Pienet ihanat

On pienten kukkasten ja muiden pikkuruisten puutarhan ihmeellisyyksien hetki astua parrasvaloihin. Pitää välillä näitäkin kuvata, etteivät jää suurempien ja komeampien kaunottarien jalkoihin.

Kivikkorinteessä seittimehitähden kukka muodostaa valloittavan parin sinilemmiön kanssa.

Lyydianmaksaruoho on työntänyt tupsumaisia kukintojaan kivien koloista ja kivikkorinteen juurelta. Näitä on aina pakko vähän sormenpäällä silitellä.

Kattomehitähdet kukkivat patiopenkissä. Näyttää siltä, että joudun pian keräämään pienempiä kiviä pois laajenevien mehitähtiryppäiden edestä.

Uusi kurjenpolveni, idänkurjenpolvi 'Birch Double' (toiselta nimeltään 'Plenum') on aloittanut kukinnan muutaman pienehkön kukan voimin.

Vuodentakainen kurjenpolvikylvös tuotti kaksi tainta, joista ensimmäinen kukkii. Olisikohan tämä peittokurjenpolvi 'Biokovo'?

Toinen nietospensaista on aivan täynnä kukkia. Onnistuin vahingossa tuhoamaan kameran muistikortilta kuvan koko pensaasta mutta tässä on yksi sen kolmesta pidemmästä oksasta.

Tässä syy, miksen käynyt ottamassa uutta kuvaa nietospensaasta. Kuka haluaisi vähän (tai vähän enemmänkin) vettä? Meillä ei enää tarvittaisi pisaraakaan pitkään aikaan.

Kadun pään lammikoksi muuttavia sadekuuroja on tullut meille viimeisen vuorokauden aikana ainakin kymmenen eikä loppua näy. Ilmankosteus alkaa olla ulkona jo sen verran huimissa lukemissa, että happea ei tunnu saavan keuhkoihin millään. Sisällä on onneksi ilmalämpöpumpun ansiosta inhimillisemmät olot. Välillä on vähän ukkostanutkin mutta ei mitään isompaa rajuilmaa. Juuri tätä kirjoittaessanikin sataa kaatamalla. Hassua, miten jo tunnin ajomatkan päässä voi olla maa aivan rutikuivaa kun meillä siitä on voinut melkein puristaa pisaroita koko tähänastisen kesän ajan. Vettä on nimittäin saatu tasaisin väliajoin koko kevään ja alkukesän ja tahti näyttää suorastaan kiihtyvän. Samoin näyttää kasvavan kirvojen määrä puutarhassa. Niitä eivät edes runsaat sateet näytä häiritsevän. Onneksi tiaiset näyttävät keikkuvan ainakin luumupuiden oksilla ahkerasti ja napsivat sieltä herkkuja. Olen pitkään etsinyt tontiltamme leppäkerttuja mutta niitä ei ole oikein näkynyt. Oletettavasti niitä kuitenkin on, sillä sisälle oli eksynyt yksi vikkelä peto, joka minusta näyttää leppäkertun toukalta.

Pieni mutta ei niin ihana ainakaan sisätiloissa. Tämä yksilö sai hellän kuljetuksen ulos ja toivottavasti popsii oikein monta kirvaa suihinsa.

Vähän isompi hyönteinen. Amiraali poikkesi sateen rakosessa pikkuampiaisyrtin kukinnoille.

Seuraavaksi kurkistetaan satumaailmaan eli keijupuutarhaan. Väkersin eräänä hellepäivänä muovailumassasta ja rautalangasta sinne asukkaan. Lopputulos on minusta muuten aika kiva, mutta jalat jäivät vähän kummallisesti enkä huomannut korjata asiaa ennen paistoa. Muovailumassa ei selvästi ollut parhaimmillaan hellepäivänä, sillä koko homma meinasi lässähtää vähän väliä käsiin. Nyt on kuitenkin keijukainen puutarhassa. Olkoon esimerkkinä siitä, että kukaan ei ole täydellinen ja jokainen riittää sellaisena kuin sattuu syntymään. Lapsilta ei tullut varteenotettavia nimiehdotuksia uudelle asukkaallemme mutta tulisiko teiltä? Tämä ei ole kilpailu, joten palkintojakaan ei ole luvassa, mutta paras nimiehdotus palkitaan kunniamaininnalla ja virtuaalisella kädenpudistuksella.

Nimetön keiju istuskelee ison kiven päällä. Taustalla nuo limenvihreät lehdet kuuluvat haltiankukalle, jonka päätin siirtää luumutarhasta keijupuutarhaan.

Keksitkö hänelle sopivan nimen?

Posti toi tänään kivan yllätyksen, jota tosin postin toimitusnopeudella odotin saapuvaksi vasta loppuviikolla. Rikkaruohoelämää-blogin synttäriarvonnassa onnetar ilahdutti minua kolmospalkinnolla, eli Betweenin neulomilla Helmi Orvokki -villasukilla. Sukat ovat todella pehmoiset ja lämpöiset, ja tulevat tällaiselle viluvarpaalle varmasti käyttöön kunhan säät alkavat syksyn tullen viiletä. Kuoreen oli sujautettu sukkien kylkiäisiksi valkoisen kosmoksen ('Daydream') sekä tuoksuherneen (Old Spice Mix) siemeniä sekä suklaapatukka, joka oli näin hellekelillä muuttunut postilaatikossa suklaakastikkeeksi. Jääkaappiviilennyksen jälkeen suklaa oli helpommin herkuteltavassa muodossa ja pääsi jo ilahduttamaan makunystyröitäni. Kokonaisuuden kruunasi kaunis unikkoaiheinen kortti, jonka sisällä oli Anna-Mari Kaskisen kesäinen runo. Kiitos Between kauniista villasukista ja kivoista lisäyllätyksistä!

Pienet, ihanat yllätykset piristävät aina päivää. Sukat eivät onneksi olleet pienet vaan juuri sopivat.

Ilmeisesti vähän siellä sun täällä on ukkostanut rajustikin. Toivottavasti kenenkään kohdalle ei ole sattunut vakavampaa tuhoa eivätkä rankkasateet ole runnelleet puutarhojanne. Meillä kaikki on vielä toistaiseksi kunnossa, pidetään peukkuja, että näin on vielä huomennakin. Leppoisaa juhannusviikon jatkoa!