Palapelejä kerrakseen!

Täällä on pari päivää väkerretty nuotiopaikan kimpussa. Luulisi, että jos viime syksynä on kaivettu koko alue auki puolen metrin syvyydeltä, ei olisi ongelmaa saada tolpanjalkoja tai kärhöjä upotettua ihan mihin vain. Jossain vaiheessa alkoi jo tuntua siltä, että joku on käynyt ihan vain meidän kiusaksi upottamassa kiviä kohtiin, joihin piti saada helposti kuoppa kaivettua. Lopulta saatiin kuitenkin edes jotain pystyyn ja takapihan myllerrys askeleen valmiimmaksi.

Sydämellinen pöytätaso nököttää kokeeksi vain kivien päällä. Katsotaan kesän edetessä, onko tarvetta saada sitä korkeammalle tai lähemmäs tulipesää.

Kävelemme nyt patiolta kohti nuotiopaikkaa. Edellisessä postauksessa esittelemäni kärhöseinäke jää polun oikealle puolelle.

Polun vieressä kasvavat 'Sorbet' -tulppaanin avautuvat kukat sopivat täsmälleen kärhöseinäkkeen edessä olevaan puistoatsalea 'Satomiin'.

Pari askelta eteenpäin löytyi täsmälleen samansävyinen kaksikko: tähtitulppaani 'Little Beauty' ja puistoatsalea 'Tarleenan' nuput.

Jatketaan eteenpäin. Polun loppuosa on kesken, mutta portti ja nuotiopaikkaa rajaava seinä ovat melkein valmiit.

Kuvissa oikein korostuu se, että seinäkkeet näyttävät olevan vinossa mikä minnekin suuntaan. Vatupassin mukaan kaikki on suorassa, mutta silmä kertoo aivan muuta. Ehkä illuusio syntyy kaltevasta maastosta ja epämääräisissä kulmissa toisiinsa nähden olevista rakenteista. Ongelma lievenee varmasti ensi kesänä, kun puuosat saadaan maalattua mustiksi. Ja kyllähän se kasvillisuuskin vähän naamioi rakenteita. Istutin eilen ja tänään nuotiopaikan ympärille tuoksuherneitä ja kaksi kärhöä, 'Ville de Lyonin' portin pieleen metsän puolelle ja 'Blue Angelin' ('Blekitny Aniol') portin toiselle puolelle. Metsänreunapenkin seinäkkeeseen istutin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen 'Polish Spiritin' sekä aivan uuden tuttavuuden, kerrannaiskukkaisen 'Innocent Blushin'. Syy suunnitelmien vaihdokseen oli se, että 'Madame Julia Correvon' oli suuttunut jostain ja päätin pitää sen vielä ruukussaan vahvistumassa. Se pääsee sitten aikanaan nuotiopaikan ympärille. Toinen uusi kärhöhankinta on 'Proteus', joka pääsi etupihan seinäkkeeseen 'Warszawska Niken' kaveriksi.

Niittyrinteen suunnasta nuotiopaikka näyttää nyt tältä. 'Madame Julia C.' voisi tulla tähän päätyyn kunhan virkoaa.

Tein mukamas syksyllä kärhöille valmiin istutuskuopan, mutta eikös sieltä löytynyt edelleen edellisen asukkaan rakennusjätettä. Toiset ne kaivelee pihaltaan vanhoja kolikoita, minä muovia, eristevillaa ja tiilenpalasia.

Herukkaperhonen löysi heti uuden auringonottopaikan. Perhosia on ollutkin nyt aika paljon liikkeellä.

Alla olevasta kuvasta näkee, kuinka käy, kun tolpanjalkojen eteen tulee useammassa kohdassa esteitä, mitä ei siirretä tai kierretä. Seinäkkeiden kulmat ja etäisyydet toisistaan eivät menneet niin kuin talvella suunniteltiin eikä kaltevassa maastossa mittaaminenkaan ihan yksinkertaista ole. Kolmas seinäke jäi myös vähän ylemmäs, mitä oli tarkoitus ja se aiheuttaa ongelmia sen ja keskimmäisen seinänpätkän välillä. Isäntä lähti kokeilemaan yhtä versiota sillä ajatuksella, että kokeillaan jotain ja mietitään, miten sitä voisi parantaa. Löytyykö joukosta kekseliäitä ja taitavia nikkareita antamaan lisäideoita kulman siistiin toteutukseen?

Mitä ehdotatte: tällaisenaan vai keltaisten tai sinisten viivojen mukaan? Vai tuleeko mieleen vielä joku täysin erilainen ratkaisu?

Yritän selventää vähän edellisen kuvan värikoodeja. Keltaisessa versiossa vasemmanpuoleinen seinäke jäisi kokonaan irralliseksi osaksi muusta rakenteesta. Sinisessä versiossa oikean puolen ylälauta olisi viistottu samaan kulmaan kuin vasemman puolen ylälauta. Sen viereen matalamman puolen päälle tulisi pieni kolmionmuotoinen lisäosa loiventamaan siirtymää. Kolmas ratkaisu olisi nostaa seinäkettä sen verran ylöspäin, että yläreuna kulkisi koko matkalta samassa tasossa, jolloin yksi ongelma poistuisi kokonaan. 

Kaukasiantörmäkukalla on aikamoisen paksu tyvi, aivan kuin puun runko.

Huomasin eilen, että kivikkorinteen kaukasiantörmäkukalla on jokin vikana. Reippaasti kasvuun lähtenyt puska nuupotti ihan reporankana. Kävin tutkimassa asiaa tarkemmin ja luulin, että puska on noussut ylös. Koska maanpintaa ei voinut nostaa, piti koko puska kaivaa ylös. Yritin nostaa sen isolla juuripaakulla, mutta sehän mokoma oli ulottanut juurensa naapureidenkin alle ja kaiken lisäksi hiekkainen multa karisi kokonaan juurten välistä. Se siitä yrityksestä. En uskaltanut istuttaa kärsinyttä kaukasiantörmäkukan raatoa enää paahteiseen kivikkoon, vaan vein sen puolivarjoisaan kukkapenkin nurkkaan toipumaan. Siementaimia on muutamia tulossa, joten saan niistä aikanaan kivikkorinteeseen uuden taimen, jos emokasvi ei selviä.

Vuorijumaltenkukka on aukaissut pari ensimmäistä kukkaansa. Söpö, mutta kuvittelin tämän suuremmaksi. Massiivinen nimi antoi ymmärtää jotain aivan muuta.

Nyt olisi pihalta vaikka mitä postattavaa kun vain ehtisi kirjoittaa. Tämä päivä meni istutuspuuhissa, sillä kyllästyin hirmuiseen ruukkuarmeijaan, joka vaatii näillä keleillä kastelua kahdesti päivässä. Kaikki tomaatit, paprikat ja yrtit pääsivät kasvimaalle, ja kesäkukat maahan tai isoihin ruukkuihin lopullisille paikoilleen. Pieniä perennantaimia jäi vielä ruukkuihin kasvamaan kokoa, mutta yritän pitää ne varjossa siihen saakka, että ne voi koulia omiin purkkeihinsa tai suoraan maahan. Vähän helpotti. Vielä pitäisi siistiä pihalta ylimääräistä roinaa pois, jotta koko tontti ei näyttäisi rakennustyömaalta tai taistelutantereelta. Se saa kuitenkin odottaa huomiseen, sillä nyt lähden isännän seuraksi nuotiolle istuskelemaan ja paistelemaan pientä iltapalaa. Nauttikaa helteistä!