Unohtuneet rhodot

Kaiken kiireen keskellä atsaleojen ja alppiruusujen kukinta on jäänyt kokonaan raportoimatta. Tänä vuonna ne kaikki nimittäin kukkivat niin hienosti, että niistä on aivan pakko tehdä kokonaan oma postauksensa.

Huikean kaunis ja isokukkainen puistoatsalea 'Satomi' kukki ensimmäistä kertaa maahan istutuksen jälkeen.

Viime kevään kukinta meni niin alppiruusuilla kuin atsaleoillakin mönkään. Liekö edellisen alkutalven kovat pakkaset ennen lumientuloa olleet syynä asiaan vai mikä lie. Ilmeisesti viime kesän sateisuus oli kuitenkin rhodojen mieleen, sillä myös ne nuorimmat yksilöt pukkasivat nuppua sen minkä kerkesivät. Aloituskuvaksi pääsi  ihan vain visuaalisista syistä 'Satomi' mutta aikajärjestyksessä ensimmäisenä kukki kanadanatsalea 'Violetta'. Viikko sen jälkeen aloittivat etupihan kumpikin puistoatsalea 'Illusia'. 

'Violetta' aloitti kukinnan jo toukokuun lopulla. Kuva on otettu 1.6.

Aurinkopenkin 'Illusian' ympäristö näytti vähän rähjäiseltä, kun laukkojen ruskettuvat lehdet rumensivat maisemaa.

Poistin viime kesänä aurinkopenkin 'Illusian' vasemmalta puolelta kaksi isoa siperiankurjenmiekkaa, sillä sekä atsalea että kurjenmiekat alkoivat lähennellä toisiaan liikaa. Atsalea on puutarhani vanhin yksilö ja alkanut selvästi saada vauhtia kasvuunsa, joten kurjenmiekat saivat tehdä tilaa. Nyt penkissä näyttää olevan vähän turhan paljon tyhjää tilaa mutta paikkasin tilannetta äskettäin hieman siirtämällä polulta viimeisen kiven atsalean viereen, jolloin syntyi aika luontevasti kulku lähemmäs aidan viereen istutettuja kärhöjä. Kärhötuesta näkyy pikkuisen aivan kuvan yläreunassa pinkkien sammalleimujen vieressä. Kärhöjen edessä pitäisi kasvaa tuuhea kasvusto 'Lollypop'-värililjaa mutta ne ilmeisesti ottivat nokkiinsa märästä viime kesästä. Ovat kuitenkin lähteneet jollain lailla kasvuun.

Takaisin aiheeseen. Pensasryhmän 'Illusia' on toiseksi vanhin yksilö. Kukinta oli silläkin sen mukainen.

Revontuliatsalea 'Rosy Lights' kukki lemmikkien ja helmililjojen ympäröimänä kärhökaaripenkissä.

Revontuliatsalea aloitti heti 'Illusioiden' jälkeen ja sen kanssa yhtä aikaa luumutarhassa puistoatsalea 'Satomi'. 'Satomi' kuuluu Knap-Hill-ryhmään, jolle on ominaista kukkien suuri koko. 'Satomista' pitäisi kasvaa ajan mittaan 150-200cm korkea mutta tuskinpa se täällä niihin mittoihin hujahtaa. Siitä paleltui pari korkeimmalle yltänyttä latvaa tänäkin talvena, vaikka ei ollut edes kovia pakkasia. Ehkä aikaa myöten sen talvenkestävyys paranee. Eikä sen tarvitse mahdottoman kookkaaksi kasvaakaan, jos vain kukkii nätisti joka vuosi.

Tässä 'Satomin' kukkapaljous. Melkein joka latvaan tuli kukkia.

Puistoatsalea 'Tarleena' aloitti vain pari päivää 'Satomin' jälkeen.

Pidän kovasti 'Tarleenasta', joka vaihtaa väriään huomattavasti kukinnan edetessä. Sen nuput ovat melko tummia, kukat aukeavat lämpimän roosanvärisinä ja vaalenevat lopulta hempeän vaaleiksi. Niissä säilyy kuitenkin selvästi vaaleanpunainen sävy toisin kuin 'Satomilla', jonka kukat vaalenevat melkein valkoisiksi. 'Tarleenan' kukat ovat 'Satomiin' verrattuna suorastaan minikokoiset mutta kukkien määrä korvaa sen erinomaisesti. 'Tarleena' vaikuttaa minusta paljon vaivattomammalta kuin 'Rosy Lights' ja 'Satomi', joiden ensimmäiset kunnon kukinnat olivat melko harvoja. 'Tarleena' myös kukki niistä poiketen pienesti viime keväänä. Tasapuolisuuden vuoksi mainittakoon, että myös 'Illusiat' kukkivat silloin pikkuisen.

'Tarleena' etualalla, 'Satomi' siitä oikealle komeamaksaruohon ja oikean alanurkan pikkutöyhtöangervojen välissä.

Atsaleojen kukinnan loppu osui yhtä aikaa alppiruusu 'Mikkelin' kukinnan aloituksen kanssa. Täytyy myöntää, että niiden yhteispelinä syntynyt hempeä värimaailma ei voisi olla enempää mieleeni. Tumma kuusikko taustalla tuo vaaleat värit upeasti esiin. Kunhan atsaleat ja alppiruusu kasvavat vielä vähän, ne tulevat nousemaan kunnolla alkukesän tähdiksi. Lemmikkejä alan hiljalleen suitsia ja annan arovuokkojen levitä. Ne pysyvät lemmikkejä nätimpinä myös kukinnan jälkeen. Väliaikaisratkaisuiksi istutetut 'Hansit' saavat todennäköisesti pitää ainakin jonkinlaisen roolin luumutarhassa, sillä niistä tulee helppohoitoisessa muodossa korkeutta, kepeyttä ja hieman tummempaa punaisen sävyä.

Ihanasti näissä kaikissa on samaa hentoa punerrusta.

'Mikkelin takaa otetussa kuvassa näkyy hempeän värimaailman rikkova leikkaamaton nurmikko. Keltainen ei ole edes voikukkaa vaan rönsyleinikkiä.

Siinä missä luumutarhan 'Mikkeli' aukaisi kaikki nuppunsa suunnilleen yhtä aikaa, kärhökaaripenkissä majaileva 'Mikkeli' aukaisi yhden nupun kerrallaan. Kukinta venyi sillä monta päivää pidemmäksi kuin luumutarhan lajitoverilla mutta kovin näyttäviä kuvia siitä ei saanut, kun kaikki kukinnot eivät olleet yhtä aikaa avonaisina. Täysvarjoisalla kasvupaikalla lienee osuutta asiaan. Eipä se kuitenkaan minua haittaa. Pääasia, että kaikki kukkivat ja selvästi viihtyvät niille osoitetuilla kasvupaikoilla.

Kärhökaaripenkin 'Mikkelin' kukinta ajoittui samaan aikaan tarha-alppikärhö 'Albina Plenan' kanssa.

Tässä jutussa esiteltyjen atsaleojen lisäksi minulla on vielä yksi kevätatsalea. Se on äitini atsaleoista otettu taivukastaimi ja hädin tuskin viidentoista sentin korkuinen. Joka kevät jännitän, lähteekö se kasvuun vai ei, mutta sieltä se on taas alkanut versoa ja kasvaa hiljalleen kokoa. Toivon, että sen kasvu alkaisi pian vauhdittua ja näkisin sen ensikukinnan lähivuosina. Siemenestä kasvatetut alppiruusutkin saisivat mieluusti kukkia mahdollisimman pian. Odotettavaa siis riittää rhodopuolellakin!