keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Harvemmin kuvatut

Loppukesä on näyttävien kukkijoiden, kuten hortensioiden, jaloangervojen, nauhusten ja isojen maksaruohojen aikaa. Puutarhassa kukkii kuitenkin vaikka mitä muutakin, jotka kyllä huomaa, mutta joille ei palstatilaa liiemmin yleensä liikene. Komeiden kukkijoiden keskelle onkin ihan pakko ottaa kierros vähän harvemmin kuvattujen kohteiden parissa.

Aitohunajakukka on minulle aivan uusi tuttavuus. Kimalaiset ainakin tykkäisivät, jos tämä pääsisi ensi vuonnakin kylvölistalle.
Kesäkukkia on olemassa niin valtava määrä, ettei niitä voi millään kaikkia kokeilla kasvattaa, vaikka siihen käyttäisi koko puutarhansa ja elinikänsä. Olen silti joka vuosi kokeillut jotain aivan uutta kasvia, sillä suuresta valikoimasta saattaa joskus löytyä puutarhaan uusi kestosuosikki. Tänä vuonna kokeilin aitohunajakukkaa. Sain siemenet lahjana ja kylvin niitä suoraan maahan kesäkuun alussa. Kasvia ei voi moittia ainakaan hitaaksi, sillä taimet ovat kukkineet jo varmasti pari viikkoa. Alkuun sen maata myöten kiemurteleva kasvutapa sai minut epäilevälle kannalle, mutta oikeastaan kasvi on nyt kukkiessaan aika kiva. Siemeniäkin jäi reilusti, joten eiköhän ensi keväänä sille joku nurkkaus löydy. Voi olla, että kesän säillä on myös jotain tekemistä sen maassa retkottamiselle ja toisenlaisena kesänä tai aurinkoisessa kasvupaikassa se kasvaisi kauniisti pystyssä.
Kylvin keväällä myös sekoituspussin vaaleanpunaisia kesäkukkia. Niistä lähti kasvuun yksi pinkki ruiskaunokki.
Sekoituspussista ilmestyi myös yksi arvoitus. Kuka tietää nimen tälle pikkiriikkiselle hempeilijälle?
Pinkistä päästään sulavasti kevään perennakylvöihin, joista ensimmäistä kukkaansa esittelee loistosalvia 'Rose Queen'.
Rungollinen jouluatsalea päätti sitten kukkia ihan kunnolla heinäkuussa. Nuppuja on miltei joka latvassa. Kuinkahan tämä jaksaa kukkia jouluna?
Pakko laittaa myös kärhökuva mukaan, vaikka niitä tuleekin kuvattua vähän väliä. 'Piilu' esittelee vasta avautumassa olevia kukkia ja vanhoja, jo vaalenneita kukkia samassa kuvassa.
Naapurilta keväällä pelastettu keltainen karviainen on hienosti hengissä ja teki kaksi karviaistakin. Toisen söin eilen, toinen on vielä kypsymässä. Kannatti pelastaa, sillä marja oli ohutkuorinen ja oikein makea. Lajike todennäköisesti 'Hinnonmäen keltainen' (onko muita edes?).
Suunnitelmissa oli tänään kerätä punaherukoita. Eilen kävin herukkapensaat läpi ja totesin niissä olevan jo sen verran kypsiä, että valikoiden saa ensimmäisen erän pakastimeen. Mehustamiseen olivat vielä liian raakoja. Täällä ei ole näkynyt rastaita kuukauteen ja eikö vain tänä aamuna ollut parvi rääkymässä marjapensaiden luona. Sinne meni punaherukat. Yhteen oksaan jäi ehkä puolisen litraa raakileita, kaikki muut oli vedetty ahnaisiin kitoihin. Onneksi musta- ja viherherukoihin sekä pensasmustikoihin ei oltu vielä koskettu. Ilmeisesti ehdin häätää parven matkoihinsa juuri kun olivat viimeistelemässä punaherukkapuskaa. Suojasin pensasmustikat hyönteisverkolla ja ripustelin mustaherukoiden oksille muovipussisuikaleita. Ne ovat yleensä pitäneet rastaat sen aikaa loitolla että olemme saaneet omiksi tarpeiksi marjoja kerättyä.
Punaherukat kerätty...
Täällä päin ei oikein ole tänä vuonna mustikoita metsässä ja vadelmatkin ovat melkoisen pieniä ja harvassa. Kävin tänään naapurin kanssa keräämässä vadelmia ja voin rehellisesti sanoa, että niitä marjoja olisi sitten parempi talvella nautiskella yksitellen silmät puoliummessa eikä hotkia pureskelematta kourallista kerrallaan. Kun noukkii kolme tuntia painostavassa helteessä polvenkorkuisista puskista pikkurillin kynnen kokoisia marjoja ja saaliina on vain reilu 2,5 litraa, alkaa jokainen kerätty marja tuntua suureltakin saavutukselta. Onneksi musta- ja viherherukoita on tulossa ennätyksellisen paljon (jos vain linnut eivät tule apajille). Sain illalla houkuteltua esikoisen keräämään mustaherukoita kanssani, mutta eipä niissä vielä ollut kunnolla kypsiä kuin siellä täällä. Litran verran keräsimme: osa meni iltapuuron kaverina, loput pakastimeen talven varalle.

Teimme myös makuvertailun, sillä jokaisesta pensaasta löytyi sen verran kypsiä, että saimme pienet maistiaiset.
Meillä on edellisen asukkaan jäljiltä kaksi nimetöntä mustaherukkaa. Toinen on hyvin retkahtelevaista mallia, toinen pysyy topakammin pystyssä. Kasvutavan puolesta retkahtelija saisi vaikka lähteä, mutta se tekee todella makeita, pehmeäkuorisia marjoja ja on nyt vuosia kestäneen nuorennuksen ansiosta hyvin virkeän oloinen. Siitä saa varmasti yli ämpärillisen kerättyä kunhan kaikki marjat kypsyvät. Pystykasvuinen on tehnyt joka vuosi aika hyvin satoa, vaikka kasvaakin lähimpänä metsää ja joutuu siksi olemaan varjossa. Senkin marjat ovat aika makeita, tosin selvästi pienimpiä neljästä pensaastamme. 'Mikael' on ensimmäinen itse hankkimamme herukka. Sen marjat ovat suunnilleen saman kokoisia kuin vanhan retkahtelijamme, mutta selvästi kirpeämpiä kuin kummankaan vanhan pensaan. 'Pohjan Jätti' on viime kesän hankinta ja teki jo tänä vuonna useita marjaterttuja. Sen marjat ovat todellakin jättikokoisia. Ylläolevan kuvan marjat ovat 1,8cm halkaisijaltaan kun taas vanhan pystykasvuisen pensaan hädin tuskin senttimetrin kokoisia. 'Mikaelin' ja rentokasvuisen vanhan pensaan marjat olivat halkaisijaltaan 1,3cm. Maku ei 'Pohjan Jätissä' vedä vertoja kummallekaan vanhoista pensaistamme, vaikka on muuten varsin hyvä. Noille vanhoille pensaille olisi kiva tietää lajikkeet. Ehkä yritän ensi keväänä kaivella niiden tyvialueita, jos vaikka löytäisin niistäkin vanhat nimilaput, kuten löysin viherherukastamme.

Kuunlilja 'Blue Mouse Ears' kukkii ensimmäistä kertaa. Tämä hakee vielä sopivaa paikkaa, tosin näyttää viihtyvän mainiosti väliaikaispaikassaankin.

Värikkäitä perhosia tulee kuvattua useammin kuin näitä yksitotisia lanttuperhosen sukuisia. Näitä on nyt paljon liikkeellä.
Olen juossut kameran kanssa suruvaipan perässä, mutta kovin levoton on ollut kuvattavaksi. Todistusaineistoa sen olemassaolosta sain napattua pikaisesti ikkunan läpi.
Keisarinviittoja on tänä vuonna todella paljon, kuten muitakin perhosia. Joudun aina alkukesällä googlaamaan sen tuntomerkit, sillä saman näköisiä on muutama muukin. Ne erottaa toisistaan helpoiten takasiipien alapinnan perusteella. Keisarinviitalla se on aivan oman näköisensä. Koska talven jälkeen pitää aina kertailla perhosten tuntomerkkejä, oli minulla tuoreessa muistissa se, että keisarinviitasta on olemassa myös harvinainen valesina-värimuoto, joka esiintyy Suomen perhoset -sivuston mukaan vain noin 15 prosentilla keisarinviittanaaraista. Olikin erittäin hieno hetki bongata sellainen meiltä. En saanut kuvaa sen avonaisista siivistä, mutta sivukuvastakin näkee, että perhonen on selvästi tummempi ja ruskeamman sävyinen kuin normaali keisarinviitta. Siipien yläpinnoilta puuttui kokonaan keisarinviitan normaali räikeä oranssi ja sen tilalla oli hillittyjä ruskeansävyjä.
Syyssyrikkä ja mustilanhortensia tuntuivat olevan valesina-muodon keisarinviitalle mieleen.
Juuri nyt taivaalle on alkanut kerääntyä lupaavan näköistä pilviharsoa. Taivas on muuttunut kullankellertäväksi ja suurena toiveenani on, että sade alkaisi huomisaamun sijaan jo paljon aikaisemmin yöllä. Ämpärit on viritelty valmiiksi ja työnsin jopa kottikärryt grillikatoksen vierelle, jotta saisin vuohenkellokasvuston iloksi tippuvat vedet talteen sopivampaan kohteeseen. Käyn ehkä varmuuden vuoksi vielä tekemässä pikaisen sadetanssin takapihalla ennen isännän kotiin saapumista, hih.

16 kommenttia:

  1. Kauniita kukkijoita sinulla siellä 🤍 Aito hunajakukka on itselleni uusi tuttavuus, mutta kauniin kukinnon se tekee.
    Perhosia on kyllä näkynyt reilusti tänä kesänä, mikä on aivan ihanaa. Hauska on seurata pienten vaaleiden perhosten keskinäistä kisailua, kun ne pyörivät kukasta, pensaasta ja heinästä toiseen :)
    Ja onneksi saatiin vettä! Tänään sitä on tullut ainakin meidän suunnallamme kaatamalla pariinkin otteeseen, mutta olisi kyllä kiva, jos muutamana päivänä sataisi vähän rauhallisemminkin, jotta kasvit saisivat tankattua ja maaperän vesivarat hieman tasaantuisivat. Oma piha on todella surkeassa kunnossa tämän kesän jäljiltä...
    Mukavia heinäkuun lopun päiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meillä oli ilmeisesti satanut yöllä vähän, mutta nyt paistaa aurinko. Kovin suuresta määrästä ei voi olla kyse, kun edes kivien syvennyksiin ei ollut kertynyt vettä lätäköiksi. Jospa myöhemmin päivällä sataisi kunnolla. Mukavaa heinäkuun loppua!

      Poista
  2. Sait hauskan kuvan aitohunajakukasta, minulla oli sitä joskus perinteisellä kasvimaalla maanparannuskasvina (kesanto). Arvoituskukka näyttää niin tutulta, mutta sen millään saa nimeä mieleen. Minullakin on pinkkejä ruiskukkia muutama, vaikka olen laittanut sinistä ja tummaa lajiketta joskus - siementävät ja keksivät nyt värejä mielensä mukaan :).
    Minä tunnen huonosti perhosia, vaikka ihailenkin niitä kovasti, pitäisi paneutua opetteluun vielä näin vanhoilla päivillä.
    Eilen ei satanut kuin muutama pisara nenän päähän, mittariin ei kertynyt lukemaa. Pelkään, että tänään käy samoin, vaikka odotan sadetta hartaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kimalainen halusi tulla mukaan myös. Niiltä ei oikein voi välttyäkään :D En minäkään tunne kovin paljoa perhosia, mutta nuo puutarhassa yleisimmin vierailevat suuret päiväperhoset olen opetellut tuntemaan.
      Meillä oli yöllä satanut ihan vähän vettä mutta nyt on poutaa. Ilmatieteen laitos povaa meille paljonkin vettä tälle päivälle, Foreca enimmillään 1,1mm ja suurimmaksi osaksi lähes nollaa. Tiedä, kumpaanko ennusteeseen uskoa.

      Poista
  3. Meilläkin rastaat tekivät nopean ja tehokkaan puhdistuksen punaherkuihin. Välillä pitää kuvata myös niitä kasveja, joita ei tule useinkaan kuvattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä ei kauaa mene kun nälkäinen rastasparvi hoksaa marjapensaat ja tyhjentää koko puskan. Harvemmin kuvatut kasvit ovat yleensä kivoja täyttökasveja, jotka pidentävät kukinta-aikaa viemättä huomiota muilta.

      Poista
  4. Hunajakukka on hyvä mehiläiskasvi ja maanparantaja. Näyttää tosiaan siltä, että kuuma kesä on saanut sen lakoamaan.
    Olisikohan tuo retkahtelevaa mallia oleva mustaherukka erittäin hyvänmakuinen Öjebyn? Sen maulle kun ei liene vertaa. Onpa harmi, että rastaat ryöväsivät punaherukkanne. Meilläkin tyhjeni tänään kolme puna- ja yksi valkoherukkapensas. Tosin ihan itse poimittuna suoraan pakastimeen.
    Mukavaa loppuviikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öjebyniä mietin itsekin yhtenä vaihtoehtona. Hyvä, että te sentään ehditte kerätä herukkanne ihan itse. Meillä ei muuten juuri punaherukkaa käytetä, mutta se on hyvä makupari mustaherukalle mehussa. Myös tuoreena sitä tulee jonkun verran syötyä. Kiitos! Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  5. Meillä saatiin kyllä punaherukkaa pakkaseen. Teen siitä mehua se on yksistään erittäin raikas kesäjuomana jäiden kera. Mehusta teen myös hyydykettä samoin mustaherukasta se on erittäin hyvää kanan ja lihan kanssa.
    Meillä on mustaherukka pensaita enää yhdeksän kun annoimme keväällä yhden ison pensaan pois. Meillä taitaa olla myös juurikin tuota Öjebyniä ja nyt oksat kyllä riippuu todella kovin vaikka on puiset tuet. Marjoista johtuu varmasti osittain ja niitä alan mehustaa ensiviikolla. Ovat minusta vielä hieman raakoja samoin vihreää herukkaa meillä on kaksi pehkoa ja sekin on aika rento kasvultaan. Meillä on yksi valkoinen suuri marjainen ja makea karviainen nimi ei ole tiedossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punaherukkamehu on varmasti raikas kesäjuomana. Minä olen vain soseuttanut mustaherukat ja laittanut sokeria sekaan. Sekin on hyvää kanan kanssa. Olen vain liian laiska tekemään hyytelöitä ja hilloja :D Ei meilläkään vielä kannata yrittää mehua tehdä. Raaoista marjoista ei vain mehua irtoa. Viherherukat menevät meillä herkkumarjoina ihan tuoreina.

      Poista
  6. Perhosia on kiva seurata ja yrittää saada kuviin. Kävipä köpelösti punaviinimarjoille. Toissavuonna kävi sama juttu oman pensaskirsikan kanssa. Happamia nekin joten onneksi menetys ei ollut kaikista ikävin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rastaat olivat vähän liian nopeita. Olisivat vielä yhden yön odottaneet :D Onneksi mustat ja vihreät sentään jäivät vielä meille.

      Poista
  7. Ei kun pyydät tietysti isännän mukaan tanssimaan niin saatte varmasti kunnon sateet😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! :D Ei tarvittu paritansseja: vettä on saatu oikein hyvin eilen ja tänään. Kuution sadevesikontti on täynnä ja maa oli jo aamupäivällä kastunut nurmikon kohdalta kunnolla 15cm:n syvyydelle. Illan mittaan on tullut muutama kunnon rankkasade ja nytkin sataa kaatamalla, joten eiköhän tällä pärjätä hyvin taas pitkän aikaa.

      Poista
  8. Hunajakukka onkin hyvä perhoskukka ja kerevää muitakin hyönteisiä. Tämä on ollu hieno perhoskesä, on tullu nähtyy Ritariperhonenkin monena päivänä, harvemmin aiemmin. Tuo lamoava mustaherukka on varmaan vanha Öjebyn. Tuo lamoavuus on juuri sen huonopuoli, maku mitä mainioin ja marjat on isoja. Sateet tulivat kyllä viimetippaan kasvillisuuden suhteen. Toivotaan vielä lisää sadetta jotta kastus mua ihan kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää ensi vuonna kylvää hunajakukkaa vähän aurinkoisempaan paikkaan, jos vaikka perhosetkin sen sitten löytäisivät. Tänä vuonna sitä oli vain yhdessä varjoisassa kukkapenkin nurkassa pieni ala kun ei ollut muutakaan kasvia siihen istuttaa. Meillä on näkynyt ritariperhonen vain kerran tänä kesänä, mutta suruvaippa on nyt viihtynyt monta päivää tässä. Sitäkään ei ole moneen vuoteen näkynyt.
      Hyvä saada herukan lajikkeesta varmistusta toiseltakin lukijalta omille epäilyilleni. Todella hyvän makuinen se todellakin on; 'Mikael' varsinkin jää maussa jälkeen mennen tullen.
      Meillä on satanut parin päivän aikana oikein mukavasti ja vielä on luvattu muutamalle päivälle lisää vettä. Kyllä tällä vesimäärällä maa kastuu jo aika hyvin.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!