Tämä tarhuri oli keväällä aika innoissaan kylvämässä ja istuttamassa kasvimaalle yhtä sun toista. Viritteli harsotkin ajoissa, jotta siemenet saisivat itämisrauhan. Kastelukannun kanssa ei tarvinnut pyöriä, sillä taivaallinen kastelu hoiti homman tarhurin puolesta. Lämmintäkin riitti. Nyt olisi taimilla hyvät oltavat ja runsas sato taattu!
 |
| Ensimmäiset kehäkukat kukkivat. Nämä eivät petä koskaan. |
Tyytyväisenä tarhuri kurkisteli harsojen alle pitkin kevättä. Yhdestä lavasta itävät palsternakat, toisesta porkkanat, kolmannesta valkosipulit, tuolta retiisit, porkkanat, tillit... Papuja tarhuri ei saanut esikasvatettua, sillä muita taimia oli miljoona nurkissa pyörimässä. Onneksi oli lämmintä ja kosteaa, eiköhän pavut maahankin kylvettyinä lähde kasvuun. Herneetkin multaan vaan, ja sipulin istukkaat. Ruusukaalit maahan ja samettiruusun taimia sopivasti sekaan, viimeisten joukossa esikasvatetut sellerit ja kesäkurpitsa sekä punajuuren siemenet, jotka pääsivät kevätkiireissä unohtumaan aikaisemmin. Kasvimaalla kaikki hyvin.
 |
| Sokeriherneen kukkia. |
Paitsi ettei olekaan. Sipulin istukkaat nousivat maasta ja siirtyivät eri paikkoihin. Oravako? Hyvin kasvuun lähteneitä tillin ja porkkanan taimia ei seuraavana päivänä enää löytynytkään. Missä viipyvät salaatit? Olivatko siemenet kenties vanhoja vai sää liian lämmin? Retiiseihin alkoi ilmestyä syöntijälkiä. Niitä riivasivat ainakin etanat. Ei kun harso pois vaan, niin linnut pääsevät herkuttelemaan ja homma on taas hoidossa. Varmuuden vuoksi parille muullekin lavalle sama operaatio. Porkkana-sipulilavaan sekä ruusukaalilavaan jäi vielä hyönteisverkko, etteivät kirpat, kaalikoit, sipulikärpäset, porkkanakärpäset ja kempit pääse pilaamaan satoa. Homma hanskassa.
 |
| Laula mukana: Yksi pieni etanainen ahmii vaan, minun kasvimaani satoa. Koska päivä oli sateinen, pyysi hän mukaan pari kaveria. |
 |
| Kolme pientä etanaista matkallaan... |
Turha luulo. Taimia hävisi ja reikiintyi yhä kiihtyvällä tahdilla. Heti seuraavana sadepäivänä tarhuri otti purkin ja lähti keräämään etanoita. Ja kauhistui, kun huomasi sellaiset limabileet joka lavassa, ettei ollut tosikaan. Turvaväleistä ei ollut tietoakaan: minikokoisia etanoita mönki toistensa yli ja ali kohti herkullisimpia kohteita. Niitä oli kyllä tasaisesti rikkaruohoissakin ja katteeksi levitetyn nurmisilpun seassa. Maitorahkapurkki oli selvästi alimitoitettu keruuväline, ämpäri siihen tilalle tarvittaisiin! Ensimmäisenä lähtivät nurmisilput kompostiin, seuraavana rikkaruohot. Ehkä ne muutama sata niiden mukana siirtynyttä etanavauvaakin 60 asteen kuumuudessa läkähtyisi. Kukkivat samettiruusun taimet olivat muuttuneet etananoita kuhiseviksi rangoiksi, joissa ei ollut juuri muuta kuin kukat enää jäljellä. Kompostiin menivät siis nekin juurineen ja etanoineen päivineen. Oli selvää, ettei kerääminen enää auttaisi, oli pakko turvautua lehtokotiloita varten ostettuun rautafosfaattiin. Ohjeen mukainen annostelu ja harsot päälle, etteivät muut elukat tule uteliaisuuttaan apajille. Nyt vain odotellaan.
 |
| Seitsemän pientä etanaista mussuttaa... |
Seuraavaan päivään mennessä rakeet olivat hävinneet, mutta etanoita oli edelleen samanlainen lauma. Paketin kyljessä luki, että rakeita saa lisätä, kun edelliset on syöty. Toista annosta nilviäiset eivät saaneet yhdessä yössä syötyä. Hyvä merkki ilmeisesti. Tarhuri päätti seurailla tilannetta ja kerätä loput, jotka olivat onnistuneet väistämään etanarakeet. Iltaisin puoli kymmenen aikoihin etanoita alkoi mönkiä koloistaan. Olivat mokomat tehneet ihan tunneleita multaan ja tulivat sieltä illan viiletessä jonoissa. Osa taisi viettää päivänsä sipulien alla, sillä jostain syystä sipulitkin kuhisivat etanoista. Ei niitä nyt enää ihan vieri vieressä ollut, mutta liikaa kuitenkin yhdelle kasvimaalle. Kolmas annos etanarakeita ripoteltiin kohdennetusti retiisien, papujen, sipulien ja ruusukaalien ympärille. Ne vaikuttivat nimittäin olevan suurimmat suosikit, vaikka sellereissä ja palsternakoissakin näytti kiipeilevän joitakin.
Niin tiedän, miten nilviäiset voivat tulla uniin. Lehtokotilopainajaiset ovat jopa kamalampia kuin ne oikeat. Aika hurja etanaongelma sinulle tuli riesaksi. Lehtokotiloiden herkkua on pavut. Niitä pitäisi varmaan kasvattaa ruukussa terassilla, jos haluaisi papusatoa. Monet pavut heittäneey henkensä, kun niiden lehdet on syöty yhdesssä yössäkin. Nyt meillä kuumuus jarruttelee lehtokotiloiden tuhoja. Mutta siellä maassa se armeija odottelee sateiden tuloa.
VastaaPoistaVoisi sitä olla parempiakin unia nähtäväksi :D Onneksi meillä ei vielä lehtokotiloista ole riesaa. Yritän saada nyt tuon etanaongelman kuriin ennen kuin ne kasvavat munimiskokoisiksi. Pavut näyttävät olevan näiden pelto- ja valepeltoetanoidenkin suosikkeja. Ne pitänee jatkossa ainakin esikasvattaa, jotta saavat vähän etumatkaa etanoihin.
PoistaVoi tsissus! Enoo moista nähäny ja toivottavasti en näekkää. Alakukesästä tääläki satoo enemmä ja pikkuusen moitiin etanamäärää, mutta tuallaasihin lukemihin oli viälä piiiiitkä matka. Ny on kuumuus nujertanu loput. Toiveajatteluako?
VastaaPoistaOlisi pitänyt ottaa etanatilanteesta kuva silloin kun se oli pahimmillaan. Järkytyin vain niin suuresti, että ensimmäinen ajatus oli vain saada kaikki pois ja äkkiä. En vain jotenkin tullut heti keväällä ajatelleeksi, että syksyllä lavoissa näkemäni etanat olisivat munineet ihan noin paljon ja suotuisan talven ansiosta hukkaprosenttia ei ilmeisesti tullut ollenkaan. Onneksi muualta puutarhasta rastaat ovat syöneet etanat, joten ongelma koskee vain kasvulavoja, joihin menin keväällä laittamaan harsot päälle. Toivottavasti teillä ei ole enää etanoita riesaksi saakka.
PoistaNo hurjja, mikä määrä etanoita! Ei ihme, että tulevat uniinkin! Kerääminen on varmasti nopein tapa vähentää tai poistaa koko ruokailijajoukkio! Muutamia vuosia sitten kävin samalla tavalla lehtokotiloiden kimppuun ja nyt niitä ei juurikaan näy - toki helteetkin pitävät kotilot loitolla. Toivottavasti saat etanat katoamaan, että teillekin jäisi jotakin herkuteltavaa! Tsemppiä!!
VastaaPoistaToivon todellakin, että saan keräämällä etanat pois. Etanarakeetkin ovat kyllä tehneet kauppansa hyvin, joten ehkä ne auttavat taistossa. Toivon, että tulisi vähän viileämpää ja sateisempaa, jotta etanat liikkuisivat myös päivällä. Nyt ne mönkivät koloistaan esille vasta myöhään illalla eivätkä jää edes piileksimään suojapaikoiksi jättämieni laudanpalasten alle, josta niitä olisi helppo kerätä. Kiitos!
PoistaNo ohhoh, mikä invaasio! On sinulla taistelua riittänyt. Kylläpä sitä kaikesta voi riesa tullakin. Meillä olen nähnyt etanoita toistaiseksi vain halkokasojen pressuissa. Toivottavasti myös pysyvät siellä, kaukana kasvimaastani 😄
VastaaPoistaNo sanopa muuta! On meillä ollut etanoita ennenkin kasvimaalla, mutta ei koskaan tällaista joukkiota. Jospa ensi kesänä niitä ei juuri olisi. Vähän varmasti helpottaa se, ettei kasvimaalla ole enää nurmikäytäviä etanoille piilopaikoiksi. Nyt kun saisi vain viimevuotisen populaation jälkeläiset kuriin.
PoistaEtanoita kuten muitakin vitsauksia on puutarhassa riittänyt. Yksi syy miksi olen vähentänyt kasvimaan kastelua, se kun saa etanat heti paikalle. Uniin tulevat nilviäiset ovat kammottavia!
VastaaPoistaTalvi oli suosiollinen kaikille tuholaisillekin. Minäkään en ole enää kastellut kasvimaata muuten kuin silloin kun levitän etanarakeita. Ne kun ohjeen mukaan maistuvat paremmin etanoille vähän kosteina. Ei ole totisesti mukavaa herätä keskellä yötä etanauniin :D
PoistaIhan järkyttävää! Tuntuu niin kurjalta, että kaikki työ on mennyt hukkaan, kun tuollainen armeija iskee kasvien kimppuun. Meillä ei ole vielä (kop, kop) noita näkynyt, mutta eihän sitä voi koskaan tietää milloin joku vihulainen iskee.
VastaaPoistaEnkä yhtään ihmettele, että etanat tulevat uniin, niin varmaan minullakin kävisi.
Kyllähän tuo vähän harmittaa, mutta nyt yritän taistella jäljelle jääneiden kasvisten puolesta ja saada niistä niin runsaan sadon kuin mahdollista. Eipähän tarvitse harventaa taimia :D
PoistaToivottavasti teille ei tule etanoita kasvimaalle eikä uniin.
Voi jösses mikä tuhopartio liikkeellä!
VastaaPoistaMä en ole unia nähnyt, mutta saatan katsella kylppärin lattialle sillä silmällä ja näen siinä muka kyyn luikertelemassa tai makkarin lattialla. Jonkun kerran on tehnyt mieli kurkistaa sängyn alle. Yritän pitää ovia tiukasti kiinni ja uskoisin koirien ilmoittavan, jos kyy eksyisi sisälle, mutta siltikin! Mielikuva on vahva ...
Noin pieniksi otuksiksi saavat aikamoista tuhoa aikaiseksi. Mielikuvitus tekee tepposia. Voisin kuvitella, että jos meillä olisi kyitä, saattaisin minäkin kurkkia lattioille ja kaappien alle. Ja uniin tulisi ihan varmasti.
PoistaJäiks, mitä etanoita! Komppaan Katjaa. Tuholaisia riittää.
VastaaPoistaEi noilta tuholaisilta voi näemmä välttyä. Nyt ei ole sentään rusakoita kun aidattiin kasvimaa. Ne tästä vielä puuttuisivat :D
PoistaNo onpa melkoinen etanapopulaatio. Varmasti niiden aikaansaamat tuhotyöt harmittavat kovasti.
VastaaPoistaHarmittavathan ne kun odotukset olivat alkuun korkealla. Taistelen nyt noista viimeisistä kasveista ja koetan saada etanat hävitettyä, jotta ensi vuonna menisi paremmin.
PoistaVarjelkoon! Toivottavasti pääsit niistä!
VastaaPoistaEn ole vielä päässyt eroon, mutta ovat ne jo selvästi alkaneet vähentyä. Aamupäivästä löysimme lasten kanssa joitakin ja tunnin päästä lähden keräämään lisää. Illan viiletessä mönkivät taas joukolla esiin. Toivottavasti pian ei enää löytyisi yli sataa etanaa illassa.
Poista