Voi juku!

Kesäkuuhan alkoi oikein lupaavasti: hellemekon sai kaivaa vaatekaapin perältä ja kukkapenkeissä nuput poksahtelivat sitä tahtia auki, ettei tiennyt, mihin suuntaan katsoa. Ja ihan isoin yllätys löytyi kärhökaaripenkistä, jossa oli yllätys yllätys, kärhö nupullaan. Enpä muista, milloin viimeksi täällä olisi näkynyt ulkona talvehtineiden loistokärhöjen nuppuja kesäkuun alussa, saati sitten, että niitä olisi ollut peräti kahdessa yksilössä.

Viime kesänä istutettu loistokärhö 'Omoshiro' oli kaikessa hiljaisuudessa tehnyt komean nupun, edellisessä postauksessa esittelin 'Kaiserin' nuppua.

Kärhökaaripenkissä on muutakin ihasteltavaa, kuten kuvan isoinkarvillea.

Syntymäpäivälahjaksi saamani revontuliatsalea 'Rosy Lights' on odottanut pitkään sopivaa istutuspaikkaa. Koska aurinkopenkkiin viime kesänä siirtämäni kevätatsalean pikkuinen taivukastaimi on kuin onkin hengissä, revontuliatsalealle piti etsiä uusi paikka. Toinen vaihtoehto oli kärhökaaripenkin keskeltä kulkevan käytävän toisella puolella, mutta sieltä nousivatkin viime kesänä istutetut pikkuiset kaunopunahatun taimet. Niitä en tohtinut sieltä siirrellä kun kerta ensimmäistä kertaa sain ne talvehtimaan. Kolmas paikka olikin atsalealle täydellinen, sillä sen kukat sopivat hyvin muutaman metrin päässä oleviin esikoihin eivätkä ole hullumpi yhdistelmä helmililjojenkaan kanssa.

Revontuliatsalea 'Rosy Lights' löysi paikkansa kärhökaaripenkistä pensasmustikoiden keskeltä. Ylempää kuvattuna taustalla olisi näkynyt melkein samansävyisiä himalajanesikoita.

Lisää atsaleakauneutta löytyy metsänreunapenkistä, jossa kanadanatsalea 'Violetta' aloittelee kukintaa pikkuisin, herkin kukin.

Sen vieressä puistoatsalea 'Satomi' on vihdoin saanut auki ensimmäiset valtavankokoiset kukkansa. Kukat ovat ainakin seitsemänsenttisiä halkaisijaltaan. Tämä kiilasi kertaheitolla kauneusjärjestyksessä kärkisijoille!

Meille piti tulla viime torstaina rautakaupan kuorma. Ei tullut torstaina, ei perjantainakaan. Lauantaina isäntä soitti rautakauppaan ja kyseli, missä kuorma viipyy. Varastomiehet olivat mokanneet, joten vasta maanantaina tavarat toimitettiin perille. Kyllä ärsytti. Eikä ärsytystä vähentänyt yhtään se, että melkein koko päivän satoi vettä. Maalaa siinä sitten raudoitusverkkoja tai sahaile puutavaraa. Onneksi ihan joka hetki ei tullut kaatamalla vettä, joten isäntä sai rälläköityä verkoista sopivankokoisia palasia, jotka minä vein sitä mukaa sateensuojaan odottamaan kuivempaa keliä. Ihan illasta sää poutaantuikin ja saimme pätkittyä puutavaraa ja maalattua verkot toiselta puolelta. Eilen heti aamupalan jälkeen lähdin maalaamaan verkot loppuun ja isäntä jatkoi rälläkän ja sirkkelin kanssa. Päivä oli sangen tehokas, sillä saimme kaksi kärhöseinäkettä valmiiksi ja viimeisteltyä viime kesänä kesken jääneen puutarhakompostin seinäkkeen. Ehdimme myös aloittaa yhden tälle kesälle suunnitelluista rakennusprojekteista. Ensi vuodelle jää puuosien maalaaminen mustiksi, sillä niiden pitää kuivua vuoden verran ennen maalaamista.

Metsänreunapenkki luumutarhan takana sai yhden seinäkkeen. Istutan sinne tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvonin'. Madamelle olisi kiva saada myös kaveri, ehkä joku vaaleanpunainen hempeilijä.

Seinäkkeestä ei ole nyt tämän kummempia kuvia, sillä jumituin kuvaamaan luumunkukkia ja tarkkailemaan linnunpöntössä pesiviä sinitiaisia. Viime vuonna samaa pönttöä asutti kuusitiaisperhe.

Myös japaninakileijat ja valkoiset lemmikit vaativat kuvaajan huomiota. Akileijat olivat toissapäivänä vielä täysin nupullaan. Eilisen helle sai ne avautumaan kertarytinällä.

Toisen kärhöseinäkkeen asennus vaati pieniä siirtotoimenpiteitä. Syysleimut ja laukat pääsevät heti tänään takaisin maahan.

Edellisessä kuvassa näkyy uusi kottikärry. Vanhan oli aika siirtyä kevyempiin hommiin, sillä sen pohjassa on jo monta reikää ja rengas piti vaihtaa pari viikkoa sitten uuteen vääntyneen laakerin takia. Pian renkaanvaihdon jälkeen toinen työntöaisoista irtosi puolittain, sillä sen pultti meni pohjasta läpi. Voi olla, että kärry joutui kuskaamaan täällä vähän turhan raskaita kuormia... Eilen aamulla raudoitusverkkoja spraymaalilla suihkiessani kuului hirmuinen jysäys. Mattoja tamppaava naapurikin ihmetteli, mistä se kuului. Hetken aikaa asiaa kummasteltuamme huomasin, että sivupihalla lojunut vanha kottikärryn rengas oli räjähtänyt. Enpä olisi uskonut, että niin pienestä kapistuksesta voi lähteä sellainen pamaus. Renkaanvaihtokin oli siis tehty juuri ajallaan, sillä siinä olisi saattanut jäädä hiekkakuorman kuskaajalta muutama sydämenlyönti välistä, jos rengas olisi räjähtänyt kesken hommien.

Varjokujalle johtava portti sai rinnalleen seinäkkeen peittämään näkyvyyttä naapuriin. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy purppuraheisiangervo, joka peittää aikanaan seinäkkeen vierestä mukavan pätkän.

Syksyllä eurolla ostamani loistokärhö 'Warszawska Nike' on nyt istutettu uuden seinäkkeen juurelle. Sille on etsinnässä vaalea kaveri. Portissa kiipeilevä köynnöskuusama talvehti hyvin lumirajan alla, mutta viime talven kipakat pakkaset olivat sen hangen yläpuolisille osille vähän liikaa. Onneksi annoin viime kesänä parin verson kasvaa maanmyötäisesti, joten sain ne nyt nostettua porttia vasten. Pitää myös tänä vuonna ohjata muutama verso maata pitkin, niin ei tarvitse joka vuosi kasvattaa köynnöstä polvenkorkeudelta ylös. Köynnösportin juurella on myös sininen alppikärhö, mutta sillä menee oma aikansa kasvaa portin yläosaan saakka. Toisella puolella pitänee kasvattaa talon routaeristeiden takia vain yksivuotisia köynnöksiä. Tänä vuonna siellä kiipeilee tuoksuherneitä ja kelloköynnös. Kaksi kelloköynnöstä on istutettu aidan viereen kiipeilemään oksia pitkin.

Vielä kovin paljaat rakenteet, mutta kyllä ne siitä pian vehreytyvät. Varjokujalla pinkit esikot johdattavat kulkijaa kohti kantopuutarhaa.

Varjokujasta pitäisikin tehdä jossain vaiheessa oma postauksensa vielä kun siellä ei ole tapahtunut suuria mullistuksia. Huomiselle ja ehkä myös ylihuomiselle on vielä tiedossa rakennusprojekteja, mutta jossain vaiheessa kesällä aion kaivaa käytävän auki ja laittaa tilalle hiekkaa nyt kun sitä on iso kasa keskellä pihamaata. Aion myös vähän leventää kukkapenkkejä, sillä johonkinhan se multa on siitä käytävältä lapioitava. Haluan kuitenkin esitellä varjokujan ruukkupuutarhan uuden, erittäin suloisen tulokkaan, joka taitaa muuttaa ensi talven talvetussuunnitelmia. Ystäväpariskunta kävi nimittäin tänään kylässä ja toi lahjaksi herkän hempeän ruukkuhortensian. Monta vuotta vanha hortensiani on jo niin valtavan kokoinen, että sen talvettaminen vaatii kohtuuttomasti tilaa pikkuisesta kellaristamme. Taidankin kaivaa sen syksyllä maahan ja ottaa tilalle uuden tulokkaan. Jos näiden ruukkuhortensioiden ulkona talvehtiminen on juurakon koosta kiinni, niin vanhan yksilön talvehtimisonni ei jää ainakaan siitä kiinni! Sen pelkkä juuripaakku kun on isompi kuin tämä uusin hortensia.

Tämä ihanuus on tällä hetkellä ainoa varjokujan ruukkuryhmässä kukkiva kasvi. nupulla on tosin monta kukkaa, joten pian se ei loista ainokaisena. Vieressä näkyy hieman vanhan hortensian ruukkua.

Loppukevennyksenä isännän nappiotos kääpää (?) rouskuttavasta kurresta. Liekö tämä sama yksilö, joka kävi keväällä tyhjentämässä linnuilta syömättä jääneet talipallot?

Aurinkoista ja lämmintä kesäkuuta!