Juhannusviikonlopun yllätyksiä

Juhannusta vietettiin täällä laiskanpulskeissa helletunnelmissa uiden, grillaillen ja nautiskellen elämästä. Itikoita ja paarmojakin ilmeisesti laiskotti, sillä niitä ei päivisin ollut riesaksi asti ja iltaisinkin selvästi vähemmän, mitä pitkään aikaan. Puutarhassa tapahtui monta yllättävää asiaa ja jopa muutama ennennäkemätön kukkijakin innostui ensikukintaansa.

Valkoinen kurjenmiekka ei ole koskaan kukkinut tällä tontilla! Tarkempi laji/lajike ei ole tiedossa, siperiankurjenmiekka tämä kaiketi on.

Ja mikä yllättävintä, löysin vielä kaksi nuppua lisää noista edellisen kuvan valkoisista kurjenmiekoista. Ihan kaikkea kunniaa kukinnasta en ota itselleni, sillä sain kurjenmiekat viime kesänä äidiltäni. Kasvusto oli päässyt liian suureksi ja sen keskellä kasvoi heinää, joten minun piti pilkkoa mätäs ihan pieniksi palasiksi ja keksiä niille paikka. Istutin ne kärhökaaripenkin viime kesänä laajennettuun takaosaan kun siellä sattui olemaan tilaa. Ilmeisesti nämä viihtyvätkin paremmin puolivarjossa kuin auringossa. Samaa todistaa muutaman vuoden takaisesta siemenkirjeestä peräisin oleva vaaleansininen kurjenmiekka, sillä niistäkin ensimmäinen aukaisi kukkansa.

Kiitos Nilalle (Lappalainen etelässä -blogi) tästä taivaansinisestä kaunottaresta! Katsokaa noita juovia terälehtien tyvellä: on ollut luontoäidillä tarkka sivellin.

Pitää harkita, mitä teen kurjenpolville ja jalopähkämölle. Niiden lila väri ei ole minun silmissäni täydellisin kumppani vaaleansiniselle kurjenmiekalle, joka vielä tänä vuonna on niin matala, että piiloutui kokonaan näiden taakse.

Kuumalla säällä ei hirveästi innostanut rehkiä puutarhatöissä, mutta sen verran hyödynsin itikatonta aikaa, että rapsuttelin rikkaruohot kaikista kiveyksien ja kivipolkujen saumoista. Siinäpä menikin yhteensä useampi tunti parina päivänä. Voikukkia ja koivuntaimia oli siunaantunut jostain valtavat määrät ja kun noita polkujakin on taas monta metriä enemmän kuin viime vuonna, kitkettävää kyllä riitti. Seuraava kitkentäkierros on sitten syksyllä ennen talven tuloa, niin on keväällä siistit käytävät katseltavaksi.

Niin puhtaat ja siistit! Sammalet jätin kivien väliin, sillä minusta sammaloitunut kivipolku on kauniimpi kuin hiekka- tai kivituhkasauma. Kukkapenkin kasvittaminen on vielä vähän vaiheessa...

Yritin kuvata komeasti kukkivia myskimalvoja ilman juoksevia lapsia. Ei välttynyt ylimääräisiltä linssiluteilta tämäkään kuva.

Juhannuspäivän jälkiruoka löytyikin hunajamarjapensaasta. Isoin pensaamme, 'Jättiläisen tytär', teki ensisatonsa.

Rastaille ja harakoille yllätys. Viritin pitsiverhon kuukausimansikoiden päälle, sillä ensimmäiset kypsät menivät lintujen suihin. Tänään saatiin itsekin jo pari maistiaista.

Vähemmän kiva yllätys minulle löytyi punaherukasta. Kirvatko ovat saaneet oksankärjen näin ruttuun?

Ensimmäiset tuoksuherneet ovat auki. Väriskaala ulottuu kuvan kirsikkaisesta ja persikkaisesta viileän vaaleanpunaiseen ja todella hentoon vaaleanpunertavaan.

Tänä kesänä myös pionit näyttävät kukkivan hyvin. Kahdessa perintöpioni 'Elinassa' isompia nuppuja on yhteensä 94 kappaletta. Jos kumpikin jaksaa lisäksi aukaista muutaman pienistä nupuistaan, sadan pioninkukan haamuraja menee rikki. Lisäksi viime syksynä jaettuihin pioneihin on melkein kaikkiin tulossa nuppuja, mutta epäilen, etteivät ne kuitenkaan jaksa kukkia. Yhdestä kevään viimeinen hallayö puraisi latvoja aika pahasti, joten se ei ainakaan kuki. 'Elinat' säästyivät hallalta, sillä ne nousivat paljon myöhemmin. Jotain etua on siis varjoisasta ja runsaslumisesta kasvupaikastakin sen lisäksi että pionit jaksavat kukkia siellä hieman pidempään.

Ensimmäinen perintöpioni 'Elinan' kukka on auki. Tässä yksilössä isompia nuppuja on 54 kappaletta, joten pian pioni kukkii komeasti.

Tänä vuonna ainakin meillä kaikki kasvu tuntuu olevan tässä vaiheessa kesää pikkuisen etuajassa. Ensimmäinen pioninkukka aukesi vajaan viikon aikaisemmin kuin muina vuosina, mutta nimetön köynnöskuusama yllätti huimalla vauhdillaan. Sen ensimmäiset kukat ovat yleensä auenneet vasta elokuun alussa, mutta nyt isoin nuppurykelmä on jo sen verran kookas, ettei kasvi varmasti malta odotella elokuuhun saakka, hyvä jos heinäkuun puoleenväliin. Nuppuja löytyi vielä aika montakin, joten pääsen tänä vuonna nauttimaan sen ihanasta tuoksusta hyvissä ajoin.

Köynnöskuusamani teki nupun ennätysaikaisin.

Tiukukärhö 'Arabella' aukaisi ensimmäiset kukkansa pari viikkoa normaalia aikaisemmin. Pian moni muukin kärhö alkaa availla kukkiaan.

Juhannuksen yllättävimmän ilmoituksen teki isäntä. Hänen grillaillessaan minä kysyin, mitä mieltä hän on siitä, jos ilmoittaisimme pihamme avoimiin puutarhoihin ensi kesänä siinä tapauksessa, ettei lähiseudulla näyttäisi silloinkaan olevan kiinnostavia puutarhoja avoinna. Tapahtuma kun ilmeisesti olisi elokuussa eli kärhöjen kukinta-aikaan, jolloin puutarhamme on muutenkin näyttävimmillään. Isäntä torppasi vielä viime kesänä koko ajatuksenkin julkisesta puutarhan esittelemisestä, joten oletin, että hienovarainen taivuttelu pitää aloittaa jo nyt. Hyvä, että olin jo valmiiksi istuallani, sillä isäntä vain tokaisi, että "avataan vaan, minä jo sanoin työkavereille, että ensi kesänä ollaan varmaan avoimissa". Isäntä on kuulemma kahvitauoilla näyttänyt blogistani kuvia joillekin puutarhaintoisille työkavereilleen ja he ovat sanoneet tulevansa katsomaan heti kun ollaan avoimissa mukana. Niin, että asia on ilmeisesti sitten lyöty lukkoon, tulipa pupu viime metreillä pöksyyn tai ei! Kai sitä on sitten alettava saattaa kaikkia keskeneräisiä projekteja loppuun, jotta täällä olisi edes jotain valmiina siihen mennessä.

Mustalaukka (tuo valkoinen) alkaa kukkia. Sen hyvä tuoksu yllätti minut. Vieressä sekoituspussin 'Miami' tai 'Violet Beauty', en enää pysy kärryillä, mikä on mitäkin.

Kuinka teillä juhannus sujui? Tuliko yllätyksiä?