Alppikärhöjen aikaan

Moni voisi olla sitä mieltä, että aloitin kärhöjen keräilyn "väärästä päästä" kun hankin ensin loistokärhöjä, seuraavaksi viinikärhöjä ja vasta viimeisimpänä helpoiksi luokiteltuja alppikärhöjä. Niitä olen istuttanut puutarhaani vasta parin viimeisen kesän aikana. Olen vähän karsastanut alppikärhöjä sen vuoksi, että mielessä on vanhempieni kuistia vasten kasvava vanha sininen alppikärhö. Se on pitänyt leikata alas jo monta kertaa sen vuoksi, ettei valtaa koko taloa alleen. Ja alasleikkaaminen on vasta se helpoin osio; on aikamoinen homma pyörittää leikkuujätteistä syntynyttä puolentoista metrin korkuista alppikärhöpalloa äidin kukkapenkkien yli juhannuskokkotarpeiksi. Mihin minä täällä pienellä kaupunkitontilla sellaisen määrän alppikärhöä piilottaisin, jos joutuisin joskus leikkaamaan liian isoksi kasvaneen pöheikön alas? Joka tapauksessa olen nyt laajentanut kärhökokoelmaani tähänkin suuntaan, olivatpa seuraukset mitä hyvänsä.

Tämän piti olla sinisen alppikärhön siementaimi, mutta eihän tämä ole sinistä nähnytkään!

Tarha-alppikärhö 'Pink Flamingon' tarina alkoi kesällä 2018, jolloin sain äidiltäni pari pistokasta. Ne juurtuivat hyvin ja talvetuskin onnistui. Seuraavana kesänä istutin ne varjokujalle johtavan portin pieleen, mutta muksut talloivat taimet myöhemmin tyveltä poikki eivätkä ne siitä sitten enää lähteneet versomaan. Minulla on vahva muistikuva siitä, että olisin lykännyt viime kesänä juurakon viereen äidiltä saamani sinisen alppikärhön siementaimen ja sen olin myös merkinnyt puutarhakansiooni. Blogista en kuitenkaan löytänyt asiasta minkäänlaista mainintaa. Joka tapauksessa olin tänä keväänä hyvilläni siitä, että viime kesän taimi lähti hyvin kasvuun ja lykkäsi peräti neljä kukkanuppuakin. Vähän ihmettelin nuppujen vaaleaa väriä, mutta enpä silti uskonut, että kukat aukeaisivat vaaleanpunaisina. Muistanko asiat todella näin väärin vai oliko saamani siementaimi sinisen kärhön sijaan sittenkin 'Pink Flamingon' jälkeläinen? Kukkien väri on minusta ihmeen haalea, mutta sehän voi varmaan johtua helteestäkin. Kukan muodossa on kuitenkin selvästi 'Pink Flamingoa'. Sanoisin, että tämä oli kevään jännittävin yllätys.

Kukat ovat melko pienet, mutta eiköhän se ole sallittua alle puolimetriselle taimelle. Hyvää kasvua vain kaunottarelle!

Nytpä onkin mielenkiintoista seurata, minkälaiset kukat kolme muuta äidiltäni tullutta alppikärhön siementainta tekevät. Ne eivät valitettavasti vielä tänä keväänä innostuneet nuppuilemaan, mutta ovat sentään tukevasti hengissä. Kolmas alkukesän kaunotar löytyy kärhökaaripenkin takaa puutarhakompostoria peittävästä seinäkkeestä. Siellä kukkii hienosti viime kesänä istutettu tarha-alppikärhö 'Albina Plena'.

Tässä osa noin kolmestakymmenestä kukasta. Hankala kuvata kärhöä, joka on jakanut kukkansa seinäkkeen molemmin puolin ja piilottanut loput jaloangervojen sekaan.

Yksittäisten kukkien kuvaaminen vaatii vielä toistaiseksi vähän kyykistelyä. Ensi vuonna toivottavasti näitä söpöläisiä saa kuvata seisaaltaan.

Seinäkkeen edessä alppiruusu 'Mikkeli' aloittelee kukintaa.

Vähän näyttää siltä, että kumpikin alppiruusuista jättää osan nupuistaan avaamatta. Onneksi kukintoja tulee kuitenkin taas muutama enemmän kuin viime kesänä. Vilkaistaanpa, mitä tulppaanirintamalle kuuluu. Suurin osa tulppaaneista on jo kukintansa päättänyt, mutta kärhökaaripenkkiin on valikoitunut myöhäisiä tulppaaneita, jotka puolivarjoisan paikan ansiosta kukkivat myös todella pitkään.

Vanhat 'Queen of Night' -tulppaanit jaksoivat vielä tänäkin vuonna tehdä parikymmentä kukkaa. Pinkit hörselöt ovat 'Finolaa', johon olen totaalisen ihastunut. Ukkolaukatkin ovat aloittelemassa.

Tässä lähempää. Viime syksynä istutetut sipulit tekivät muhkean kokoiset kukat, toissasyksyiset hieman pienempiä. Todella kauniita kuitenkin kaikki.

Hauskasti osa "yönkuningattarista" keikkuu hirmuisen pitkässä varressa ja toiset alle polvenkorkeudella. Taustalla pihlaja on vielä komeasti kukassa.

Pienemmistä tulppaaneista toukokuussa kukkinut 'Persian Pearl' ehti laittaa aina kukkansa suppuun ennen kuin ehdin kameran kanssa paikalle. Onneksi ehdin sentään itse näkemään ne muutaman kerran avonaisinakin, vaikka sateet meinasivat pilata senkin mahdollisuuden. Nyt hyvin samannäköinen tulppaani 'Little Beauty' on kukassa. Sen kanssakin sain tosissani vahdata oikeaa hetkeä, sillä pikkuiset söpöliinithän keksivät pistää kukkansa suppuun myös silloin kun aurinko oli liian pitkään porottanut niiden hienolle hipiälle. Ja tietenkin kukat olivat saman tien kiinni myös silloin kun varjot hiipivät päälle. Eipä jäänyt päivään montaa hetkeä käydä niitä kuvailemassa! Vaikka näiden kuvaaminen olikin työn ja tuskan takana, kuuluu tämä lajike silti suosikkeihini. Sillä on nimittäin uskomaton lisääntymiskyky: 2018 istutetuista 15 sipulista on tänä keväänä noussut noin 60 kukkaa. Istutin ensin sipulit kuunliljojen sekaan, mutta eiväthän ne sieltä myöhäisinä kukkijoina näkyneet mihinkään. Viime syksynä kaivelin metsänreunapenkkiin kaikki sipulit, mitkä vain kuuliljojen seasta löysin.

Puistoatsalea 'Tarleenan' ympärillä tulppaaneita on noin viisikymmentä kappaletta, lisää löytyi kuunliljojen keskeltä entisestä paikasta.

Vähän meinasin olla myöhässä näidenkin kuvaamisessa. Kukat ovat alkaneet paahteen takia mennä suppuun ja oikeastaan koko kukintakin on jo ehtoopuolella.

Punaisesta siniseen: pikkuampiaisyrtit ja vanha saksankurjenmiekka kukkivat täsmälleen yhtä aikaa. Kurjenmiekat kukkivat vähän vaisummin tänä vuonna, sillä jaoin niitä syksyllä.

Ihmettelin tänään, miksi västäräkki alkaa mekkaloida heti kun etupihalla yrittää puuhailla kukkapenkeissä tai kuvata kasveja. Syy selvisi, kun satuin tulemaan nurkan takaa samaan aikaan kun emolintu oli mennyt pesälle. Sirkutuksesta paljastui, että pesä on kuistin katon alla ja kulkureitti pesälle menee harjatiilen kolosesta. Västäräkki oli keksinyt pesäpaikan, josta ainakaan harakat eivät pääse rosvoamaan munia. Eri asia on sitten se, onko pesäpaikan valinta talon varsinaisten asukkaiden mielestä täysin onnistunut. Kesän työlistalla on rakentaa tiaisille ja kirjosiepoille pesäpönttöjä. Listaan lisätäänkin nyt myös västäräkin pönttö.

Västäräkkiemo yritti kääntää huomioni pesästä itseensä (tolpan nokassa oleva läntti on muuten todennäköisesti räkätistä lähtöisin). Helppo oli saada linnusta kuva kun parin metrin päähän tuli keikistelemään.

Seuraavan postauksen aiheena saattaakin hyvin todennäköisesti olla viime päivien lapionheilutuksen ja kottikärryrallin tulos. Muutoksia on taas tullut, mutta enpä paljasta tämän enempää, missä nyt on kaivettu. Siihen saakka, näkemiin!