Pieni pettymys tuli siitä, että itse herneet olivatkin vihreitä eivätkä violetteja. Joka tapauksessa sekä kukat että palot ovat koristeellisia kasvimaalla ja 1,5 metrin korkuiseksi kasvava puska muutenkin näyttävän näköinen, joten 'Blauwshokkereille' on varmasti oma pieni sijansa kasvimaalla jatkossakin.

Aurinkopenkkiä pihaantulosta kuvattuna.

Etupihalla minua ilahduttaa erityisesti se, että purppuraheisiangervo on vihdoin niin kookas ja tuuhea, että sen erottaa jopa kuvissa. Kunhan se vielä pikkuisen kasvaa, siitä tulee oikein hyvä taustakasvi aurinkopenkin muille kasveille ja kiva pari muutama metri siitä vasemmalla kasvavalle mustilanhortensialle, joka kukkii pian ensimmäistä kertaa kunnolla. Niiden välissä piti olla pitsipihlaja mutta kuten edellisessä postauksessa kerroin, se nyt päätyi vesimyyrän takia takaisin ruukkuun. Aika näyttää, millä kasvilla sen korvaan vai saisivatko hortensia ja purppuraheisiangervo kurottua aukkoa riittävästi umpeen. Sähäkänsiniset ritarinkannukset eivät aivan sovi penkin värimaailmaan mutta eipä niiden tilalle ole tällä hetkellä mitään muutakaan laittaa. Ne kukkivat kuitenkin sopivaan aikaan ja tuovat korkeutta penkin taka-alalle kärhöjen ja purppurapunalatvan kaveriksi, joten saavat toistaiseksi olla. Ehkä korvaan ne joskus valkoisella ritarilla. Tai uusilla kärhöillä. Tai jollain muulla.

Kärhökaaripenkin alussa kukkivat myskimalvat.

Vanhemmilla ja valmiimmilla, jos niin voi harrastelijapuutarhassa koskaan sanoa, alueilla kukintavuorot vaihtelevat juuri sopivasti: kun yksi lopettaa, seuraava aloittaa. Kärhökaaripenkin alkupäätä ei tule kovin usein esiteltyä. Siellä on vain perusperennaa eikä juuri mitään sen kummempaa. Alkukesällä bellikset ja lemmikit ovat sen päätähtiä ja tällä hetkellä valkoinen myskimalva yrittää kovasti haudata kaiken alleen. Aivan lähiaikoina pitää alkaa napsia niistä latvoja kompostiin, jotta siemensatoa ei tulisi ihan niin paljoa ympäriinsä. Heti kun malvojen pääkukinta alkaa olla lopuillaan, on niiden takana olevien jaloangervojen vuoro ottaa vetovastuu kukinnasta. Samoihin aikoihin etureunan kuunliljat alkavat kukkia. Myöhäissyksyn kukinnasta vastaa taas myskimalva mutta ei enää yhtä runsaana kuin tässä vaiheessa kesää. Penkin kukintavuorot ovat aika oivallisesti järjestäytyneet mutta myskimalvojen leviämisen rajoittaminen käy välillä turhan työlääksi. Osa niistä saa antaa tilaa jollekin vaivattomammalle, kunhan keksin sopivan kasvin. Ehkä pari kärhöä ei olisi pahitteeksi tässäkään osassa penkkiä...

Neljän pinkin suora: pioni, kärhö, isotähtiputki, kärhö.

Kärhökaaripenkin keskiosan kukintaa olen esitellyt vähän väliä mutta tuskinpa se haittaa. Silmillä nähtynä neljän pinkin suora (tai ennemminkin käyrä) näkyy selvemmin kuin kuvassa. Sen muodostavat ihan viimeisiä kukkiaan esittelevä perintöpioni 'Elina', hyvään alkuun päässyt loistokärhö 'Omoshiro', sen takana oikein runsaasti kukkiva  tummanpunainen isotähtiputki ja taaempana majapenkin puolella ihan kukinnan loppumetreillä sinnittelevä tarha-alppikärhö 'Purple Dream'. Kun 'Purple Dream' lopettaa, vieressä vaaleanpunaiset jaloangervot ('Cattleya') alkavat kukkia. Pinkkiä pläjäystä tasoittaa kuutamohortensia, joka alkaa olla vihdoin pensaan mitoissa. Etualan pionin vasemmalla puolella kärhöportin kuusi kärhöä tuovat pionin jälkeen näyttävää kukintaa penkin etuosaan. Tällä hetkellä vasta PRINCESS KATE on ehtinyt saada muutamia kukkia auki ja 'The President' yhden.

Ristikit eivät oikein kukkineet keväällä mutta ottavat nyt vahingon takaisin.

Kärhörintamalla on päivä päivältä kukkaisampaa. Laskin, että kolmessatoista kärhössä olisi jo vähintään yksi kukka auki ja muutama on ihan lähipäivinä avautumassa. Vielä ei ole kukinnan huippuhetki käsillä mutta sen verran noita kukkia jo on, että pääsee kunnolla fiilistelemään eri näköisillä ihanuuksilla. Jännittävintä on tietysti ollut ensikukkijoiden nuppujen seuraaminen: tuleeko sitä mitä piti vai iloisia tai ongelmia aiheuttavia yllätyksiä.

Loistokärhö 'Voluceau' ei aloittanut turhia ujostellut, vaan poksautti kerralla useamman kukan auki.

'Multi Blue' on availlut kukan kerrallaan. Yläreunassa kunnolla kerrannainen kukka ja sen alapuolella vähän epämääräisen muotoinen, josta tullee myös kerrottu.

'Multi Blue' toiselta puolelta. Kunnon kerrannaisia kukkia on avautumassa ainakin pari myös tälle puolelle.

Päivän kärhökuvaksi nostettakoon kuitenkin ensikukkija CORINNE, eli 'Evipo063'.

Harmillista kyllä, useamman päivän poutasää vaihtui tänään tihkusateeksi. Kesän tuntu jotenkin kummassa häviää heti kun aurinko ei enää paistakaan ja on koleampaa. No, jospa ei sentään sataisi kaatamalla eikä montaa viikkoa putkeen. Vai tilaisiko joku vielä sadetta, jos vaikka tällä kertaa onnistuisin ne manaamaan muualle?