Puutarha-apulaisen tarinoita

Kautta karvaisten tassujeni! Sain juuri tietää, että minua on salakuvattu! Jotta emäntä ei laskettele ihan mitä tahansa luikuria, päätin kertoa oman näkemykseni puutarhassani tapahtuneista asioista.

Tässä on 'Voluceau' syyshortensia 'Prim Whiten' oksilla. Niistä tulee kiva varjopaikka pation luokse. Olisi vain pitänyt olla itse kuvaamassa, sillä ei se emäntä saanut edes tuota kärhön sametinpunaista väriä vangittua oikein.

Emännän mielestä tungen itseni vähän turhan usein eteen juuri silloin kun hän yrittää kuvata kukkia. Ei pidä paikkaansa, kukat tunkevat minun tielleni silloin kun emäntä yrittää kuvata minua salaa. Kamera kun on vain minun kuvaamistani varten.

Varjokujan verenpisarat kukkivat. Tämä punavalkoinen on innokkaampi kukkija kuin takana oleva valkovioletti.

Kivikkorinteen ja aurinkopenkin rajamailla kukkii nyt hyvin punavoittoisesti. Sopii hienosti väreihini.

Ja taas! Katsokaa nyt. Minä olin kävelemässä aivan rauhassa kivipolulla ja heti paparazzit iskevät. Emäntä yritti mukamas kuvata tummanpuhuvien pioniunikoiden, purppurarevonhäntien ja ruiskaunokkien komboa kuunliljan kanssa.

Ja tiedättekö muuten mitä? Luulin, että se isännän kopteri oli tarkoitettu vain ja ainoastaan minulle hellepäivien varalle tuulettimeksi. Nyt on kuitenkin tapahtunut järkyttävä rikos, sillä minuahan on salakuvattu katalimmalla mahdollisella tavalla. 

Aah, tämä se vasta tuntuu hellepäivänä mukavalle!

Vähän epäreilua salakuvata yläilmoista puuhiani! Tuolla grillikatoksen vieressä minä olin kaivamassa itselleni vilpoisaa lepopaikkaa niin kuin aina ennenkin.

Ja mitä teki emäntä? Peitti pihan parhaan kaivuupaikan uudella hiekalla ja kivenmurikoilla! Jotain se selitti multaisista lattioista ja routaeristeistä... Pilalle meni tämä nurkka puutarhasta! Missä minä nyt kaivan?

Emännällä on muutenkin joku kummallinen viehtymys kiviin. Tästä varaston oven ja kasvimaan välistä se poisti eräänä päivänä heinikon ja laittoi tilalle kiviä. Vähän kuule jätit kesken tämänkin projektisi! Ota kiviä vaikka sieltä grillikatoksen vierestä.

Nuotiopaikalle emäntä tunki alkukesällä kivien koloihin mehitähtiä. Ovat kuulemma viihtyneet hyvin. Muutaman kerran olen tarkistanut, haisevatko grilliherkuille. Eivät taida olla ruokaa kuitenkaan.

Eilen emäntä muuten teki jotain ihan kummallista. Isäntäkin osallistui sen hömpötyksiin kiipeämällä katolle. Tiilikatto harjattiin ilmeisesti sen takia, että emäntä saisi sammalta suopuutarhaansa. Niitä nökösiä emäntä sitten nypläsi varmaan puolen tunnin ajan vieri viereen. Sitä minä vaan ihmettelen, että miten kuivalla, aurinkoisella katolla kasvavat sammalpalleroiset viihtyisivät muka varjossa ja kosteassa ja vielä maan pinnalla?

Tuli tänne kuitenkin aika pehmoinen köllöttelyalusta. Emännän pennut tekivät tuon taaemman lämpäreen.

Tässä leikkaan nurmikkoa. Olenhan shetlanninLAMMASkoira.

Emäntä teki pari päivää sitten kastelujärjestelmän talon nurkalle. Kuulemma vähäiset sadepisarat piti saada kukkapenkkiin eikä sadevesikaivoon. Tästä on kiva hyppiä vauhdilla yli.

Emäntä muuten mokasi vähän silloin sadetta edeltävänä päivänä. Se kasteli taimiruukut kun olivat muka kuivia. Ne olisi kannattanut siirtää suojaan, sillä kaatosateessa ne kastuivat vielä enemmän ja ihan lilluivat vedessä. Olisin huomauttanut asiasta, mutta enpä arvannut, että sitä pitää ihan noin yksinkertaisissa jutuissa olla neuvomassa. Ihan kaikkea minäkään kiireiltäni ehdi... Emännälle tuli kuitenkin kiire istuttaa kasveja maahan etteivät ne ihan mätänisi. Siellä joukossa oli mm. ne siemenestä kasvatetut levisiat sekä Saaripalstan Mustin ja Ransun (terkut teille!) emännän lähettämät jouluruusut. Jouluruusuista kaksi selvisi tänne saakka ja niissä oli kuulemma hienosti uusia valkoisia juuriakin. Toisessa ei vielä ole uusia lehtiä, mutta toisessa niitä on jo kaksi pikkuruista vanhojen lehtien lisäksi.

Tuossa on isompi niistä elossa olevista jouluruusuista ja sen ympärillä saman ihmisen lähettämistä siemenistä kasvatettuja leijonankitoja ('Potomac Lavender'). Ne ovat vasta nupullaan. Tässä on siis Saaripalsta-penkinreuna. Toinen jouluruusuista meni eri paikkaan.

Kyllä minä vähän ihmettelin tässä eräänä päivänä, kun majaan oli ilmestynyt uusi juttu. Siitä piti ilmoittaa emännälle puhkuttamalla mutta kuulemma se jo tiesi asiasta. Minut oli nimittäin tylysti jätetty sisälle rakennushommien ajaksi enkä siis tiennyt, että emännän ja isännän tekosia se olikin. Hoksaan aina kaikki uudet asiat mitä puutarhassani on tapahtunut. Eivät nuo ihmiset muuten huomaisi mitään tärkeitä ja mahdollisesti hyvin vaarallisia juttuja. Kottikärryjen paikanvaihdoksista en enää huomauttele, ne kun liikkuvat ilmeisesti ihan luvan kanssa omia aikojaan ympäri pihamaata, mutta olenko kertonut teille siitä kummituksesta, jonka pelotin tieheni alkukesällä? Tein partiointikierrosta talon ympäri ja huomasin jo luumupuiden kohdalta, että varjokujan nurkalla vilahtelee valkoinen olio. Se nousi välillä korkeammalle ja välillä kiemurteli maassa. Ilmoitin kunnon haukulla, että nyt kotiväki paikalle ja heti. Olio hävisi nurkan taakse juuri ennen kuin emäntä tuli paikalle eikä se tietenkään nähnyt sitä. Emäntä kävi katsomassa nurkan takana ja tuli takaisin kertomaan, ettei siellä mitään ole. Piti käydä itsekin sitten tarkistamassa ja toden totta, kummitus oli kadonnut. Kujalla oli ainoastaan emännän kukkaruukut ja niiden päällä hallaharso. Onnistuin siis pelastamaan perheeni! (EMÄNNÄN HUOM. Harson nurkka oli karannut painon alta ja pääsi liehumaan tuulessa).

Tämä majan uusi juttu onkin ihan kiva. Tässä mahtuu ottamaan vaikka päivänokoset eikä kukatkaan estä ympäristön tarkkailua.

Niin ja sen ekan kuvan varjoisa pötköttelypaikka on tässä koko komeudessaan. Ja taas liian violetti väri kukissa! Onneksi sentään turkkini on oikean värinen.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Hännänheilutukset teille, rapsutukset mulle (korvan takaa kiitos. Juuri siitä... aah!).