Kuivuuden kummat vaikutukset

Ei tässä oikein muuta voi todeta kuin sen, että heinäkuu muuttuu koko ajan kummallisemmaksi. Alkukuussa oli vielä perinteistä heinähellettä ja kuivuutta, mitä usein heinäkuussa on. Tämä kylmä jakso taas ei ole ollut yhtään mieleeni, sillä jatkuvasti puhaltava kolea tuuli vielä tehostaa kasvien haihduttamista. Tyynellä säällä puutarhalla ei ehkä olisi vielä mitään hätää ja yöllä kertyvä kaste pääsisi imeytymään maahan ja kasvien iloksi. Nyt tuuli kuivattaa kaiken ja kukkapenkkien pintamaa alkaa pölistä meilläkin. Ilmeisesti syvemmältäkin alkaa olla kosteus vähissä, sillä muutamat kasvit ovat alkaneet reagoida kummallisesti.

Kärhö 'Hagley Hybrid' on tehnyt muutaman heteettömän minikokoisen kukan.

En ole kastellut kärhöjäni heinäkuussa lainkaan, joten moni niistä on jäänyt normaalia matalammaksi ja kukat jopa useita senttejä pienemmiksi kuin kosteana kesänä. Jos elokuun alkupuolellakaan ei näytä tulevan kunnon saderintamaa, pitää viritellä kasteluletku ja kastella kärhöjen lisäksi varmasti paljon muutakin. Uskon, että yksi kuivempi jakso keskellä kesää ei vaikuta kovin paljoa kärhöjen ensi kesän versomäärään. Jos sen sijaan alkusyksykin on kuivaa, saattaa se jo näkyä.

'Hagley Hybrid' ja 'Piilu' kukkivat kärhökaaripenkissä. Kuivuus ei näytä haittaavan vasemmassa reunassa olevaa 'Jan Pawel II':ta, sillä sen latvat huitelevat kärhöportin huipulla vakaana aikomuksenaan tavoitella pilviä.

'The President' on jäänyt kauas normaalista kasvukorkeudestaan ja kukkii sikin sokin 'Justan' kanssa.

Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' on kurotellut latvansa 'Jan Pawel II':n kaveriksi pilviä kohti mutta on silti aukaissut muutamia kukkia myös katselukorkeudelle.

Kärhökaaripenkissä tilanne ei ole sentään vielä kovin paha toisin kuin aurinkopenkissä. Aurinkoinen kasvupaikka yhdistettynä hiekkapohjaan ei ole otollinen kasvualusta varsinkaan kärhöille, vaikka niiden istutuskuoppiin olisi sotkettu savimultaa ja kompostia. Tiukukärhö 'Arabella' kukkii luotettavasti, vaikka sen versoille ei olekaan kertynyt ihan sitä pituutta mitä normaalina vuonna. Loistokärhö 'Elsa Späth' sen sijaan osoittaa selvästi mieltään. Sillä on normaalivuonna puutarhani suurimmat kukat. Ne ovat kirjaimellisesti ruokalautasen kokoisia. Tänä vuonna kukkien koko on lähempänä kahviasettia eikä versoillakaan ole mittaa kuin hädin tuskin metrin verran. Elsan vieressä kasvavia keijunkukkia pitää jakaa tänä syksynä, joten taidanpa samalla kaivella vähän suuremman kuopan ja vaihtaa taas kerran osan hiekkamullasta savisempaan, kompostilla höystettyyn multaan.

Ei kovin näyttävää kukintaa Elsalta tänä vuonna, mutta hengissä sentään on.

Kärhökaaripenkissä ei kuivuus vielä muita kasveja vaivaa kuin kärhöjä. Pensasmustikoille olen varmuuden vuoksi vienyt välillä ämpärillisen per kasvi vettä, mutta kaikki muut ovat saaneet pärjätä omillaan. Jaloangervoille paikka on ilmiselvästi hyvä, sillä niissä ei näy mitään kuivuuden merkkejä. Takapihalla olevissa jaloangervoissa alkaa sen sijaan olla jo kuivia lehdenkärkiä.

Loistokärhö 'Voluceau' ei ole kuivuudesta tietääkseenkään. Se on ilmiselvästi tämän kesän kukkakuningatar.

Tuulen vuoksi daalia 'Wittem' retkottaa joka suuntaan ja kukkii maata vasten.

Onko käynyt jo ilmi, etten oikeastaan pidä tuulisesta säästä? Eräänä iltana suorastaan vihasin navakkaa puuskatuulta, sillä huomasin Karoa ulos päästäessäni pation vieressä kasvavissa peittokurjenpolvissa jotain kummallista. Ensimmäinen ajatus oli, että toinen yksilöistä lurpotti kuivuuden vuoksi, mutta lähempää näin, että koko puska oli ylösalaisin puolen metrin päässä siitä mihin se oli istutettu. Tuulenpuuska oli katkaissut kurjenpolven maanrajasta niin, että juuret olivat jääneet maahan. Lykkäsin puskan yöksi vesiastiaan ja aamulla pilkoin sen pistokkaiksi. Toivottavasti lähtevät kasvuun ja tekevät vahvat juuret ennen talvea.

Jos kaikki juurtuvat, saan seitsemän uutta kurjenpolvea. 

Ei liity kuivuuteen tai tuuleen millään lailla, mutta pakko laittaa kuva pistokkaasta kasvatetusta kuutamohortensiasta, joka kukkii ensimmäistä kertaa. Jaloangervot sen ympärillä ovat 'Cattleya'-lajiketta.

Eräänä aamuna sain esikoiselta aiheeseen sopivan kuvan. Hän on selvästi tarkkaillut äidin toimia, sillä kuvassa oli äiti puutarhassa asettelemassa ämpäreitä pystyyn. Aurinkoinen sää oli nimittäin kuvassa vaihtunut yllättäen kaatosateeksi. Pitänee pyytää häneltä lisää samankaltaisia taideteoksia, sillä myöhemmin samana päivänä alkoi oikeasti sataa vettä. Lienee sanomattakin selvää, missä ja mitä oli silloin tekemässä?

Tuleekohan esikoisesta taiteilija vai kenties meteorologi? Ämpärit on kuitenkin selvästi mitoitettu puutarhan vedentarpeeseen nähden sopivan kokoisiksi.

Saa nähdä, toteutuvatko iltalehtien otsikot ja päättyykö heinäkuu tosiaan sateisissa tunnelmissa. Viikon sääennusteen mukaan tänne olisi tulossa peräti 0,1mm vettä parina päivänä. Wau, mikä wedenpaisumus...