Miten kasvien kävi lomareissun aikana?

Olimme kolme vuorokautta reissussa ja kuten tiedätte, näillä keleillä se voi olla kesäkukkaruukuille kohtalokasta. Mietin sääennustuksia katsoessani, pitäisikö pyytää naapuria käymään kerran kastelemassa kukat, mutta ajattelin sitten vaivata heitä mahdollisimman vähän ja kokeilla, pärjäisivätkö kasvini itsekseen. Vilkaistaanpa, mitä minulla oli vastassa, kun tulimme matkoilta.

Jo kaukaa näki, että julkisivun pelargonilaatikot olivat pärjänneet vallan mainiosti. Näillä ei olisi ollut mitään hätää vielä parin päivän päästäkään.

Muoviruukussa olleet perunat olivat hyvävointisia, kesäkoiso ja samettikukat saviruukussa vähemmän virkeitä. Kummatkin saivat aurinkoa saman verran: koiso hetken aamupäivällä, perunat illasta.

Liiterin kuistilla varjossa olleet pelargonit, sinisarja ja miljoonakello-mustasilmäsusannaistutus olivat selvinneet erittäin hyvin kolmesta vuorokaudesta. Ne olisivat varmasti pärjänneet vielä pari-kolme päivää lisääkin, sillä yksikään ruukuista ei ollut vielä kokonaan kuivanut. Myös talon seinustalle varjoisimpaan kulmaukseen siirtämäni karjalanneito ja pasuunankukka olisivat vielä pärjänneet hyvinkin päivän tai pari.

Suurilehtinen pasuunankukka haihduttaa paljon vettä, mutta varjoisassa nurkassa 45-senttisessä ruukussa sekin pärjäsi vallan mainiosti. Nyt vain odottelen, milloin tämä suostuu kukkimaan.

Varjokujalla alkoi olla jo enemmän nuupottajia. Kumpikin isoista hortensioista oli alkanut nuokuttaa latvojaan ja myös kaksi isoa saviruukuissa olevaa verenpisaraa kärsivät jo selvästi kuivuudesta. Muut kasvit olivat hyvävointisia. Varjokujalla minulle sattui ennen lähtöä tekemälläni kastelukierroksella pieni moka. Kastelukannusta loppui nimittäin vesi kesken kaiken. Minun oli tarkoitus kastella hortensiat ja verenpisarat vielä kertaalleen läpi ja täyttää verenpisaroiden aluslautaset vedellä, mutta unohdin jostain syystä tulla täyden kastelukannun kanssa takaisin. Muistin asian vasta kun olimme ajelleet vartin verran emmekä kääntyneet parin kukan takia enää takaisin siinä vaiheessa. Ehkä näky olisi ollut toinen, jos olisin muistanut hakea sen toisen kastelukannullisen.

Aamuauringon puolella tilanne ei ollut vielä kovin paha.

Ilta-auringon puolella verenpisarat olivat jo aika hurjan näköisiä ja hortensiakin pikkuisen vetelän oloinen. Onneksi kaikki olivat vielä pelastettavissa.

Kasvimaalle tein poikkeuksen ja pyysin naapuria kastelemaan kerran tomaatti- ja paprikaruukut. Paprikat olisin kyllä saanut siirrettyä varjoonkin, mutta olisihan siinä ollut kantamista kerrakseen. Tomaatteja en olisi tukinarujen takia saanut edes siirrettyä. Laitoin koko rivistölle hyönteisverkon varjostamaan ja kastelin ennen lähtöäni kaikki ruukut läpimäriksi. Ohjeistin naapuria käyttämään 20-30 litraa vettä kasteluun ja varasin täydet vesiämpärit valmiiksi ruukkujen viereen.

Vastassani oli reipas rivistö kasveja ja ensimmäinen paprikakin siellä jo punersi. Eikä tarvinnut olla edes heti kastelemassa, sillä kaikki ruukut olivat vielä kosteita.

Millä konsteilla sain siis kasvini pärjäämään 30 asteen helteillä tasan kolme vuorokautta ilman kastelua ja miksi osa kasveista olisi pärjännyt vielä vuorokauden tai jopa enemmänkin?

1. Istutan kasvit jo alunperinkin mahdollisimman suuriin ruukkuihin. Mieluummin kolme kasvia yhdessä isossa ruukussa kuin kolme pientä ruukkua. Suosin myös muoviruukkuja, vaikka on minulla muutama saviruukkukin. Muoviruukku altakastelusäiliöllä on ahkeran kesälomareissaajan tai laiskan kastelijan pelastus.

Liiterin kuistilla miljoonakello-mustasilmäsusannaistutus kera ruusun oli näin komeana minua vastassa. Ne on istutettu noin 40-senttiseen ruukkuun (huom. ruusu on lahjaksi saatu, en ole itse hankkinut sitä). Myös tuolilla oleva riippapelakuuamppeli voi hyvin. Loput kasvit jäivät piiloon kuvasta oikealle.

2. Laitan kasveille mieluiten biohiilipitoista multaa. Olen huomannut, että se auttaa selvästi pitämään mullan kosteampana. Tämä muuten pitää muistaa ensi vuonna kasvimaallakin, sillä tomaatti- ja paprikaruukut saivat tänä vuonna vain tavallista puutarhamultaa.

3. Kastelen kasvit hyvin reissuunlähtöä edeltävänä päivänä ja juuri ennen lähtöä täytän kaikki altakastelusäiliöt täyteen ja kastelen joka ruukun läpimäräksi. Täytän myös aluslautaset. Kasvit harvemmin kärsivät siitä, jos ne ovat vuorokauden tai jopa kaksi liian märkiä kunhan multa vain pääsee sen jälkeen kuivahtamaankin ennen seuraavaa kastelukertaa.

4. Siirrän ruukut varjoon ja mieluusti myös tuulensuojaan. Niille ruukuille, mitkä joutuvat olemaan aurinkoisessa paikassa, pitää valita kasvit sen mukaan, että ne kestävät myös kuivahtamista. Siksi minulla on talon seinustalla pelargoneja ja hopeaputousta eikä esimerkiksi petunioita.

5. Pienet taimiruukut voi kaivaa varjoisan kukkapenkin reunaan. Kun ruukku on haudattuna multaan, se pysyy viileämpänä ja haihduttaa siten vähemmän kosteutta. Pohjareikien kautta kasvit saavat hyödynnettyä pikkuisen myös maassa olevaa kosteutta.

6. Erilaisia lisäkastelujärjestelmiäkin voi kokeilla. Testasin varjokujan pienissä ruukuissa oleville muratille, jouluatsalealle ja lankaköynnökselle puuvillakankaasta ja muovisesta leipäpussista tekemiäni kastelusuikaleita, joiden toisen pään laitoin lasten vedellä täytettyyn hiekkaämpäriin ja toisen kaivoin ruukkuun. Näinkin yksinkertainen viritys toimi. Jos ruukun pinnalla on tyhjää multatilaa, siihen voi myös laittaa vesiastian, jonka pohjassa on pieni reikä. Siitä vesi vajuu hiljalleen ja pitää kasvin pidempään kosteana.

Kolmessa vuorokaudessa kolme kasvia oli imenyt melkein litran verran vettä ämpäristä. Muovi esti kangasta haihduttamasta vettä, joten suurin osa meni kasvien juurille. Atsalea oli alkanut raotella nuppujaan matkan aikana.

Mitäs puutarhassa oli tapahtunut poissaollessani? Vaikka tahti ei enää niin kiivas olekaan kuin touko-kesäkuussa, oli varsinkin kärhöissä tapahtunut ihmeitä. Moni kukka, kuten ritarinkannukset olivat myös jo ehtineet lopetella kukintaansa.

Loistokärhö 'Elsa Späth' oli aloittanut kukinnan. Väri on taas kamerasta johtuen liian sininen.

Sinikatana 'Albat' kukkivat tänä vuonna ensimmäistä kertaa näin komeasti. Näillä on muuten tapana sulkea terälehtensä jo melko aikaisin illasta.

Uudessa kärhöseinäkkeessä loistokärhö 'Proteus' kukki alkukesällä kerrannaisin kukin. Tämän vuoden versoihin tuli vain yksinkertaisia kukkia. Väri sopii kauniisti taustalla olevaan 'Warszawska Nikeen'.

Köynnöskuusamani aloitti kukkimisen jo pari viikkoa sitten. Reissun aikana kukkia oli auennut lisääkin. Nimeä etsitään edelleen. 'Serotinan' omistajat huomio, näyttääkö samalta kuin teidän kuusamanne? Verratkaa myös versoja, jotka tällä ovat violetteja.

Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' aloitti tänä vuonna mukavan aikaisin kukkimisen toisin kuin viime vuonna, jolloin sen ensimmäiset kukat aukesivat vasta syyshallojen aikaan. Taustalla 'The President' ja 'Justa'.

Ja viimeisenä ihana, ihana 'Voluceau', joka vain komistuu päivä päivältä. Sen takana oleva syyshortensia 'Prim Whitekin' alkaa kukkia aivan pian.

Olipa kiva palata kotiin ja huomata, että puutarha ja erityisesti ruukut olivat pärjänneet hyvin reissun aikana. Kuinka pitkäksi aikaa te uskaltaisitte jättää kesäkukkaruukkunne oman onnensa nojaan?