Vähän erilainen kantopuutarha

Lupasin edellisessä postauksessa esitellä uusinta työmaata. Urakka olisi varmasti jo valmis, ellei tänään olisi satanut puolta päivää vettä. Kävin aamupäivällä muutaman tunnin sadekamppeissa ulkona, mutta käytin ajan mm. sadevesijärjestelmien tarkistukseen ja etanoiden keräämiseen. Lehtokotiloita en onneksi löytänyt, tavallisia pelto- ja valepeltoetanoita vain. Alankin elätellä toiveita, että ne kaksi aikaisemmin löytynyttä kotiloa olivat vain satunnaisia harhailijoita eivätkä merkki lehtokotiloiden järjestäytyneestä hyökkäyksestä. Koska varsinainen projekti ei ole vielä ihan valmis, näytän kakkosprojektin, jota tein yhdessä lasten kanssa.

Kantopuutarhan takaosa säilyi melko lailla ennallaan. Etualalla ihan tavallinen ojakellukka, sen vasemmalla puolella esikko, valkovarjohiippa ja sormivaleangervo, taustalla hiirenportaita (?) sekä sekalaisia luonnonkasveja. Tontin raja menee juurakoiden kohdalla, joten niiden takana on sitä mitä luonto nyt sattuu tarjoilemaan.

Ajatus oli tehdä keijupuutarha ja sinne keijuille talo pienestä saviruukusta, jolle ei ollut muuta käyttöä. Keräsimme ison kasan tasapintaisia kiviä ja pesimme ne. Pesun jälkeen kivet lajiteltiin koon ja värin mukaan, tosin työn edetessä tuli selväksi, että kivet piti asetella koon ja muodon mukaan olivatpa ne minkä värisiä tahansa. Minulta meni vajaa kolme tuntia liimata kuumaliimalla kivet kiinni ruukkuun, mutta tulipahan hieno lopputulos, vaikka itse sanonkin! Täytimme ruukun mullalla, istutimme sammalta katoksi ja asettelimme mökin puutarhaan. Lapset tekivät keijuille nurmikon sammalesta (omalta pihalta irrotettu!) ja auttoivat aidan tekemisessä. En ehtinyt eilen tehdä viimeisiä silauksia, joten otin vain nopeasti kännykällä mökistä kuvan. Mitäpä sitä suotta kameraa hakemaan keskentekoisen projektin taltioimista varten.

Nämä keijut asuvat sammalkattoisessa kivitalossa.

Tänään etanajahdin jälkeen päätin lähteä jatkamaan keijupuutarhaa. Heti paikalle saavuttuani totesin kolmen tunnin työn menneen hukkaan, sillä useampi kivi oli tipahtanut mökin kyljestä irti. Kun nostin talon ylös, melkein kaikki loputkin kivet ropisivat liimoineen päivineen keijupuutarhan nurmikolle. Ei ollut sateenkestävä keijumökki se... Saviruukku ei selvästi ollut tarpeeksi huokoinen kuumaliimalle eikä kastuminen varmaan auttanut asiaa yhtään. Toisaalta, eipä se liima kivissäkään kovin tukevasti kiinni ollut, vaikka mökki tuntui valmiina hyvinkin vankalta.

Keijujen kodin takana "metsässä" varjoliljat nuokuttelevat sirosti nuppujaan lemmikkien keskellä.

Muita puuhastellessani mietin, mistä saisi tehtyä keijutalon kakkosversion. Varastosta löytyi kivasti harmaantunut puunpätkä ja heinäseipään tappeja. Sahasin puun toisen pään katon muotoon ja halkaisin vasaran ja puukon avulla tapit pitkittäin halki. Pätkin tapit oksasaksilla ja siistin niitä hieman puukolla. Kuumaliiman kestävyys edellisessä projektissa ei vakuuttanut, joten turvauduin vanhaan kunnon eri keeperiin. Sillä ainakin puupinnat saa liimattua toisiinsa lujasti. Kuivumisaika oli vähän toista kuin kuumaliimalla, mutta jospa keijumökki nro 2 olisi ensimmäistä edes vähän kestävämpi. Ikkunoita mökissä ei ole, mutta lasten mukaan keijut taikovat sinne ikkunat silloin kun ihmiset eivät näe.

Puumökki maastoutuu kivilinnoitusta paremmin kantopuutarhaan. Oikealla puolella kasvaa matalaksi jäävä jaloangervo, mökin taakse siirsin valkovarjohiipan, joka minusta sopii täydellisesti keijupuutarhan henkeen.

Kurkataanpa lähemmin itse mökin yksityiskohtia. Ovi on kaarnanpalanen, jonka puuta vasten ollut puoli oli minusta juuri sopivan näköinen tähän tarkoitukseen. Jyrsin sen sivuleikkurilla sopivan muotoiseksi. Sama ovi oli kivimökissä, mutta tähän puumökkiin liimasin pienen kiven sijaan puunpalasen rivaksi. Oven yläpuolella on "jalokivi", eli muisto häämatkaltamme. Löysimme silloin eräältä luontopolulta melkein läpikuultavia kvartsinpalasia, joita otin pari mukaan. Lapset ovat aina silloin tällöin ihastelleet niiden kimmellystä, joten pitihän yksi niistä laittaa keijumökkiin. Aita on tehty tuoksuvatukan kuivista oksanpätkistä ja tökitty vain suoraan multaan.

Oven yläpuolella oleva kvartsinpalanen säihkyy auringossa kauniisti. Rappukiveksi löytyi omalta pihalta vähän isompi valkoinen kivi, ehkä kvartsia sekin, vaikka onkin vähän sameampi.

Oven pielessä on tietysti kukkaruukku toivottamassa keijuvieraat tervetulleiksi (kukat pitänee vaihtaa päivittäin, sillä ruukku on vain ontto oksanpätkä, johon pujotin muutaman lemmikin kukinnon).

Aidassa on portti, jotta keijut pääsevät seikkailemaan syvemmälle metsään. Portin vieressä on kivinen pöytäryhmä.

Varjorikot siirsin tänne toiselta puolelta pihaa. Keijukaismaailmaan sopivia kukkasia ovat minusta nämäkin.

Vähän kauempaa. Vasemmassa reunassa on matalaksi jäävä kuunlilja, joka kesän edetessä muuttuu valkoreunaiseksi. Keijujen ulko-ovelta johtaa kiviaskelmat "nurmialueen" laitamille ihmisten polun luokse.

Jyrkässä rinteessä on oltava jykevät portaat, jotta keijujen on turvallista sipsutella mäkeä alas.

Kuvakulma keijujen korkeudelta. Taustalla lemmikkien keskeltä kurkistelee risulintu. Ojakellukan keväinen kukinta antaa värikkäämpien kaunottarien loistaa, syksymmällä kukat ovat näyttävämpiä.

Keijuilla on aika laaja pihanurmikko. Ehkä sinne ilmestyykin kesän mittaan lisää pikkuruisia yksityiskohtia. Mökin ympärillä oleva "metsikkökin" on vielä vähän harva. Seuraavan kuvan vasemmassa ylänurkassa olevan sormivaleangervon alla on kaksi aho- tai metsäorvokin tainta, joiden toivon levittäytyvän isommalle alalle. Sekin olisi täydellinen kasvi keijupuutarhaan. Siirsin myös vaaleanpunaiseksi värittyvän valkovuokon taaempaa kantopuutarhasta keijujen mökin lähelle. Se ei oikein tuntunut viihtyvän edellisessä kohdassaan, mutta ehkä uusi ympäristö satujen maailmassa on sille mieluisampi.

Tässä vielä koko keijupuutarhan alue ja samalla kantopuutarhan etuosa. Takaosaa ei paljon erotukaan nyt kun lemmikit peittävät kaiken alleen.

Huomenna aion jatkaa pääprojektini loppuun, siitä tulee kuvia sitten seuraavaan postaukseen. Hei vaan!