Heinäkuun alun väri-ilottelua

Huikea kukkatykitys vain jatkuu kun yhä uudet kukkijat avaavat nuppujaan. Kärhöissäkin on jo useita kukkia auki, mutta kurkataan vielä pioneita ennen kuin niiden kukinta on kokonaan ohi. Pääkukat ovat jo alkaneet varista, mutta sivunupuista riittää kukintaa vielä hetkeksi. Taisi olla ensimmäinen vuosi, kun meille ei ole sattunut tuulta tai sadetta juuri pionien komeimman kukinnan ajaksi. Kimalaisetkin ovat onnessaan, sillä muhkean 'Elina'-pionin kukan sisältä löytyy runsain määrin siitepölyä ja varmaan mettäkin. Ei tarvitse kuin hetken aikaa seurailla pionipuskaa, kun kuulee jonkun kukan sisältä surinaa ja näkee täriseviä terälehtiä. Pian kukasta poistuu astetta keltaisemmaksi muuttunut kimalainen täysien siitepölyvasujen kanssa.

'Elina'-pioni on kimalaisten suosiossa. Kukkiin pusketaan heti kun nuput vain avautuvat edes sen verran, että sisälle pääsee.

Tässä komeampi 'Elinoista'. Ehkä ensi vuodeksi voisi harkita parempia tukia kuin pari oksankarahkaa, jotka tällä nyt on.

Olisi niin hauskaa kuvata puutarhaa laajemmista kuvakulmista, mutta sivupihalla se on aivan mahdotonta nyt. Keskellä nurmikkoa on nimittäin edelleen melko iso kasa hiekkaa, pienehkö kasa kivituhkaa sekä lautapino ja autotallin seinustalla pari pinoa halkoja odottamassa liiteriin vientiä. Laudat odottavat sitä, että isäntä ehtii tehdä pari pientä nikkarointiprojektia, kivituhkaa olen kärrännyt pikkuisen melkein joka päivä ja hiekalle pitää keksiä joku huomaamattomampi säilytyspaikka. Tämän kesän hiekkaleikit on nimittäin nyt leikitty ja kävi ilmi, että jossain oli tapahtunut pieni laskuvirhe. Hiekkaa jäi ehkä kuution verran enemmän yli mitä olin suunnitellut. Näillä helteillä en jaksa minäkään rehkiä lapion ja kottikärryn ääressä.

Ai että, kun olisi ollut kiva saada tämä näkymä ilman ylimääräisiä roippeita. 'Elinat', kurjenpolvet, jalopähkämöt ja myskimalvat kukkivat ensimmäistä kertaa komeasti yhtä aikaa ja kärhökaaripenkki näyttää edes jostain kulmasta valmiilta.

Siirrytään etupihalle ja kurkataan aurinkopenkkiä. Siellä isotähtiputket, tarhakeijunkukka 'Hansit' ja ritarinkannukset komeilevat nyt päätähtinä. Tiukukärhö 'Arabella' aloittelee ja suureksi yllätyksekseni myös aurinkopenkin siperiankurjenmiekoista yksi kukkii. Kukkavarsia on kolme ja jokaisessa on muutama nuppu. Kukkia on ollut parhaimmillaan vain kaksi auki yhtä aikaa, mutta on sekin parempi kuin viisi vuotta ilman kukan kukkaa. Ainoa kukkiva yksilö on vieläpä se, josta lohkaisin keväällä puolet toiseen paikkaan. Kurjenmiekka nimittäin tunkeili vähän turhan lähelle puistoatsalea 'Illusiaa'. Unohdin kaivaessani täyttää kuopan uudella mullalla, joten kurjenmiekka joutui odottelemaan juuristo osittain paljaana muutaman päivän ennen kuin sai kompostimultaa montun täytteeksi. Liekö shokkikäsittely sitten järkyttänyt niin paljon, että kurjenmiekka päätti viimeisenä konstinaan lykätä kukat ilmoille ettei hullu puutarhuri kaiva koko puskaa kompostin täytteeksi. Ehkä kokeilen ensi vuonna samaa konstia kahdelle muulle yksilölle.

Isotähtiputket sointuvat minusta kivasti 'Hansiin'. Ritarinkannukset tuovat korkeutta ja näyttävyyttä. Yksi siperiankurjenmiekan kukkakin siellä näkyy, tuossa 'Hansien' edessä.

Kivikkorinteen puolella kukkivat nyt sininen loistosalvia sekä kivikkotörmäkukka 'Pink Mist'. Naapurin edessä näkyy pinkkiä myskimalvaa, jonka siemeniä heittelin naapurin suostumuksella tuoksuvatulta vapautuneelle mullokselle.

Aurinkopenkin mongolianvaahtera kukki ensimmäistä kertaa ja nyt sitä koristavat upeat siemenkodat. Osittain näiden takia halusin mongolianvaahteran. Taustalla niitä myskimalvoja, tässä päässä on myös pari valkoista.

Pikkuniityltä hävisi talven aikana monta kasvia, mutta onneksi kumpikin kissankelloista ja osa ketoneilikoista on hengissä. Valkoinen on jotain minikokoista, harsomaista kasvia, jota kasvaa myös pihalaattojen väleissä.

Lasten tämän hetken lempikukka on metsämansikalta tuoksuva pikkujasmike. Ylänurkassa näkyy karpaattienkelloja, joista osa kukkii matalana mättäänä ja osa jopa 30 sentin korkuisina roikaleina.

Jatketaan varjokujalle. Siellä leijuu mahtava tuoksucocktail, sillä sormivaleangervojen lisäksi siellä kukkivat nyt varjoliljat. Vielä viikko sitten myös keltaisen nurkan päivänliljojen tuoksu leijaili varjokujan puoleenväliin saakka. Nyt ne ovat jo lopettaneet kukinnan tältä kesältä. Seuraavat varjokujan tuoksukasvit taitavatkin olla köynnöskuusama ja tuoksuherneet.

Varjokujan varjoliljat eivät ilmeisesti olleet alkukesällä varmoja, mihin suuntaan kukkavarret pitäisi kääntää. Onneksi kaikki päättivät kuitenkin kasvaa suunnilleen ylöspäin. Sipulit olivat istuttaessa aika pieniä, joten kukintakin on vielä vähän vaisua.

Varjokujalla koruköynnös on innostunut kukkimaan kunnolla. Hauskasti suurin osa kukinnoista roikkuu samassa ryppäässä. Latvat ovat kiivenneet jo sen verran korkealle, etten pysty niitä enää ohjailemaan. Nyt saavat löytää reittinsä omin päin.

Takapihalla ensimmäinen valkoisen isotähtiputken kukka on auennut. Taustalla olevat peittokurjenpolvet alkavat olla myös jo kukintansa ehtoopuolella.

Loistokärhöistä ensimmäisenä (jos talvehtineiden versojen kukkia ei lasketa) ehti aukaista kukkansa 'Multi Blue'. Tänään niiden kaveriksi oli ilmestynyt muutama 'Hagley Hybridin' kukka.

Ihana kärhöaika on siis alkanut. Tänä vuonna kärhöt tulevat nuppujen määrästä päätellen kukkimaan todella komeasti, joten ei tarvitse miettiä, mistä keksisi jutun juurta. Illalla kärhöt pääsevät maistelemaan vähän tujumpaa evästä, sillä toinen erä nokkoskäytettä on valmistunut. Aika vähän lannoitan ja hoivailen yleensä kasvejani, mutta kärhökaunottaret ovat ansainneet pientä hemmottelua alkukesällä. Sittenpä ne saavat pärjäillä ilman ylimääräisiä apuja ensi kevääseen saakka. Ainoa harmituksen aiheeni on mantsuriankärhö, jolle toissa talvi oli kohtalokas. Kaivoin eilen sen juurakon ylös ja totesin, että suurin osa juurista oli kuivanut ja melkein koko tyvi lahonnut. Otin tyvialueelta yhden viidentoista sentin mittaisen melkein elävän näköisen juurenpätkän ruukkuun, jos siitä vaikka jaksaisi joskus nousta verso. Loput juurakosta kaivoin takaisin maahan maatumaan. Pitää keksiä jotain muuta sen tilalle. Vaikka mantsuriankärhön menetys vähän harmittaa, olen silti tyytyväinen siitä, että päätin kaivaa juurakon ylös. Nyt ei ainakaan tarvitse enää odotella ja pitää toivonkipinää yllä, vaan voi suosiolla istuttaa sen paikalle jotain muuta.

Tänä aamuna aukesi myös pari 'Voluceaun' samettisen punaista kukkaa. Ohjasin alkukesällä muutaman verson viereiseen syyshortensiaan, joka alkaa myös aivan pian kukkia.

Lämmintä päivää teille!