Majapenkki

Entisen kasvimaan muodonmuutos majapenkiksi on edennyt siihen pisteeseen, että aluetta voi esitellä. Toki siellä on vielä aukkopaikkoja ja osa kasveista on pieniä, mutta ehkä nyt jo voi nähdä sen mitä siitä on tarkoitus tulla.

Tämä tarha-alppikärhö 'Albina Plena' kiipeilee puutarhakompostin edessä seinäkkeessä, mutta istutin pienen pistokastaimen myös majan viereen.

Alue on melkein koko päivän varjossa, sillä metsä varjostaa sitä eteläpuolelta. Hetkittäin valoa pääsee siivilöitymään puiden latvusten läpi ja illalla viiden jälkeen joihinkin kohtiin paistaa jopa suoraan aurinko. Majapenkin savista kasvualustaa on vuosien ajan parannettu hiekalla, kompostilla ja kasvijätteillä, kuten ruohosilpulla ja puunlehdillä. Pohjamaa on savea, joten kuivuudesta majapenkki ei varmasti tule kärsimään pitkinäkään poutakausina.

Etupihan puolelta majaan pääsee kärhökaaripenkin läpi kärhöportin alta. Kärhökaari- ja majapenkkejä erottaa niiden välistä kulkeva polku.

Viime kesänä mallailin majarakennelmaa oksista tehdyllä hökötyksellä, johon istutin keijunmekkoja kiipeilemään. Ne eivät muodostaneet koko kesänä kunnollista seinää majalle, mutta rakennelmasta sain käsitystä siitä, minkälainen lopullinen ratkaisu voisi olla. Olemme tehneet majaa isännän kanssa muiden projektien lomassa ja tänään sainkin viimeisen osan naputeltua siihen kiinni.

Maja on rakennettu heinäseipäistä ja raudoitusverkon palasista samaan tyyliin kuin kompostin edessä oleva aidanpätkä. Kattoa majalla ei ole. Istutusaluetta reunustaa kauttaaltaan pitkistä oksista tehty reunus.

Majan takaosaan on suunnitteilla vielä jonkinlainen istuin, ehkäpä pieni penkki, jolla voisi istuskella mukavasti varjossa ja tarkkailla kasveja ja pihan elämää. Luulen, että majasta tulee myös lapsille mieluisa piilopaikka. Edellisestä kuvasta erottuu selvästi erilaiset polkumateriaalit. Alueen polut olivat kasvimaan aikana pelkästään hiekkaa. Korvasin osan poluista toissa kesänä kivituhkalla mutta majaan johtava polku jäi silloin hiekalle. Kottikärryillä on mukavampi ajella puutarhakompostorille kivituhkapäällysteistä polkua pitkin, mutta toisaalta hiekasta on helpompi kitkeä rikkaruohot. Koska kottikärryillä kuljetaan harvemmin kärhöportin alta, päätin jättää majaan johtavan polun hiekalle ja pitää kottikärryväylät kivituhkapintaisina. Risteys tulee varmasti sekoittumaan hieman aikaa myöten, mutta en anna sen häiritä.

Majan edessä oikealla puolella kasvaa tällä hetkellä palloesikko, uusi vaaleankeltainen esikko sekä rikkoviuhka.

Vasemmalla puolella on viime kesänä hankittu haltiankukka 'Twilight' sekä taustalla lapinnauhus 'Hietala', joka on tässä vain väliaikaisesti. Aivan etualalla jäänne kasvimaa-ajoista: valkosipulin itusilmuista ilmestyneitä taimia.

Olen istuttanut majan ympärille kolme pientä sinisen alppikärhön siementainta sekä yhden tarha-alppikärhö 'Albina Plenan' pistokastaimen. En tosin tiedä, jaksaako albina lähteä kasvuun, sillä sen ainokainen verso oli katkennut mullan pinnasta poikki. Juuristo oli kuitenkin vahvan näköinen, joten merkitsin kohdan risuilla, jos maasta vaikka joskus nousisi uusia versoja. Majan valoisammalle puolelle tulee kruunukärhö 'Purple Dream'. Koska alppikärhöt eivät vielä tänä kesänä tule peittämään majan seiniä, istutin sinne myös pari pientä keijunmekon tainta tuomaan lisävihreyttä ja väriä.

Majan ja puutarhakompostille johtavan polun välissä kasvaa sinistä alppikärhöä, valkovuokkoa ja valkokirjavaa suht pienikokoista kuunliljaa.

Majapenkissä on myös puuvartisia kasveja tuomassa näkösuojaa naapuriin. Majan oikealla puolella penkin takareunassa on äitini pistokkaasta kasvattama kuutamohortensia ja siitä vähän matkaa marjapensaita kohti tuija. Tuijan edessä on mahdollisesti vain väliaikaissijoituksessa purppuraheisiangervo 'Tiny Wine'.

Majan oikealla puolella on kuutamohortensia ja paljon jaloangervo 'Cattleyaa'. Samaa jaloangervoa on myös majan takana.

Purppuraheisiangervo 'Tiny Winen' vanhat versot ovat hiilenmustia ja nuoret näemmä vihertäviä. Löysin latvoista nuppujakin.

Yhdelle reunalle upotin perennakylvökset ja loput ruukuissaan olevat perennantaimet. Näin ne eivät kuivu niin helposti. Täällä on myös vahvistumassa tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon', joka on matkalla nuotiopaikalle.

Majapenkin viereen on tulossa pienehkö suontapainen alue. Vaikka viikon ajan on ollut hellettä ja kuivaa, maa on siellä selvästi märkää. Kosteus ei kuitenkaan taida riittää siihen, että rönsyleinikit ja juolavehnät häviäisivät itsekseen ja sammal valloittaisi pohjan. Kaivamista on siis tiedossa tännekin, mutta onneksi ei sen enempää kuin vajaat pari neliötä (+muutama metri polkua tietysti). Astinkivien väliin olen kerännyt kukkapenkkeihin ja polkuihin ilmestynyttä sammalta, joka olisi joka tapauksessa pitänyt kitkeä pois. Jospa ne juurtuisivat ja alkaisivat levitä omin voimin. En ole vielä löytänyt sopivia kasveja itse suolle, mutta sen laitamille istutin jo valkotäpläimikän. Tänä kesänä majapenkin suonpuoleisessa reunassa kasvaa ahkeraliisoja, ensi vuonna ehkä jo jotain matalia perennoja.

Ehkä tästä joskus tulee jonkinlainen suo tai kosteikko. Kullerot kukkivat runsaasti polun päässä.

Majapenkistä on siis tulossa vehreä ja rehevä, todennäköisesti melko tuulensuojaisa siimes. Penkin etureunaan aion hamstrata erilaisia esikoita ja muita matalia "herkkukasveja". Syksyllä pitää muistaa upottaa myös muutama pussi kukkasipuleita jaloangervojen väliin. Kivaa, kun jälleen yksi nurkka entisestä sekasotkusta on edes melkein ojennuksessa.